Joukko nuoria istuu ammattikoulun luokassa. He myöntävät: kukaan ei lue juuri mitään. Mutta nyt he tulkitsevat rap-lyriikkaa ja kirjoittavat paperille omia riimejään. Ne viedään lahjaksi uudelle keskustakirjasto Oodille.
Riimit haltuun -lyhytdokumentti kuuluu Yle Areenan Kirjastotarinoita -sarjaan.
Rap-työpajan toinen vetäjä Aleksis Salusjärvi kirjoittaa, mistä pitäisi puhua kun puhutaan lukutaidosta.
Kaaosteoria tuntuu pitävän paikkansa etenkin kirjallisuudessa. Jokin täydellisen satunnaiselta vaikuttava ilmiö törmää maailmaan, huumaa sen, ja muuttaa sen näköisekseen.
Espoon Olarissa työskenteli 1990-luvulla kirjastonhoitaja, joka muutti suomalaisen kulttuurin suunnan. Rap-lyriikka kuohutti Yhdysvaltoja, ja pääkaupunkiseudun nuoret halusivat tietää siitä enemmän. Olarin kirjaston musiikkiosasto oli Suomen paras paikka saada tietoa. Lökäpöksyjä saapui seutubusseilla Itä-Helsingistä asti levyjen perässä. Muutaman vuoden kuluttua syntyi Suomi-rap, ilmiö joka on niellyt sisäänsä koko kulttuurin viihdeohjelmista oopperaan.
Suomi on muuttunut 30 vuodessa, ja digitaalinen kulttuuri mahdollistaa uusien levyjen kuuntelemisen kotoa käsin. Mutta tekstimaailman peruskallio seisoo edelleen samoilla sijoillaan. Homeroksen päiväys ei ole vieläkään vanhentunut. Häntä pitää lukea vain ajan vaatimusten mukaisesti.
Yhden kokonaisen päivän vietimme pohtien sitä, mitä sana ”lukutaito” tarkoittaa.
Lukukeskus toimii Suomalaisen lukutaidon ytimessä. Se pyrkii vähentämään taitotasojen eriytymistä ja löytämään keinoja lukemaan innostamiseen. Tässä työssä olemme Atomirotta -yhtyeen Mikko Sarjasen kanssa tutustuneet 4000 nuoreen, joista suurin osa on ollut poikia. Etupäässä sellaisia poikia, jotka karttavat kirjoja. Kirjallisuus on muuttunut monelle nuorelle vieraaksi. Sen sijaan he ovat opettaneet meille, että oma käsityksemme teksteistä on turhan suppea.
Vielä mutkikkaammaksi asia muuttuu, kun nuorten lukemisen parissa työskentelee kymmenien eri alojen ihmisiä, joilla ei useinkaan ole tarkkaa käsitystä toistensa toiminnasta. Soppaa ei keitä liian monta kokkia, mutta ongelma on, että isojen kattausten sijaan tehdään pieniä annoksia sinne tänne.
Vuosi sitten tätä asiaa alettiin korjata, kun ministeri Sanni Grahn-Laasonen kokosi yhteen laajasti alan toimijoita synnyttämäänsä Lukutaitofoorumiin. Tavoite oli ratkaista lukutaitoon ja lukuintoon liittyviä ongelmia yhteistoiminnalla. Hankkeen hankaluutta kuvaa hyvin se, että yhden kokonaisen päivän vietimme pohtien sitä, mitä sana ”lukutaito” tarkoittaa.
Oodin kaltaiset lippulaivat ovat avaimia madaltaa kynnyksiä lukutaitoon.
Niille nuorille pojille, joiden kanssa kuuntelemme räppiä äidinkielen tunnilla, tällaiset erittelyt ovat etäisiä. Maali on kuitenkin kaikilla sama: on löydettävä tapoja kiinnostua tekstimaailmoista ja ymmärtää kirjallisen kulttuurin painoarvo. Liipasimella on sivistys.
Valttikorttina ovat toimivat rakenteet. Suomessa on 853 kirjastoa ja kouluopetus on maailman parasta. Foorumimme työ synnytti #lukuliike-kampanjan, jonka keskeisiä tehtäviä on tiivistää esimerkiksi koulujen ja kirjastojen yhteistyötä. Kirjastorakennukset ja Oodin kaltaiset lippulaivat ovat avaimia madaltaa kynnyksiä lukutaitoon – kunhan vain pystymme synnyttämään saumattoman yhteispelin tekemisen ja lukemisen välille.
Pallo on siirtymässä tällä haavaa aluehallintovirastoille, joissa kirjastojen ja opetuksen uusia tuulia puhkutaan. Jokainen kirjaston toimintaan liittyvä uusi idea on tärkeää saada omaa kuntaa laajempaan tietoisuuteen.
Kirjallisuus ei ole ehtymässä, nääntymässä tai edes kitumassa.
Kirjallisuus on perusmuodoltaan partituurin kaltainen äänitallenne. Vaikka kirjailijat kuolevat, heidän sanansa säilyvät. Taito lukea näitä sanoja on kytköksissä siihen, että kirjaimista ja välimerkeistä saadaan synnytettyä elävää puhetta.
Rap-lyriikassa kirjallisuus tulee tulkituksi, mikä helpottaa sen vastaanottamista. Mutta yhtä lailla parhaat räppärit ovat niitä, jotka tunnistavat useita erilaisia kielen rekistereitä ja kykenevät tihentämään merkityksiä säkeisiin, joista tulee korvamatoja aivoihimme.
On erinomaisen nerokasta, että näiden merkityksien ymmärtäminen vaatii opettelua ja taustatietoa. Suurin osa Suomen 16-vuotiaista pojista käsittää rap-lyriikan tihentymiä, metaforia ja terminologiaa paremmin kuin kirjallisuuden professorit yliopistoissa. Se on takuuvarma merkki siitä, että kirjallisuus ei ole ehtymässä, nääntymässä tai edes kitumassa.
Meidän pitää vain löytää uusia tapoja lukea ja uusia tapoja osoittaa syiden ja seurausten suhdetta. Ne ovat kaikki lopulta polkuja kirjastoon ja painettuun sanaan. Kysymyksiin löytyy vastaus, taito kysyä on se, mitä tarvitaan.
Pojat ovat opettaneet meille osallistumisen ja itse tekemisen merkityksen.
Vaikka kirjallisuuden yleisö näyttää jakaantuvan, kirjoittamisen yleisöt vain laajenevat. Käytännössä jokainen ihminen on jossain elämänsä vaiheessa pöytälaatikkorunoilija. Moni ehkä häpeää näitä kokeiluja, mutta viisaat tunnistavat niiden laajemman merkityksen. Pöytälaatikkoon kirjoitetut tekstit ovat edellytys sille, että meistä tulee subjekteja tässä maailmassa. Kyky tulla ymmärretyksi riippuu siitä, miten osaamme ilmaista itseämme, miten käytämme sanoja.
Pojat ovat opettaneet meille osallistumisen ja itse tekemisen merkityksen. He haluavat sukeltaa syvemmälle kuin kirjan sivuille. Aivan samoin kuin uimaan oppii vedessä, kirjallisuuteen tutustuminen vaatii kirjoittamista. Haasteena on vain tekstimaailmojen runsaus.
On tärkeää, että opimme nuorilta lukemaan tekstejä niillä tavoilla, jotka he itse ovat omaksuneet. Se on edellytys sille, että osaamme kertoa kirjallisuudesta ja lukemisesta sellaisilla tavoilla, jotka eivät kuulosta nuorten korviin vierailta.
Kirjastot ovat jo kauan olleet muutakin kuin pelkkiä painotuotevarastoja, mutta juuri kirjat ovat niiden pääsisältö. Kaikki liittyy kaikkeen. Haaste on oikeastaan vain sen selvittämisessä, miten eri asiat kytkeytyvät toisiinsa. Informaatioyhteiskunta häivyttää syy-seuraussuhteet, mikä himmentää kirjastojen loistetta. Siihen ei kellään ole varaa.
Aleksis Salusjärvi on helsinkiläinen toimittaja ja lukutaitokouluttaja.
------------------------------------------------------------
Kirjasto auki! on ohjelmakokonaisuus, joka näyttää nyt suomalaisille rakkaan kirjaston uudet kasvot.
Yle Teeman pitkän tv-dokumentin, Yle Areenan minidokumenttien, Yle Radio 1:n sarjan, yle.fi:ssä julkaistavan verkkosisällön ja sosiaalisen median avulla selviää, millaisia supervoimia kirjasto tarjoaa tulevaisuuteen matkaavalle.
Jaa #kirjastotarina sosiaalisessa mediassa. Vaikuttavimmat tarinat esitetään puhelinkontaktiohjelmassa Kirjastolle kiitos! lauantaina 1.12. klo 19-21 Yle Radio 1.
