Hyppää pääsisältöön

"Mun elämäntavoilla moni ois delannu jo vuosii sitte" – Andy McCoylle liika ei ollut tarpeeksi

Heli Nevakare haastatteli alkutalvesta 1988 ensimmäisen soololevynsä Too Much Ain't Enough äänittänyttä Andy McCoyta. Haastattelu on Helsingissä kuvattu työnauha, josta on aiemmin nähty ainoastaan lyhyitä otteita Rockstop-ohjelmassa.

“Verrattuna Hanoihin tai Cherry Bombsiin mä uskon, et täs on paljon enemmän värejä ja melodioita”, McCoy vertaa uunilämpimän levynsä materiaalia aiempiin projekteihinsa. “Tää on enemmän mitä mä itse kuuntelen.”

Too Much Ain’t Enough äänitettiin Suomessa, mutta se ei ollut Lontoossa asuvan McCoyn mukaan suunniteltua. “Mä sain beibin, ja me haluttiin ottaa vähän iisimpää elämää, päästä pois sellasesta metropolista, mitä Lontoo on.” Levy syntyi luontevasti samaan aikaan.

“Oli helvetin hyvä itse asiassa, et mä tein sen täällä, koska mä oon alkanu ottaan päivänselväksi, et kaikki fudaa, ja sä saat mitä vaan koska vaan. Mut täällä ei kaikki ollutkaan päivänselvää.”

Myöhemmin McCoy on todennut esikoissoololevyään äänittäessä olleensa kiinnostuneempi heroiinista kuin studiotyöskentelystä.

– Mikä on tärkeintä sun elämässä nyt?
– Ai nyt? Stendaa uus rööki.

McCoy kertoo rockelämän olleen niin vaiheikasta, että moni olisi hänen bootseissaan menettänyt henkensä. Andya rilluvuodet eivät kuitenkaan ole rappeuttaneet. “Jopa mun lääkäri on ihmeissään, ku pari viikkoo sit se tsekkas mun kropan, se sano, et mulla on kroppa ku 17-vuotiaal atleetil.”

Värikkäistä vuosista syntyi myös omalaatuista musiikkia. “Vaikka Hanoi Rocks oli kaikessa kliseemäisyydessään melkein sellanen karikatyyripiirros, se toi helvetin paljon uutta.”

Samaa McCoy ei voi sanoa suomalaisista bändeistä haastattelun aikaan. “Mä olin yllättyny, miten fakkiintunutta kaikki on.”

Hyväntuulinen kitaramestari ottaa kantaa paitsi rockmusiikin myös maailman tilaan ja kertoo, että jos saisi muuttaa jotakin, käyttäisi hän aseteollisuuteen upotettavat varat mieluummin maailman ruokkimiseen.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Toini Vuoriston mittava käsikirjoitusura alkoi iltasaduista

    Vuoristo muistetaan ennen kaikkea Noita Nokinenästä.

    Kotiäiti, satukirjailija, käsikirjoittaja ja radiotoimittaja Toini Vuoriston (1919–2013) tunnetuin luomus on pippurinen Noita Nokinenä -hahmo. Radion lisäksi myös television puolella kunnostautunut käsikirjoittaja oli luomassa 1970-luvun muistetuimpia perhesarjoja.

  • Joulupuu on varastettu, poliisit on ovella – vai miten se meni? Testaa, tunnetko joululauluklassikot!

    Osaatko jouluiset hitit ja laulut sanasta sanaan?

    Joululaulut – nuo ihanaiset korvamadot kaikuvat jälleen kodeissa ja kaupoissa. Joululauluilta tuskin kukaan on elämänsä aikana välttynyt, mutta osaatko Sinä ne sanasta sanaan? Valitse mielestäsi sopivin vaihtoehto täyttämään tyhjä kohta ja testaa, oletko joululaulujen lyriikkamestari! Testin jälkeen voit virittäytyä joulutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Klip-klop, klip-klop – Histamiinin joulukalenteri on pop!

    Histamiinin joulukalenteri julkaistiin vuonna 1980.

    Histamiinin joulukalenteri (1980) kertoo Histamiini-hevosen, tallitonttu Rämäkän ja noitaneiti Anelma Unelman joulunodotuksesta. Joulukuu ei ole tälle porukalle se kaikista helpoin – hurrikaani on vienyt Anelma Unelman kodin ja hänen lentopannunsa on epäkunnossa. Entä minne valo katoaa ja miten ihmeessä Rämäkkä saisi muistinsa takaisin?

  • Testaa tietämyksesi Linnan juhlista pintaa syvemmältä

    Oletko Linnan juhlien konkari vai untuvikko?

    Itsenäisyyspäivän juhlaperinne alkoi vuonna 1919 ja tie miljoonien tv-katsojien seuraamaksi kättelyohjelmaksi on ollut monivaiheinen. Mitä ensimmäisellä itsenäisyyspäivän vastaanotolla tapahtui, milloin juhlat peruttiin laman vuoksi ja kuka oli ensimmäinen rokkari Linnassa?

  • Pentti Linkola ja puoli vuosisataa radikaalia sanomaa luonnon puolesta

    Pentti Linkola havahtui luonnon tilaan jo 1950-luvulla.

    Syväekologi Pentti Linkolaa on usein nimitetty Suomen sitkeimmäksi ellei peräti ainoaksi todelliseksi toisinajattelijaksi. Tähän artikkeliin on koottu haastatteluja ja dokumentteja hänen ajattelustaan 50 vuoden ajalta ajalta. Sen ydinsanoma ei ole muuttunut: ihminen ajaa maapalloa kohti katastrofia ja loppumme on lähellä. Ilmastonmuutos on herättänyt monet miettimään tarkemmin hänen viestiään, joka ei ole kevyt eikä mukava, mutta järkyttävällä tavalla ajattomaksi osoittautunut.

  • Lied-guru Gerald Mooresta tuli myös hyvä ystävä – pianisti Meri Louhos muistelee

    Mooren kurssi Helsingissä johti Merin juontajaksi Yleen.

    Nimetön ja näkymätön vaalea pianisti oli hankkinut laajan säestysrepertuaarin, kun lehti-ilmoituksessa haettiin osallistujia kuuluisan Gerald Mooren lied-kurssille Tukholmaan. Helsingin kurssi 1968 oli kohtalokas. Se johti Meri Louhoksen radiotyöhön ja Sävel on vapaa -ohjelman suosikkijuontajaksi. Meri kertoo Gerald Mooresta vuodesta 1963 eteenpäin.

  • Konjakkia kuolevan Aarre Merikannon kanssa – pianisti Meri Louhos muistelee

    Oppilaasta Merikannon musiikin kantaesittäjäksi.

    Innokas sivuaineiden opiskelija Meri Louhos opiskeli soinnutusta Selim Palmgrenilla ja kontrapunktia Aarre Merikannolla. Myöhemmin Meri kohtasi syöpää sairastavan Merikannon kolmannen pianokonserton kantaesityksen yhteydessä, vain kuukausia ennen säveltäjän kuolemaa 1958.

  • Veli Vänä ja Veli Peltsi satuilivat radiossa lyhyitä perinnetarinoita

    Kuulemme perinteikkäitä satuja Euroopasta ja kauempaakin.

    Ylen Ykkösellä kuultiin vuonna 1992 lyhyitä sovituksia yhdysvaltalaisen Joel Chandler Harrisin luomista eläintarinoista sekä Grimmin veljesten keräämistä kansansaduista. Mahtuipa joukkoon yksi kotimainenkin perinnetarina. Satusetinä toimivat muun muassa Nalle Puhien sekä Pekka Töpöhäntien elävöittäjinäkin kunnostautuneet Matti Pellonpää ja Kari Väänänen.

  • Tilaa tiedolle ja harrastamiselle – kirjastoissa rakennetaan demokratian kivijalkaa

    1970–1990-luvun ohjelmissa kirjasto vie tiedon valtatielle

    Kun tv-arkiston kokoelmista etsitään ohjelmia kirjastoista, ollaan todellisen metatiedon ja metatason äärellä. Elävän arkiston koosteen kirjastoissa asuu tieto ja sivistys sekä suomalaisten yhtäläinen mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen. 1970–1990-luvun ohjelmissa kirjasto on väylä tiedon valtatielle ja kirjastoauto nopea laajakaista ennen internetin valtakautta. Kirjastossa rakentuu demokratian kivijalka, ja se on myös avoin tila ajattelulle ja harrastamiselle.