Hyppää pääsisältöön

Musiikin pohjavirtoja Bergman-faneille

Ruotsissa on tänä vuonna juhlittu ohjaaja Ingmar Bergmania, jonka syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta. Bergman muokkasi merkittävästi paitsi elokuvan ja teatterin ilmaisua myös ruotsalaisten nykyistä identiteettiä. Bergmanin ilmaisu oli latautunutta ja moniselitteistä, mikä kuuluu myös BIS-yhtiön uutuuslevyllä, jolle pianisti Roland Pöntinen on koonnut taidemusiikkia Bergmanin elokuvista.

Ingmar Bergman - Music from the films
Ingmar Bergman - Music from the films Uudet levyt

Ingmar Bergman käytti elokuvissaan paljon musiikkia, mutta suosi harvoja säveltäjiä ja vielä harvempia tyylejä. Roland Pöntisen uutuuslevyn pääosassa soivat Chopin, Schumann ja Bach, joiden seassa comic relief -tehtävää hoitaa kaksi Scarlattin sonaattia. 2010-luvun korvilla valikoima kuulostaa tummasävyiseltä ja tuntemisen tavaltaan vanhanaikaiselta. Jokaiselle kappaleelle esitetään eräänlainen ohut tunnejulkisivu, mutta pääosa luovasta energiasta kuluu melodramaattiseen vihjailuun syvistä pohjavirroista julkisivun takana.

Levyn teokset ja esitykset siis tekevät kunniaa Bergmanin tuotannolle, mutta kokonaisuus ei oikeastaan ole levy vaan tunteellisen vanhan liiton herran kasaama Näistä levyistä en luovu -ohjelma, jota Pöntinen toimittaa. Tähän sopien Pöntinen soittaa varsin persoonattomasti, kuin olisi studiolla tekemässä elokuvamusiikkia eikä ilmaisemassa itseään. Samaa ohuutta ja persoonattomuutta kuuluu levyä rytmittävissä Bachin soolosellosarjojen osissa, jotka soittaa Torleif Thedéen.

Ingmar Bergmanin tuotanto ei itselleni ole läheinen, ja kenties siksi myös levykokemukseni jää ohueksi. Jos taustalla on voimakkaita elokuva- ja teatterielämyksiä Bergmanin parissa, ehkä yksittäiset teokset silloin resonoivat voimakkaammin ja muodostavat kokonaisuuden.

"Ingmar Bergman: Music from the films", säv. Bach, Scarlatti, Mozart, Chopin, Schubert, Schumann. - Roland Pöntinen, piano, Torleif Thedéen, sello, ja Stenhammar-kvartetti. (BIS-2377)

Kuuntele Uudet levyt 20.11.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Gabriellin soolosellomusiikista uutta suuntaa myös Bachiin

    Levyarvostelu

    Kokenut italialainen barokkisellisti Mauro Valli on työstänyt Bachin soolosellosarjoja koko ikänsä, mutta hänen uuden kolmois-CD:nsä tuoreus ei perustu tulkinnalle vaan ohjelmistolle. Valli rinnastaa Domenico Gabriellin oikukkaat eteläeurooppalaiset ricercaret Bachin linjakkaisiin, saksalaisiin soolosellosarjoihin, ja tulos on monestakin syystä enemmän kuin osiensa summa.

  • Kati Raitisen sellossa syvyyttä ja sävyjä

    Levyarvostelu

    Sellisti Kati Raitista ei Suomessa tunneta kovin hyvin, koska hänellä on kiire olla Ruotsin paras sellisti. Raitinen soittaa Tukholman kuninkaallisen oopperan orkesterin soolosellistinä, kerää palkintoja ZilliacusPerssonRaitinen-triossa, levyttää, konsertoi ja heittäytyy välillä moderniin näyttämömusiikkiin. Raitisen uusi soololevy sisältää oudon valikoiman uutta sellomusiikkia, mutta hänen eleettömän koskettava, tummasävyinen soittonsa yhdistää kokonaisuuden vaikuttavaksi.

  • Meta4 löytää ECM-soinnin

    Levyarvostelu

    Johannes Brahmsin myöhäinen klarinettituotanto on pelkkää herkkyyttä ja melankoliaa ilman huippukohtia, ja sopii siksi levy-yhtiö ECM:n harmaasävyiseen katalogiin. Samaa voi sanoa kuulassointisesta klarinetisti Reto Bieristä, mutta kuinka joukkoon sopeutuu suomalainen Meta4-kvartetti, jonka tyylissä painottuu intensiteetti ja romantiikka?

  • Virva Garam ojentaa käyntikortin

    Levyarvostelu

    Garamin musiikkiperheeseen kuuluva Virva Garam opettaa pianonsoittoa Lauttasaaren musiikkiopistossa, kamarimusisoi aktiivisesti viulisti Mervi Myllyojan ja Trio La Ruen kanssa sekä pitää yllä soolouraa. Viimeisintä varten hän on tehnyt vanhan kunnon käyntikorttilevyn eli ulkoisesti pelkistetyn omakustanteen, jonka resitaalimaisen ohjelman ideana on esitellä pianistin yhteyttä teoksiin eikä teosten yhteyttä toisiinsa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua