Hyppää pääsisältöön

Viroa suomalaissilmin - Millaisena Virossa asuvat suomalaiset kokevat nykyisen kotimaansa?

Pärnussa vaanha pitsihuvila kuisteineen on saamassa upouuden talon naapurikseen
Vanhat pitsihuvilat reunustavat puistokatuja Pärnussa Pärnussa vaanha pitsihuvila kuisteineen on saamassa upouuden talon naapurikseen Kuva: Riikka Rahi radio,Rtiikka Rahi

Mitä ajattelet kun ajattelet Viroa? Tallinnan kaunista vanhaa kaupunkia? Melkein suomalaisten kaltaisia ihmisiä? Halpaa olutta ja kylpylöitä? Viro edustaa minulle kauneutta ja sitkeyttä, luonnon monimuotoisuutta ja historiallisia kerrostumia.

Lukemattomien matkojen jälkeen voisin kutsua suhdettani Viroon melkeinpä rakkaussuhteeksi. Mutta miten Virossa asuvat suomalaiset näkevät ja kokevat naapurimaamme, joka tänä vuonna juhlii tasavaltansa 100-vuotisjuhlaa? Sen halusin kuulla ja lähdin matkaan Suomenlahden yli.

Helmikuu 1981

Edellisvuonna käyttöön otettu Georg Ots –laiva keinuttaa iloisen opiskelijaryhmäni eksoottiseen Tallinnaan, Neuvosto-Eestiin.

Ikuisuuksia kestävän passitarkastuksen jälkeen näen kaupungin, jossa tuoksuu kivihiilelle ja vieraalle saippualle. Kaupungin äänet ovat pehmeitä ja vaimeita, ne tulevat kuin paksun verhon takaa.

Loskaisia katuja kävellessäni ihmettelen maiseman harmaanruskeita sävyjä. Sumun seassa harvat vastaantulijat ohittavat katsettamme vältellen taloja, jotka näyttävät roikottavan ylimpiä kerroksiaan samalla tavalla kuin niiden asujat päätänsä.

Koko kaupunki on jotenkin kumarassa.

Ote Riikka Rahin päiväkirjasta, vuodelta 1981

Tiina ja Kimmo Linkama istuvat matkalaukkuilta näyttävien betoteosten päällä
Tiina ja Kimmo Linkama Tiina ja Kimmo Linkama istuvat matkalaukkuilta näyttävien betoteosten päällä Kuva: Riikka Rahi radio-ohjelmat,viro

Tiina Linkama osti kesäpaikan Haapsalusta 20 vuotta sitten. Tiina ja hänen miehensä, mainosalan yrittäjä Kimmo Linkama muuttivat Viroon pysyvästi viime vuosikymmenellä, jolloin Tiina ryhtyi matkailualan yrittäjäksi. Nyt hän pitää majataloa sekä Otepäässä että Võsulla Suomenlahden rannalla.

Kesäisin turistit viettävät pikkukylässä pitkiä, viipyileviä lomaviikkoja, mutta nyt kylä on laskeutumassa kohti syksyn pehmeää hiljaisuutta. Kävelen söpöjen puutalojen reunustamaa kylänraittia kohti laajaa, valkoista hiekkarantaa, tunnen raikkaan tuulen ja näen korkealle mäntyjen yläpuolelle kaartuvan taivaan. Täällä tuoksuvat kävyt ja pihka. Loppukesän lempeässä sateessa minulle tulee kevyt olo! Mieli ja sielu avautuvat ottamaan vastaan ilmapiirin, jossa on samalla sekä tätä päivää että menneen ajan hiljaista charmia.

Tiina Linkaman majatalo Vösussa on ruskea kaksikerroksinen puutalo, jossa on torni
Tiina Linkaman majatalo Vösussa Tiina Linkaman majatalo Vösussa on ruskea kaksikerroksinen puutalo, jossa on torni Kuva: Tiina Linkama radio-ohjelmat,majatalo
Täällä on sakaaleja! Ihan pihassa kun istuttiin iltahämärissä niin sellainen paineli puutarhan poikki!

Ajelemme Tiina ja Kimmo Linkaman kanssa poikki Lahemaan kansallispuiston. Tiina kertoo, että virolaiset käyvät täällä sankoin joukoin sienestämässä, marjastamassa, ulkoilemassa ja vaeltamassa. Se kuulostaa suomalaisittainkin hyvin tutulta ajanvietolta.

Metsissä ja Suomenlahden rannoilla riittää kuhina. Lahemaalla on on peuroja, villisikoja, karhuja ja kultasakaaleja. Menee hetken, ennen kuin ymmärrän, mitä juuri kuulin! "Niin että mitenkä? Onko Võsulla sakaaleja? Afrikkalaisia eläimiä siis." Tiina kertoo, että pitkään luonnonsuojelualueena olleella seudulla on sen verran vähän asutusta edelleen, että moinen eksoottinenkin eläin on kotiutunut alueelle muutama vuosi sitten.

Nainen ja mies kävelevät koiran kanssa mäntymetsän läpi rantatiellä meren äärellä
Tiina ja Kimmo Linkama Võsun rantatiellä Latte-koiran kanssa Nainen ja mies kävelevät koiran kanssa mäntymetsän läpi rantatiellä meren äärellä Kuva: Riikka Rahi radio,hiekkaranta

Käymme Suomenlahteen pistävien Käsmun ja Viinistun niemillä. Olen luullut, että täällä ei olisi juuri mitään, mutta näiltä seuduilta löytyykin vierasvenesatama, rantaravintola, taidegalleria, museo ja savukalaa myyviä kojuja.

Matalat, Suomesta ammoin tulleiden kivien täplittämät rannat houkuttavat minua vaelteluun ja valtavan suuret kyläkeinut kiikkumaan.

Alueen pienet kylät ovat liikuttavan kauniita. Somista taloista ja omenapuiden täyttämistä pihoista näkee, että omaa kotia vaalitaan rakkaudella ja huolella.

Herttaisuuden vastapainoksi saan muistutuksen Viron lähihistoriasta kun pysähdymme katsomaan Neuvosto-Eestin aikaista rapistunutta vartiotornia. Sieltä - ja monesta muusta samanlaisesta paikasta - käsin varmistettiin se, että virolaiset pysyivät pois rakkailta rannoiltaan eivätkä paenneet maasta meritse. Minua kylmää! Menneisyys ei olekaan niin kovin kaukana.

Kesä 1994

Peipsijärven rantatöyräällä tuulee lämpimästi. Tukka menee takkuun ja silmät kostuvat kun katselen auringossa kilottavaa ulappaa. Sen keskellä menee itsenäisen Viron raja.

Järven länsirannalla ajellessa vilahtaa virolaisia kesämökkejä, jotka tönöttävät harvakseltaan keskellä peltoja. Ihmisiä ei näy pihoissa eikä rannalla, vaikka on kesän kuumin aika.

Pienen leirintäalueen rantakahvilassa tarjoutuu kaunis näkymän järvelle mutta ei tarjota muuta kuin tiskivedelle maistuvaa kahvia. Tyly miestarjoilija katsoo minua niin kuin ei olisi ennen turistia nähnyt. Ehkä ei olekaan!

En voi asiaa selvittää, koska hän puhuu vain venäjää, jota en osaa.

Ote Riikka Rahin päiväkirjasta, vuodelta 1994

Rapistunut vartiotorni Suomenlahden rannalla muistuttaa Neuvosto-Eestin ajoista.
Vanha vartiotorni Suomenlahden rannalla muistuttaa Neuvosto-Eestistä Rapistunut vartiotorni Suomenlahden rannalla muistuttaa Neuvosto-Eestin ajoista. Kuva: Riikka Rahi radio,kommunismi
Jos jonkun suomalaisporukan vaihtais virolaiseen tai päinvastoin niin kukaan ei huomaisi kieltä lukuunottamatta mitään eroa!
Eläkkeellä oleva toimittaja Jorma Rotko kotipuutarhassaan villiviinien alla VIron Pärnussa
Jorma Rotko kotipuutarhassaan Pärnussa Eläkkeellä oleva toimittaja Jorma Rotko kotipuutarhassaan villiviinien alla VIron Pärnussa Kuva: Riikka Rahi radio-ohjelmat,puutarha

Vösulta kiirehdin vanhojen puutalokortteleiden ja kauniiden aukioiden Rakvereen ja sieltä Pärnuun, jossa tapaan loppukesän hehkussa toimittaja ja kirjailja Jorma Rotkon. Tapaamme Pärnun keskustassa keltaisen puutalon satoisassa puutarhassa.

Alunperin Jorma Rotko muutti perheensä kanssa Tallinnaan jo 1992. Tuolloin kymmenvuotiaat kaksoset Rosa ja Roope laitettiin heti paikalliseen kouluun. Viron kielen he oppivatkin sitten täydellisesti kahdessa viikossa! Aikuisina he ovat lennähtäneet monien muiden vapaassa Virossa varttuneiden nuorten tavoin maailmalle elämään omaa kansainvälistä elämää.

Luumupuiden oksat taipuvat raskaan ja mehukkaan sadon painosta
Luumupuiden oksat taipuvat raskaan ja mehukkaan sadon painosta Kuva: Riikka Rahi radio,puutarha

Pärnu on ikivanha kylpylä- ja rantakaupunki puistoineen ja rantoineen. Joka kerta täällä käydessäni on aurinko paistanut ja tunnelmassa on ollut häivähdys Keski-Euroopan menneiden vuosikymmenten aikaista hidasta ja levollista lomailua.

Elokuun lämpöisessä illassa Jorma Rotko kertoo, että suomalaiset porhaltavat nykyään bussilasateittain Pärnun ohi kohti Latviaa, jossa halpa alkoholi houkuttaa ostoksille Viroa enemmän. Liikenne rajan yli on vilkasta muutenkin. Pärnulaisetkin hakevat lähellä olevasta naapurimaasta edullisia elintarvikkeita kuten makkaroita, lihoja ja - no - sitä olutta! Huomaankin pian, että latvialainen grillimakkara on taivaallista.

Surukseni minulla ei ole montaakaan virolaista tuttua tai ystävää. Muilla mailla matkatessa törmään välillä virolaisiin ja silloin aina ilahdun suuresti. Tuntuu kuin tapaisi omia sukulaisiaan ja tulee turvallinen olo. Virolaisia tavatessa ajattelee, että he ja me suomalaiset ollaan vähän niin kuin yhtä ja samaa kansaa, että me autamme ja pidämme toistemme puolta. Lämmin ymmärrys tulvahtaa sydämeen. Mutta aito ystävyys vaatii syvempää tuntemista.

Soisinkin, että useampi suomalainen näkisi hieman vaivaa tutustuakseen Viroon muussakin kuin lomailumielessä. Naapurissamme on niin paljon mielenkiintoista kulttuuria ja historiaa sekä kerrassaan upea ja monipuolinen luonta, samantuntuisista ihmisistä puhumattakaan.

Viro ja virolaiset palkitsevat monin tavoin ne, jotka uskaltautuvat jo tutuiksi tulleiden Tallinnan, Pärnun, Saarenmaan ja Tarton ulkopuolelle. Syventäisinköhän jo ensi kesänä rakkaussuhdettani Viroon menemällä sinne kielikurssille. Noin niin kuin alkajaisiksi.

Pärnu kesä 2018

Ilahdun vanhojen puistojen ja pikkukatujen säilymisestä ja upeasta rannasta ja siitäkin, että rannalla on tupakointi kielletty. Vanhan kaupungin kaduilla on sitä vastoin samoja ravintola- ja baariketjuja kuin jokaisessa muussakin maassa.

Vaikka kaupunki on edelleenkin kaunis, puuttuu siitä entisaikojen omaperäisyys ja eksotiikka. Joudun kiertämään pääkortteleiden takapuolelle, josta vielä onneksi löytyy pieniä käsityökaupppoja, taidepajoja ja hiljaisia kortteleita, joissa varpuset sirkuttavat ja asuntojen kotoisat äänet kaikuvat talojen seinistä.

Huomaan, että rannan palvelut on virtaviivaistettu ja siistitty – se on menettänyt hienoisen mutta vaatimattomuudessan viattoman ja kiintoisan rähjäisyytensä. Tilalle on tullut uimarantakrääsää myyviä puoteja.

Valtava lavarakennelma peittää puoli rantaa. Alkamassa on teknomusiikin festivaali, tismalleen samanlainen kuin Helsingissäkin järjestetään. Virolaiset ujuvat ihan samassa virrassa kuin muutkin länsimaat. Ainakin nuoriso kelluu samassa vuossa.

Ote Riikka Rahin päiväkirjasta, vuodelta 2018

Aurinko täplittää Pärnun puistokäytävät
Aurinko täplittää Pärnun puistokäytävät Kuva: Riikka Rahi radio-ohjelmat,riikka rahi

Voit kuunnella koko ohjelman tästä. Radiointi: Yle Radio 1 sunnuntai 18.11.2018 klo 18.00 ja torstai 22.11.2018 klo 22.05

  • Jumalanpalvelukset heinäkuussa

    Jumalanpalvelukset heinäkuussa 2019

    Yle Radio 1:n jumalanpalvelukset heinäkuussa 2019. Sunnuntaisin klo 10.00 luterilainen jumalanpalvelus. Sunnuntaisin klo 11.00 vuorottelevat ortodoksisen liturgian kanssa vapaiden kirkkojen ja seurakuntien sekä katolisen kirkon jumalanpalvelukset. Kuuntele jumalanpalveluksia Areenassa.

  • Hartauspuhujat heinäkuussa

    Yle Radio 1:n hartauspuhujat heinäkuussa 2019

    Aamuhartaus ma-la klo 6.15 ja 7.15 (uusinta) Iltahartaus ma-pe klo 18.50, ehtookellot ja iltahartaus la klo 18.00. Iltahartauden uusinta ma-la klo 23.00.

  • Pyhyyden sanoittaminen on vaikeaa

    Lähes jokaiselle suomalaiselle jokin asia on pyhä.

    Kuuntelin radio-ohjelmaa pyhyydestä toukokuisena torstaina. Jäin miettimään, mitä pyhyys oikein on. Milloin viimeksi itse käytin sanaa pyhä tai kuulin jonkun toisen käyttävän sitä? Lähes jokaiselle suomalaiselle jokin asia on pyhä. Useimmille pyhiä asioita ovat rakkaus, läheiset ihmiset, rauha, turvallisuus, koti ja ihmisarvo.

  • Säveltäjät ja kirjoittajat tutkivat radioesseesarjassa energia- ja tavaratuotannon muutosta

    Kolmiosainen Tieto, valta, muutos -radioesseesarja

    Energia- ja tavaratuotantoon liittyvästä muutostarpeesta vallitsee maassamme kohtalainen yksimielisyys: molemmat on pantava uusiksi. Ongelma on kuitenkin laaja ja monimutkainen ja sitä tarkastellaan Yle Radio 1:ssä sunnuntaisin 19.5. - 2.6.2019 kuultavassa kolmessa radioesseessä. Kipukohtia: tietoa, valtaa ja muutosta tutkii kolme eri säveltäjää ja kirjoittajaa.