Mistä tietää, onko nuori syrjäytymisvaarassa? Vastaavatko nettikaverit "oikeita" kavereita? Voiko syrjäytymistä estää?

Moni pitää nuorten syrjäytymistä jo Suomen suurimpana ongelmana. Syrjäytyminen merkitsee helposti myös mielenterveysongelmia, työttömyyttä, päihdeongelmia ja jopa rikollisuutta. Mutta mistä voi tietää, onko oma lapsi tai nuori syrjäytymisvaarassa? Milloin hälytyskellojen pitää soida? Kysymykset ovat tuttuja Aleksis Salusjärvelle, joka on tehnyt työtä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa.

Aleksis Salusjärvi on työskennellyt nuorten kanssa vankilassa ja erityisopetuksessa kouluissa Aleksis Salusjärvi Kuva: Yle /Jyrki Lyytikkä Aleksis Salusjärvi

Miksi juuri pojat syrjäytyvät?

Monilta pojilta puuttuu kontakteja ja keinoja kertoa tunteistaan.

– Tytöillä näyttää olevan enemmän kaverisuhteita ja kyky pukea tunteitaan sanoiksi. Meidän kulttuurissamme tytön on helpompi pyytää apua kuin pojan, Salusjärvi sanoo. – Pojat ehkä kokevat, että kukaan ei välitä ja saattavat siksi käyttäytyä itsekin välinpitämättömästi.

Salusjärven mukaan osa nuorista kokee olevansa ulkopuolisia. He ovat objekteja, tekemisen kohteita, yhteiskunnassa ja yhteisöissä. Jotta voi tuntea itsensä merkitykselliseksi, on saatava tehdä itse päätöksiä ja vaikuttaa omiin asioihinsa. Erityisesti poikien syrjäytyminen on kasvava ongelma.

Milloin pitää huolestua?

Salusjärven mukaan on syytä huolestua, jos lapsella tai nuorella ei ole sosiaalisia suhteita. Sosiaaliset kontaktit luovat turvallisuutta: jos on ongelmia, on myös ihmisiä, joilta voi saada apua ja joille puhua asioista.

Onko iso kaveripiiri somessa tai peliyhteisössä riittävä?

Avointen profiilien tai pelien nettiverkostot eivät välttämättä kuitenkaan ole parhaita sosiaalisia verkostoja, sanoo Salusjärvi.

– Kysyvätkö ne nettikaverit sinun vointiasi tai huolestuvatko he, jos sinusta ei kuulu mitään? Kun masennut tai loukkaat ranteesi, kysyykö kukaan, miten sinulla menee?

Mitä on aikuisten vastuu?

Salusjärvi painottaa, että huoltajien pitääkin olla huolissaan lapsistaan, vaikka keskivertoperheissä yleensä selvitäänkin ilman isompia ongelmia. Sosiaalinen eriarvoisuus periytyy ja se kehitys pitäisi katkaista.

Salusjärvi on huolissaan kuilusta, joka syntyy hyvinvoivien ja syrjäytymisvaarassa olevien välille. Vaikka asiat Suomessa ovat keskimäärin hyvin, osa nuorista on vaarassa tippua kokonaan kyydistä.

– Pitää myös tunnistaa, jos lapsi jostain syystä tarvitsee erityistukea. Esimerkiksi ADHD-lapset ovat usein ovat teräviä ja nokkelia, mutta sitä ei aina huomata opetuksessa ja kasvatuksessa. Ei sellainen lapsi tai nuori jaksa istua paikallaan ja kuunnella vain pitkiä puheita.

Mikä on lukutaidon merkitys?

– Lukutaidon puutteella on ihan oleellinen yhteys syrjäytymiseen. Lukutaito vaikuttaa myös siihen, kuinka asioita osaa ilmaista. Jos ei osaa kertoa tunteistaan, ei kukaan ehkä edes ymmärrä, mistä on kysymys.

Useimmat nuoret osaavat kyllä teknisesti lukea, mutta tekstin ymmärtämisessä ja tuottamisessa on suuria eroja nuorten välillä. Erot näkyvät myös PISA-tuloksissa: on huippuja, mutta toisaalta myös heikkoja oppilaita.

Salusjärven mukaan nuoria kiinnostavaa luettavaa on tarjolla vähän.

– Jos esikoiskirjailijat ovat tällä hetkellä keskimäärin 36-vuotiaita, niin he ovat lasten ja nuorten näkökulmasta aivan eri sukupolvea.

– Monilla nuorilla on kuitenkin taitoja, joita aikuisten pitäisi tukea. On esimerkiksi todella lahjakkaita poikia, jotka tekevät hyvää rap-musiikkia, vaikka me aikuiset emme aina sitä osaakaan arvostaa.

Mitä aikuiset voivat tehdä?

1. Tutustu lapsesi kavereihin ja ole kiinnostunut heistä. Jos lapsella on ongelmia kotona, voi olla tärkeää, että edes joku aikuinen on luotettava ja pystyy auttamaan.
2. Pyydä tuttuja ja vähän tuntemattomiakin lapsia mukaan touhuamaan ja tekemään. Lähestyminen ei aina ole helppoa, mutta voit eri tavoin yrittää ilmaista, että olen täällä ja olen sinun puolellasi.
3. Vaikuta yhteiskunnassa. Me aikuiset olemme päättävässä asemassa. Voimme siis vaikuttaa lasten ja nuorten mahdollisuuksiin toimia yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä.