Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Musiikkia kokemuksista ja muistoista

ukkospilviä taivaalla
ukkospilviä taivaalla pilvet

Ei riitä, että musiikki on vain kaunista. Musiikki ei ole koriste.

Jotakin tämän suuntaista sanoi kapellimestari Nikolaus Harnoncourt kirjassaan Puhuva musiikki. Hän sanoi, että musiikilla on merkityksiä, musiikin tulee merkitä jotakin. Vasta sitten sitä voi jotenkin ymmärtää, kuulla oikeassa asiayhteydessään, oikeassa ajassaan ja paikassaan.

Harnoncourt oli sitä mieltä, että musiikin tulisi puhua meille, kertoa meille jotakin. Hän sanoi, että näin on ollut ennen, muttei ole enää. Musiikki puhuu meille enää harvoin. Me emme tajua musiikin merkitystä.

Eikä Harnoncourt käsittääkseni tarkoita sitä, että kaiken musiikin tulisi julistaa jotakin. Musiikki voi kertoa meille niin monenlaisia asioita, silloin kun se ylipäätään kertoo mitään. Musiikki kuvaa, välittää ja luo. Tunnelmia, tunnetiloja, ajatuksia, muistoja.

Millaista musiikkia syntyy toisen ihmisen muistoista? Toisen ihmisen kokemuksista? Entä jos nuo kokemukset ja muistot ovat surullisia ja traagisia, tai eivät ainakaan yksinomaan aurinkoisia? Judith Magyar Isaacson oli unkarilaissyntyinen opettaja ja tutkija, joka joutui 18-vuotiaana, toisen maailmansodan loppuvaiheissa Auschwitzin keskitysleirille.

Hän selvisi leiriltä, muutti Yhdysvaltoihin, opiskeli matematiikkaa ja tietotekniikkaa ja opetti yliopistossa. Ja 45 vuotta sodan päättymisen jälkeen, vuonna 1990, ilmestyi hänen muistelmateoksensa nimeltä Seed of Sarah: Memoirs of a Survivor. Ja lähes 30 vuotta ilmestymisensä jälkeen tuo kirja herättää edelleen tunteita ja inspiroi. Sellainen on kirjoitetun sanan ja muistojen voima.

Juha-Matti Rautiaisen albumi Above Me Weeps the Sky on saanut innoituksensa Judith Isaacsonin kokemuksista ja muistoista, ja niistä syntyneestä kirjasta. Samalla se myös luo näkökulmaa tämänhetkisen maailman tilaan ja yksilön kokemuksiin nykyisten konfliktien keskellä. Millaista on elää maailmassa, joka aiheuttaa voimattomuuden tunnetta ja huolta? Huolta maailmasta, itsestä ja muista ihmisistä.

Tämän kaiken voi myös ottaa voimaannuttavana kokemuksena. Juha-Matti Rautiainen itse sanoo tämän albumin olevan kunnianosoitus yksilön persoonan ikuiselle koskemattomuudelle ympäröivän yhteiskunnan vainoista huolimatta. Ja kuten hän muistuttaa: sanaton musiikki on ideologisesti vapaata - se on yhteinen ja vapaa tila kaikille tunteille. Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, koko albumilla ainoana soittimena on sähköbasso.

Hannu Karjalainen on suomalainen elektronisen musiikin tekijä, jonka tuorein albumi on julkaistu yhdysvaltaisella levymerkillä. Ja paitsi musiikkia, Hannu Karjalainen tekee myös elokuvia ja kuvataidetta, ja myös ne ovat eräällä tapaa läsnä hänen musiikissaan. Albumilla Drift musiikki on kuvallista ja elokuvallista.

Mitä on ihmisen jälkeinen ihminen? Millainen on tulevaisuus, jossa ihminen on menettänyt merkityksensä? Aika pelottavia kysymyksiä, kun niitä vähän aikaa pohtii. Posthuman days on koreografi Jenni-Elina von Baghin ohjaama tanssiteos, jonka musiikin ja äänisuunnittelun on tehnyt Tom Lönnqvist.

Syksyn irtipäästön viimeisten värien jälkeen tulee se tyhjä kohta. Luonto on karistanut kaikkensa. Maa ja taivas tummuvat. Pimeän huoma on ympärillämme. Silloin tulevat tähdet.

Jollakin nettisivulla törmäsin kuvaukseen, että Varropas on kahden pahansisuisen vanhan arkistotyöläisen kuvitelma 1970-lukulaisesta kosmisesta musiikista kuljetettuna välivuosikymmenten prisman kautta nykyhetkeen. En tiedä, onko tuohon enää paljoa lisättävää. Asia on ananas, kuten 1970-luvulla oli tapana sanoa.

Haare on hämeenlinnalaisen Ilkka Vekan kokeellista elektroakustista musiikkia tekevä projekti, joka on toiminut jo vuodesta 1999 lähtien. Julkaisuja on kaikkiaan nelisenkymmentä ja tekijä kertoo, että musiikin punaisena lankana on aina kulkenut psykedelia, meditatiivisuus, ekstaattisuus, rakkaus ja ilo.

Kohellus on nelihenkinen kokoonpano: Jukka Andersson, Jarkko Lahti, Heikki Lindgren ja Ramo Teder. Tällä porukalla on tapana kokoontua jammailemaan ja improvisoimaan aina silloin tällöin, ja kun ryhmä kertoo yhdistelevänsä folkkia ja ambientia, voi melkein mitä tahansa odottaa tapahtuvaksi.

Ja vielä oudompaan suuntaan ollaan menossa. Tässä soitetaan ja efektoidaan livenä pulputtavaa kiljupönttöä. Kyllä. Asialla on äänitaiteilija ja kokeellinen muusikko Jarkko Räsänen, ja tämä teos on tallennettu Johannes Rantapuskan taidenäyttelyssä Berliinissä vuonna 2017:



AVARUUSROMUA 18.11.2018 - OHJELMAN MUSIIKKI:

JUHA-MATTI RAUTIAINEN: Darkly the Bleak Clouds Roam - osa - (Above Me Weeps the Sky)
JUHA-MATTI RAUTIAINEN: Above Me Weeps the Sky (Above Me Weeps the Sky)
HANNU KARJALAINEN: Sermon to the Birds (Drift)
HANNU KARJALAINEN: The Nile (Drift)
TOM LÖNNQVIST: Scifi Play (extended) (Posthuman Days - tanssiteos)
STAR: You're made of Stars (nettijulkaisu)
VARROPAS: Rakuuna / Side A - osa - (Rakuuna)
HAARE: Apocalypse Part 1 - The End of Time - osa - (Apocalypse)
KOHELLUS: Kohellusjamit 2 - osa - (demo)
JARKKO RÄSÄNEN: Sounds of Fermentation Process - osa - (demo)

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.