Tina Cavén
Yle
Ilouutinen viikonlopputurnauksiin kyllästyneille futismammoille ja jääkiekkovarustekassien alle rusentuville lätkäfaijoille: myös videopelien räiskiminen on urheilua, jossa voi edetä ammattilaisuralle asti. Tässä tulevat huonot uutiset e-urheilevan lapsensa mukavuudenhaluisille huoltajille: kilpapelaajan täytyy harrastaa myös liikuntaa, tavata valmentajia, fysioterapeutteja, sponsoreita ja matkustaa kilpailuihin. Teitä saatetaan yhä tarvita.
E-urheilu ei ole e-liikuntaa. Urheilulla tarkoitetaan kilpailullista toimintaa, sen ei tarvitse itsessään olla fyysistä. Vaikka huipulla kilpapelaaminen on sitäkin. Pelatessa pulssi kohoaa huippulukuihin, keskittyminen ei saa herpaantua hetkeksikään, koordinaation täytyy pysyä vakaana ja nopeana, aivojen jaksaa raksuttaa pitkien pelien ajan. Voittoihin ei ylletä roskaruualla, energiajuomilla ja pelkillä istumalihaksilla.
E-urheilun tuore maailmanmestari Joona "Serral" Sotala on kuin sekoitus Kimi Räikköstä ja Seppo Rätyä – kylmäpäinen suomalainen mursi korealaisten 20 vuotta kestäneen ylivallan
Mahtoivatko Joonan vanhemmat patistaa häntä aikanaan ulos reippailemaan, vai saiko hän harjoitella rauhassa huoneensa hämärässä? Huipulle päästäkseen videopelaajan täytyy aloittaa nuorena ja harjoitella todella paljon. Siinä mielessä e-urheilu muistuttaa mitä tahansa huippu-urheilua. Menestyäkseen täytyy olla lahjakas, intohimoisesti lajiin suhtautuva ja sitoutunut harjoitteluun.
Huoltajien on syytä opiskella erikoissanastoa ja lyhenteitä, etteivät mene sekaisin HE (käsikranaatti) ja HP (luku, joka kertoo kuinka paljon pelihahmo kestää vahingoittumista ennen kuolemista), tai että ymmärtää mitä tapahtuu, kun pelaaja suluttaa, splittaa tai sniikkaa. Kuvan alla olevista linkeistä löytyy tietoa seuroista ja toiminnasta Suomessa. Voit myös testata hallitsetko jo sanaston ja opiskella tarvittaessa sitä lisää.
