Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Musiikkia kokemuksista ja muistoista

ukkospilviä taivaalla
ukkospilviä taivaalla pilvet

Ei riitä, että musiikki on vain kaunista. Musiikki ei ole koriste.

Jotakin tämän suuntaista sanoi kapellimestari Nikolaus Harnoncourt kirjassaan Puhuva musiikki. Hän sanoi, että musiikilla on merkityksiä, musiikin tulee merkitä jotakin. Vasta sitten sitä voi jotenkin ymmärtää, kuulla oikeassa asiayhteydessään, oikeassa ajassaan ja paikassaan.

Harnoncourt oli sitä mieltä, että musiikin tulisi puhua meille, kertoa meille jotakin. Hän sanoi, että näin on ollut ennen, muttei ole enää. Musiikki puhuu meille enää harvoin. Me emme tajua musiikin merkitystä.

Eikä Harnoncourt käsittääkseni tarkoita sitä, että kaiken musiikin tulisi julistaa jotakin. Musiikki voi kertoa meille niin monenlaisia asioita, silloin kun se ylipäätään kertoo mitään. Musiikki kuvaa, välittää ja luo. Tunnelmia, tunnetiloja, ajatuksia, muistoja.

Millaista musiikkia syntyy toisen ihmisen muistoista? Toisen ihmisen kokemuksista? Entä jos nuo kokemukset ja muistot ovat surullisia ja traagisia, tai eivät ainakaan yksinomaan aurinkoisia? Judith Magyar Isaacson oli unkarilaissyntyinen opettaja ja tutkija, joka joutui 18-vuotiaana, toisen maailmansodan loppuvaiheissa Auschwitzin keskitysleirille.

Hän selvisi leiriltä, muutti Yhdysvaltoihin, opiskeli matematiikkaa ja tietotekniikkaa ja opetti yliopistossa. Ja 45 vuotta sodan päättymisen jälkeen, vuonna 1990, ilmestyi hänen muistelmateoksensa nimeltä Seed of Sarah: Memoirs of a Survivor. Ja lähes 30 vuotta ilmestymisensä jälkeen tuo kirja herättää edelleen tunteita ja inspiroi. Sellainen on kirjoitetun sanan ja muistojen voima.

Juha-Matti Rautiaisen albumi Above Me Weeps the Sky on saanut innoituksensa Judith Isaacsonin kokemuksista ja muistoista, ja niistä syntyneestä kirjasta. Samalla se myös luo näkökulmaa tämänhetkisen maailman tilaan ja yksilön kokemuksiin nykyisten konfliktien keskellä. Millaista on elää maailmassa, joka aiheuttaa voimattomuuden tunnetta ja huolta? Huolta maailmasta, itsestä ja muista ihmisistä.

Tämän kaiken voi myös ottaa voimaannuttavana kokemuksena. Juha-Matti Rautiainen itse sanoo tämän albumin olevan kunnianosoitus yksilön persoonan ikuiselle koskemattomuudelle ympäröivän yhteiskunnan vainoista huolimatta. Ja kuten hän muistuttaa: sanaton musiikki on ideologisesti vapaata - se on yhteinen ja vapaa tila kaikille tunteille. Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, koko albumilla ainoana soittimena on sähköbasso.

Hannu Karjalainen on suomalainen elektronisen musiikin tekijä, jonka tuorein albumi on julkaistu yhdysvaltaisella levymerkillä. Ja paitsi musiikkia, Hannu Karjalainen tekee myös elokuvia ja kuvataidetta, ja myös ne ovat eräällä tapaa läsnä hänen musiikissaan. Albumilla Drift musiikki on kuvallista ja elokuvallista.

Mitä on ihmisen jälkeinen ihminen? Millainen on tulevaisuus, jossa ihminen on menettänyt merkityksensä? Aika pelottavia kysymyksiä, kun niitä vähän aikaa pohtii. Posthuman days on koreografi Jenni-Elina von Baghin ohjaama tanssiteos, jonka musiikin ja äänisuunnittelun on tehnyt Tom Lönnqvist.

Syksyn irtipäästön viimeisten värien jälkeen tulee se tyhjä kohta. Luonto on karistanut kaikkensa. Maa ja taivas tummuvat. Pimeän huoma on ympärillämme. Silloin tulevat tähdet.

Jollakin nettisivulla törmäsin kuvaukseen, että Varropas on kahden pahansisuisen vanhan arkistotyöläisen kuvitelma 1970-lukulaisesta kosmisesta musiikista kuljetettuna välivuosikymmenten prisman kautta nykyhetkeen. En tiedä, onko tuohon enää paljoa lisättävää. Asia on ananas, kuten 1970-luvulla oli tapana sanoa.

Haare on hämeenlinnalaisen Ilkka Vekan kokeellista elektroakustista musiikkia tekevä projekti, joka on toiminut jo vuodesta 1999 lähtien. Julkaisuja on kaikkiaan nelisenkymmentä ja tekijä kertoo, että musiikin punaisena lankana on aina kulkenut psykedelia, meditatiivisuus, ekstaattisuus, rakkaus ja ilo.

Kohellus on nelihenkinen kokoonpano: Jukka Andersson, Jarkko Lahti, Heikki Lindgren ja Ramo Teder. Tällä porukalla on tapana kokoontua jammailemaan ja improvisoimaan aina silloin tällöin, ja kun ryhmä kertoo yhdistelevänsä folkkia ja ambientia, voi melkein mitä tahansa odottaa tapahtuvaksi.

Ja vielä oudompaan suuntaan ollaan menossa. Tässä soitetaan ja efektoidaan livenä pulputtavaa kiljupönttöä. Kyllä. Asialla on äänitaiteilija ja kokeellinen muusikko Jarkko Räsänen, ja tämä teos on tallennettu Johannes Rantapuskan taidenäyttelyssä Berliinissä vuonna 2017:



AVARUUSROMUA 18.11.2018 - OHJELMAN MUSIIKKI:

JUHA-MATTI RAUTIAINEN: Darkly the Bleak Clouds Roam - osa - (Above Me Weeps the Sky)
JUHA-MATTI RAUTIAINEN: Above Me Weeps the Sky (Above Me Weeps the Sky)
HANNU KARJALAINEN: Sermon to the Birds (Drift)
HANNU KARJALAINEN: The Nile (Drift)
TOM LÖNNQVIST: Scifi Play (extended) (Posthuman Days - tanssiteos)
STAR: You're made of Stars (nettijulkaisu)
VARROPAS: Rakuuna / Side A - osa - (Rakuuna)
HAARE: Apocalypse Part 1 - The End of Time - osa - (Apocalypse)
KOHELLUS: Kohellusjamit 2 - osa - (demo)
JARKKO RÄSÄNEN: Sounds of Fermentation Process - osa - (demo)

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri