Hyppää pääsisältöön

Esikoiskirjailija Sisko Savonlahti on menestynyt luuseri, joka antaa äänen ulkopuolisille

Sisko Savonlahti nojaa kämmeneensä.
Sisko Savonlahti nojaa kämmeneensä. Kuva: Sari Casal/ Yle KulttuuriCocktail,Sisko Savonlahti

Sisko Savonlahdesta tuli hetkessä kiinnostava. Hänen esikoisteoksensa Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on kerännyt roppakaupalla lukijoita ja mielipiteitä. Kun joku sanoo rumasti, hän ottaa sen henkilökohtaisesti, vaikka ei pitäisi. Luuseri-identiteetti ei ole kadonnut menestyksen myötä.

Sisko Savonlahti ei haluaisi määritellä itseään ammattinsa kautta. Mutta se hänestä nykyisin ensimmäisenä mainitaan. Hän on kirjailija. Hän on kiinnostava. Hänellä on mielipiteitä!

Toki mielipiteitä oli aiemminkin, harva vaan oli niistä kiinnostunut. Tai hänen työstään ympäristöjärjestön televarainhankkijana, vaikka työ oli tärkeää. Tai syistä, miksi hän on välillä ollut ilman työtä. Treffeillä juttu saattoi tyssähtää siihen, että työasiat tulivat puheeksi. Koko paketti ei ehkä kiinnostanutkaan deittikumppania.

Samaan aikaan Savonlahti oli myös vapaa toimittaja. Hän on kirjoittanut koko aikuisikänsä: lukemattomia blogitekstejä, juttuja moniin eri lehtiin ja nyt myös kirjan. Kirjailija voi kuulostaa moniin korviin hienommalta kuin televarainhankkija.

– Mulla tulee vastareaktio, enkä halua alleviivata sitä. En ole yhtään sen parempi ihminen kuin aiemminkaan. Ihan äskettäin en vielä ollut kirjailija.

Savonlahtea harmittaa ihmisten arvottaminen ammattinimikkeiden tai työn perusteella. Työttömyyttä pitää selitellä. Suomessa vain kiireinen ihminen on tärkeä.

Sisko Savonlahti istuu rennosti keittiönpöytänsä äärellä tavaroidensa ympäröimänä.
Sisko Savonlahti istuu rennosti keittiönpöytänsä äärellä tavaroidensa ympäröimänä. Kuva: Sari Casal/ Yle nainen,Sisko Savonlahti

Savonlahden esikoiskirja Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on autofiktiota. Tapahtumat olisivat voineet mennä juuri niin kuin kirjassa kuvaillaan, mutta kerronnassa on hyödynnetty mielikuvitusta, liioittelua ja muutenkin muunneltua todellisuutta. Se ei ole omaelämäkerrallinen, vaikka päähahmo muistuttaa kovasti Savonlahtea.

Kirjan päähenkilö on Kalliossa asuva vapaa toimittaja, joka kärvistelee rahahuolien kanssa. Hän tapaa mukavan miehen ja päätyy parisuhteeseen. Mutta hänet jätetään. Sydänsurujen takia mikään ei huvita ja ongelmat kasautuvat. Hän ei päädy positiivisuuden kierteeseen yrityksistään huolimatta.

Kirja on löytänyt lukijakuntansa: siitä on otettu kolmas painos, ja se oli Helsingin seudun kirjastojen lokakuun halutuin kaunokirja. Se on myös finalistina HS:n esikoiskirjapalkinnon saajaksi.

Kirjaa on kiitelty samaistumispinnasta, myös muut ovat hukassa. Sitä on tituleerattu sukupolvitarinaksi. Vähemmän mairitteleva arvostelija sanoi, että teos on 300 sivua pelkkää ulinaa.

– Joillekin päähahmo on ollut puistattava. Eikö ihmisellä ole oikeutta olla epätäydellinen? Päähenkilö ei ole paha ihminen. Hän on huonossa jamassa ja kaipaa tukea.

Teinpä mitä hyvänsä, minulla on ollut vuosia tunne, etten ansaitse tätä. Kun on pienituloinen, syyllisyys on tosi voimakasta.

Myös Savonlahti tietää, miltä tuntuu tulla jätetyksi, kun ei saa työpaikkaa yrityksistä huolimatta tai kun rahat ovat loppu. Pienituloinen kärsii helposti syyllisyyden tunteesta joka kerta kun juo erikoiskahvin kaupungilla tai syö ravintolassa.

– Teinpä mitä hyvänsä, minulla on ollut vuosia tunne, etten ansaitse tätä. Rahat olisi aina voinut käyttää jotenkin viisaamminkin. Vasta tämän kirjan myötä on tuntunut siltä, että ehkä olen saanut jotakin aikaiseksi, eikä minun tarvitse tuntea syyllisyyttä jokaisesta asiasta, mitä teen. Kun on pienituloinen, syyllisyys on tosi voimakasta.

Sisko Savonlahti istuu kädet polviensa ympärillä.
Sisko Savonlahti istuu kädet polviensa ympärillä. Kuva: Sari Casal/ Yle nainen,Sisko Savonlahti

Savonlahti on kasvanut Espoossa ja asunut aikuisikänsä Helsingissä. Hänestä kasvoi feministi.

Ala-asteella pojat kiusasivat Savonlahtea niin musiikkimausta kuin ulkonäöstäkin. Hän oppi olemaan näkymätön, jottei joutuisi silmätikuksi.

– Se oli aikaa, kun kenelle tahansa luokan tytöistä opetettiin, että jos ei sulla ole tissejä, olet ruma ja viallinen. Sitten kun tissit kasvaa, sua kiusataan siitä, että ne on. Olin vuosikausia hiljaa. Varmaan joskus itsekin osallistuin kiusaamiseen vain sen takia, etten itse joutuisi kohteeksi.

Myöhemmin Savonlahti alkoi ihailla vahvoja naisartisteja. Hän alkoi kuunnella Madonnaa, Tori Amosia ja Fiona Applea.

Nyt on paljon vaahdottavaa, koska olen vuosikausia joutunut olemaan hiljaa.

Lukioikäisenä hän löysi vierelleen toisia ihmisiä, joilla oli päähän potkittu olo. Naisia, joita oli kiusattu tai väheksytty ja miehiä, jotka kuuluvat vähemmistöön. Heitä yhdisti tunne, etteivät he kuulu joukkoon.

– Kaikilla meillä oli yhteinen kokemus siitä, että poikkeavana ei ole kovin arvokas. Kulttuurimme on tosi tasapäistävä. Yhdessä olimme jotenkin suurempia, emme olleet enää yksin.

Savonlahti on löytänyt oman äänensä kirjoittamalla. Esikoiskirjan julkaisun jälkeen hän on ollut esillä mediassa, esiintynyt muun muassa kirjamessuilla ja häntä on pyydetty puhumaan kirjastoihin eri puolille Suomea. Lisäksi hän on aloittanut Helsingin Sanomien kolumnistina.

– Nyt on paljon vaahdottavaa, koska olen vuosikausia joutunut olemaan hiljaa.

Sisko Savonlahti istuu kotonaan taustallaan naapurikerrostalo.
Sisko Savonlahti istuu kotonaan taustallaan naapurikerrostalo. Kuva: Sari Casal/ Yle nainen,Sisko Savonlahti

Savonlahti haluaa puhua ja kirjoittaa omasta kokemuspiiristään. Hän tunnistaa ulkopuolisuuden tunteen. Myös naisten oikeudet on hänelle tärkeä aihe. Hän hämmästelee, miksi vaikkapa Suostumus 2018 -kampanja nähdään aggressiivisena feministisenä vouhottamisena, vaikka kyse on itsemääräämisoikeudesta.

– Tasa-arvon tavoittelun pitäisi olla yhteistyötä. Jonkun pitää luopua etuoikeuksista, jotta joku toinen saisi edes ripauksen ihmisarvoa.

Yksilön hyvinvointi ja oikeudenmukaisuus ovat Savonlahdelle tärkeitä arvoja. Sen sijaan ihmisten välinpitämättömyys on sietämätöntä. Erityisesti häntä huolettaa ympäristön tila. Se on perua jo nuoruudesta, mutta isompi herääminen maapallon ahdinkoon on tapahtunut viime vuosien aikana.

– On suuri määrä ihmisiä, jotka eivät ajattele, millainen maailma tänne jää. Jopa ihmiset, joilla on lapsia, toimivat kestämättömällä tavalla, vaikka paska jää siivottavaksi heidän jälkikasvulleen.

Savonlahdelle kirjoittaminen on paitsi tapa tuoda itselle tärkeitä asioita esille, myös keino selventää omia ajatuksiaan. Hän nauttii siitä tunteesta, joka tulee onnistuneen lauseen muodostamisesta. Helppolukuista ei ole helppo kirjoittaa. Kun hän kirjoittaa surusta ja erosta, ahdistava tunne voi muuttua matkalla tarinaksi, joka naurattaa lukijaa.

– Silloin siitä syntyy jotain muuta kuin vain se, että itkisin yksin kotona. Kun kirjoittaminen sujuu hyvin, kaikki muu tuntuu pieneltä ja katoaa.

Kirjani on julkisesti riepoteltavana, ja ihmisillä on yhtäkkiä mielipiteitä siitä ja minusta.

Kirjan julkaisemisen jälkeen moni asia on muuttunut Savonlahden elämässä. Moni asia on myös ennallaan. Esimerkiksi rahahuolet ovat yhä läsnä arjessa. Vuokranmaksun lisäksi jotenkin pitäisi rahoittaa mielessä siintävän toisen kirjan kirjoittaminen.

Ulkopuolisen silmiin kirjamessuesiintymiset, haastattelukiireet ja juhliminen voivat näyttää kadehdittavalta. Niillä on myös varjopuolensa.

Savonlahti on ihminen, jolle rutiinit ovat tärkeitä ja jolle kirjoittaminen on myös terapiaa. Nyt kirjoittamiseen ei ole ollut aikaa, kun joka päivä on pitänyt juosta tilaisuudesta toiseen. Savonlahti kokee olevansa etuoikeutettu, mutta samaan aikaan hänessä asuu sama epävarmuus kuin nuorempana. Kun joku sanoo rumasti, hän ottaa sen henkilökohtaisesti, vaikka ei pitäisi.

– Mulla on luuseri-identiteetti. Kirjani on julkisesti riepoteltavana, ja ihmisillä on yhtäkkiä mielipiteitä siitä ja minusta. Mulla ei ole sellaista paksua nahkaa, etteikö se saisi mua tosi hajalle.

Savonlahti ei osaa vielä nauttia kirjan tuomasta suitsutuksesta. Hän kokee lähinnä jatkuvaa hämmennystä. Kirjamessuilla hän tunsi ensimmäiset konkreettiset välähdykset siitä, mitä on saavuttanut. Lukijat tulivat kiittämään kasvotusten ja hakemaan signeerauksia kirjaan.

Savonlahti ei pelkää tippumista takaisin siihen tunnetilaan, joka edelsi esikoiskirjan kirjoittamista ja jatkui sen aikana. Toki sydänsuruja voi vielä tulla vastaan, jos hän uskaltaa tavata jonkun uuden ihmisen.

– Sentään tiedän, että voin aina kirjoittaa siitä kirjan. Sitten kaikki pääsevät sanomaan, että eipä ollut häävi toinen kirja, ihan samanlainen kuin eka.

Sisko Savonlahti istuu risti-istunnassa sängyllään.
Sisko Savonlahti istuu risti-istunnassa sängyllään. Kuva: Sari Casal/ Yle nainen,Sisko Savonlahti
Kommentit