Hyppää pääsisältöön

Hyvä runo on kuin inhalaattori, sanoo Tanssiva karhu -raadin uusi puheenjohtaja Anja Erämaja

Runoilija Anja Erämaja
Runoilia Anja Erämaja Runoilija Anja Erämaja Kuva: Heini Lehväslaiho Anja Erämaja

Ylen Tanssiva Karhu -runouspalkinto jaetaan heinäkuussa 2019 Kajaanin runoviikolla. Palkinnon saajan valitsee raati, jonka puheenjohtajana toimii kirjailija Anja Erämaja. Hän on itse voittanut Tanssivan karhun vuonna 2016 teoksellaan Ehkä liioittelen vähän.

Anja Erämaja toivoo runoudelta paljon. Runojen ja teosten tulisi hämmästyttää, energisoida ja toimia kuin inhalaattori, lääkesumutin.

– Olen astmaatikko ja tiedän sen helpotuksen tunteen, kun keuhkot täyttyvät ilmasta. Toivon, että runous saisi aikaan samanlaisen kokemuksen, Erämaja sanoo.

Hän luotsaa raatia, joka lukee kaikki sille vuoden aikana lähetetyt uudet runoteokset. Siksi ajankäyttö hieman pelottaa puheenjohtajaa, jonka tulisi samalla viimeistellä ensimmäinen proosateoksensa.

– Luku-urakka sekä kutkuttaa että hirvittää. Siinä on paljon hommaa. Kirjoja on luultavasti jotain kuudenkymmenen ja kahdeksankymmenen väliltä. Sellainen määrä vie aikaa, Erämaja sanoo.

Proosaa työstävä runoilija korostaa, että kutkutus vie voiton hirvityksen tunteesta. Hänelle on etuoikeus saada kuva, mitä on kotimainen runous juuri nyt, kauttaaltaan.

Iloista on, että runous on monimuotoista ja pitelemätöntä

Toki Erämajalla on jo tässä vaiheessa tuntuma runouden nykytilasta.

– Iloista on, että runous on monimuotoista ja pitelemätöntä, hän sanoo.

Pitelemättömyydellä Erämaja tarkoittaa sitä, että runous pyrkii kansien välistä ulos ihmisten ilmoille. Sitä tapahtuu kouriintuntuvasti runoklubeilla mutta myös kussakin runon lukutavassa.

– Joitakin runoja tahtoo lukea ääneen, joitakin lumoutuu katselemaan, ja tämä rikkaus on runouden vahvuus, Erämaja sanoo.

Omiin runoihinsa Erämaja on ammentanut eri taiteenlajeista, jopa stand up -komediasta. Hänestä runous liikkuukin moneen suuntaan, ja hänelle on olennaista tarkkailla, mihin päin mikäkin runo on kallellaan.

Palkitseeko Erämaja siis teoksen, joka on mahdollisimman monilajinen?

– Tietenkään samassa teoksessa ei tarvitse olla sekä visuaalista että äänellistä puolta ja sitä ja tätä, jos teos perustelee itse itsensä ja ilmaisun tapansa, Erämaja vastaa.

Lisäksi hän korostaa, että valinta on tiimityötä. Kunkin raatilaisen näkemys ja lukukokemus vaikuttaa yhtä lailla.

Erämaja toivoo, että runoteos olisi uuden ajattelun äärellä ja että kieli olisi hereillä.

Tuollaiset ehdot voivat kuulostaa vaikealta runouden sisäpiirien puheelta. Mutta Erämaja sanoo myös jotain yksinkertaista, joka tavoittaa runoudesta yhden olennaisen piirteen:

– Tahdon yllättyä siitä, että tällä ja tuollakin tavalla voi ihminen tuntea ja sanansa asettaa.


Yleisradion runouspalkinto Tanssiva karhu jaetaan Kajaanin Runoviikon avajaisissa 3.7.2019. Tämänkertaisessa raadissa ovat mukana puheenjohtajana kirjailija Anja Erämaja, kulttuuritoimittajat Minna Joenniemi ja Marit Lindqvist sekä näyttelijä-tuottaja Erja Manto. Palkinto on jaettu vuodesta 1994 lähtien.

Keskustele
  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri