Hyppää pääsisältöön

Kissani Jugoslavia luo Kansallisteatterin Willensaunaan taianomaisen, mukaansatempaavan maailman

Toni Harjajärven näyttelemä Bekim harteillaan käärme.
Toni Harjajärven näyttelemä Bekim harteillaan käärme. Kuva: Kansallisteatteri/ Tommi Mattila Kissani Jugoslavia,Suomen Kansallisteatteri

Kissani Jugoslavia vie hämmästyttävälle matkalle, jossa mies kohtaa käärmeen ja kissan, entisen Jugoslavian raaka historia limittyy helsinkiläiseen opiskelijaelämään – ja jossa rakkaudenkaipuu altistaa väkivallalle.

Luin Pajtim Statovcin romaanin tuoreeltaan vuonna 2014. Silloin kokemus oli kahtiajakoinen. Vaikutuin kirjan kielestä, pidin sen selittelemättömästä fantasiasta ja uudenlaisesta katseesta, jonka se loi Suomeen. Lukukokemus oli nautinnollinen, silti kirja jätti minut hämmennyksen valtaan. Hyvän hämmennyksen.

Kansallisteatterin Willensaunassa nähtävä esitys onnistuu hienosti siirtämään näyttämölle romaanin maagisen maailman.

Taika syntyy kevyin keinoin: näyttelijät yksinkertaisesti tekevät sen todeksi.

Lähikuvassa Bekimiä näyttelevä Toni Harjajärvi, takanaan Petri Liski käärmeenä.
Bekim ja boa, Toni Harjajärvi ja Petri Liski. Lähikuvassa Bekimiä näyttelevä Toni Harjajärvi, takanaan Petri Liski käärmeenä. Kuva: Kansallisteatteri/ Tommi Mattila Kissani Jugoslavia,Suomen Kansallisteatteri

Ensimmäisellä puoliajalla Johanna Freundlichin ohjaama ja Eva Buchwaldin dramatisoima esitys kohdistaa katseensa päähenkilö Bekimiin ja hänen äitiinsä. Bekimin ja Emine-äidin tarinat rullaavat vuorotellen eteenpäin, jaetulla pyörönäyttämöllä.

Bekim on kaikkialla ulkopuolinen. Hän vaeltaa jääkylmästä seksisuhteesta toiseen, etsii läheisyyttä, ostaa boakäärmeen, jota pelkää ja silti tahtoo rakastaa. Ihmiset ovat petoja toisilleen, ja Bekimin on helpompaa kiintyä käärmeeseen.

Toni Harjajärvi on mielettömän hyvä roolissaan Bekiminä. Hän on näyttelijänä minulle uusi kasvo: silmät ymmyrkäisinä katsoin Harjajärven vaivatonta, sävykästä ja erittäin intensiivistä näyttelijäntyötä. Tuntui, kuin olisin saanut lahjan.

Tuntui, kuin olisin saanut lahjan.

Näyttämö rullaa, Emine kasvaa kuva kuvalta, väläys väläykseltä; tytöstä naiseksi, toiveikkaasta morsiamesta tylysti alistetuksi vaimoksi. Sari Puumalainen piirtää esiin Eminen nuoruuden kiihkon ja avioliiton raa’an pettymyksen vahvasti, selkeästi ja elävästi.

Katri Renton lavastus on upeimmillaan juuri Eminen kohtauksissa, jossa hehkuvan punaiset esineet, ruusut ja pitsit ilmestyvät ja katoavat, lavastus elää tarinassa mukana, koristelee tytön unelmia, korostaa hänen kauhuaan.

Tommi Liski näyttelee käärmettä. Kuvassa käärme nojailee pimeydessä veistokseen, jossa käärme kietoutuu miehen ympärille.
Petri Liski sähisee arvoituksellisena käärmeenä, joka on kirjoitettu tarinaan Bekimin elämän kertojaksi ja kommentoijaksi. Tommi Liski näyttelee käärmettä. Kuvassa käärme nojailee pimeydessä veistokseen, jossa käärme kietoutuu miehen ympärille. Kuva: Kansallisteatteri/ Tommi Mattila Kissani Jugoslavia,Suomen Kansallisteatteri
Toni Harjajärven näyttelemä Bekim istuu kaulakkain Kissan (Ville Tiihonen) kanssa.
Bekim rakastaa Kissaa, jopa sitä kun Kissa käyttää häntä hyväkseen. Toni Harjajärven näyttelemä Bekim istuu kaulakkain Kissan (Ville Tiihonen) kanssa. Kuva: Kansallisteatteri/ Tommi Mattila Kissani Jugoslavia,Suomen Kansallisteatteri

Bekimin elämä muuttuu, kun hän tapaa homoklubilla kissan. Ja huh millaisen katukissan Ville Tiihonen tekeekään! Kissalla on musta verkkopaita ja maihinnousukengät, vitivalkoinen tukka ja kalpeat kasvot. Se on elänyt kovaa elämää, se pitää itseään maailman kuninkaana, se käyttää hyväkseen ketä haluaa ja antautuu hellittäväksi estoitta.

Kissan ääni on karhean maskuliininen mutta naukaisut pehmeitä.

Huh millaisen katukissan Ville Tiihonen tekeekään!

Bekim rakastaa kissaa. Kissa ei voi sietää käärmettä. Eläinten sähisevä ja kihisevä kohtaaminen saa yleisön nauramaan ääneen.

Koskettavassa jaksossa sivuun sysätty käärme toistaa aina uudestaan: kunnes sinä pudotat minut terraarion pohjalle.

Sari Puumalaisen näyttelemä Emine punaisessa mekossa, pitää sylissään ruttuista hääyönä tahriintunutta lakanaa.
Sari Puumalaisen Emine nuorena morsiamena. Sari Puumalaisen näyttelemä Emine punaisessa mekossa, pitää sylissään ruttuista hääyönä tahriintunutta lakanaa. Kuva: Kansallisteatteri/ Tommi Mattila Kissani Jugoslavia,Suomen Kansallisteatteri
Sari Puumalaisen näyttelemä Emine on lähikuvassa kasvot sivuttain, vakavana ja hiljaisena.
Emine löytää lopulta Suomessa paikkansa. Sari Puumalaisen näyttelemä Emine on lähikuvassa kasvot sivuttain, vakavana ja hiljaisena. Kuva: Kansallisteatteri/ Tommi Mattila Kissani Jugoslavia,Suomen Kansallisteatteri

Toinen puoliaika tuo vahvemmin esille Bekimin tyrannimaisen isän, Bajramin (Petri Liski), Kosovon albaanien kohtalon, sekä maahanmuuttajaperheen vaikeudet löytää paikkansa Suomessa.

Esityksen intensiteetti hieman kärsii kerrottavien asioiden paljoudesta – ainakin ennakkonäytöksessä, jonka itse näin. Kun mennään kauemmas Bekimistä, kissasta ja käärmeestä, mennään samalla fantasiasta realismiin, ja hetkittäin jakso tuntuu lähihistorian oppitunnilta.

Isän tarinaan liittyviä dramaturgisia ratkaisuja en täysin ymmärrä – miksi hän ei puhu mitään, vaan muut puhuvat hänen puolestaan, miksi hän yhtäkkiä alkaakin puhua, miksi juuri niitä asioita.

Jokin häpeä ja viha noissa hetkissä purkautuu.

Esityksen loppuvaiheissa minua hämmentää sama kuin romaanissakin: Bekimin seikkailu sukunsa mailla Kosovossa, äidin kivi, isoisän kasvoille heitetty käärme. Jokin häpeä ja viha noissa hetkissä purkautuu, jotain ehkä vapautuu, tavalla josta aivan en saa otetta.

Lopussa Bekim tapaa sattumalta miehen, Samin, ja uskaltaa viimein oikeasti kohdata toisen ihmisen. Samin (Ville Tiihonen) ja Bekimin väliset lyhyet kohtaukset ovat kauniita, valoisia, teatterisalin hämäryydessä läikkyy rakastuminen.

Yhtäkaikki: Kissani Jugoslavia on omaperäinen romaani, josta on tehty taianomainen, mukaansatempaava, kuviltaan ja tunnelmiltaan rikas esitys.

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia. Ohjaus Johanna Freundlich. Dramatisointi Eva Buchwald. Lavastus Katri Rentto. Pukusuunnittelu Emilia Eriksson. Valosuunnittelu Kalle Ropponen. Äänisuunnittelu Antti Puumalainen. Naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi. Rooleissa Toni Harjajärvi, Petri Liski, Sari Puumalainen ja Ville Tiihonen. Ensi-ilta Kansallisteatterin Willensaunassa 16.11.2018. Tämä kirjoitus perustuu 14.11. esitettyyn ennakkonäytökseen.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Mistä ideat tulevat?

    Miten ideoita synnytetään?

    Uusia ideoita syntyy, kun jo olemassa olevat asiat kohtaavat toisensa uudenlaisina yhdistelminä. Se, millaisia nuo uudet yhdistelmät ovat, riippuu meidän kyvystämme hahmottaa asioiden suhteita toisiinsa. Ideoita voi yrittää luoda tietoisesti, mutta parhaita tuloksia syntyy, kun antaa alitajunnan työskennellä. Tällaisia ajatuksia esitti amerikkalainen James Webb Young jo 1940-luvulla. Hänen käsityksensä luovuudesta ja ideoista ovat edelleen kiinnostavia. Onko mikään muuttunut? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Olisiko nyt oikea aika?

    Analogisen syntesoijan voi ostaa parilla sadalla eurolla.

    4000 dollaria. Plus rahtikulut Yhdysvalloista Suomeen. Se oli edullisin vaihtoehto. Vuoden 2019 valuutassa se on noin 19 000 euroa. Sen verran olisi maksanut edullisin modulaarinen analoginen syntesoija vuonna 1974, amerikkalaisen Moog-yhtiön vähittäismyyntihinnaston mukaan. En taatusti ollut ainoa, joka unelmoi saavansa jostakin yhtäkkiä kasan dollareita. Ajat muuttuvat. Nyt analogisen syntesoijan voi ostaa parilla sadalla eurolla. Nyt olisi mahdollista toteuttaa nuoruuden unelmat. Olisiko nyt oikea aika ostaa oma syntikka? Tai useampi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Onko salasanasi Saatana tai Perkele?

    Hyvät salasanat suojaavat yksityisyytesi.

    Vaihda välittömästi, se ei ole riittävän omaperäinen. Suomessa kirosanat pääsevät aina yleisimpien salasanojen listan kärkeen. Sinne missä komeilevat myös 123456, qwerty ja 0000. Hyvä salasana on sellainen, joka ei tule ensimmäiseksi mieleen, eikä ole pääteltävissä esimerkiksi perhesuhteista. Siinä pitää olla erikoismerkkejä, isoja kirjaimia ja numeroita.

  • Tanssiva karhu haastaa lukemaan runoutta!

    Osallistu #tanssivakarhu25 lukuhaasteeseen!

    Ylen runopalkinto Tanssiva karhu täyttää 25 vuotta. Haastamme sinut tutustumaan nykyrunouteen. Lue Tanssiva karhu-palkittu teos ja kirjoita lukukokemuksesi alla olevaan lomakkeeseen tai jaa se tunnisteella #tanssivakarhu25. Voit myös toivoa kokoelmasta löytyvää runoa esitettäväksi heinäkuun alussa Tämän runon haluaisin kuulla –ohjelmassa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri