Hyppää pääsisältöön

Ondine-uutuus päivittää kuvan Heino Elleristä

Heino Eller on sikäli tyypillinen virolaissäveltäjä, että me täällä naapurissa tunnemme nimen ja aavistamme kansallisen merkityksen, muttemme tiedä miltä Ellerin sävellykset kuulostavat. Ondine-yhtiön uutuus korjaa tilanteen esittelemällä Elleriä kattavalla ja tyylikkäällä orkesterilevyllä, joka on melkeinpä ainoa lajissaan parinkymmenen vuoden takaisen ECM-levyn jälkeen. Ohjelmistossa on laaja Sinfoninen legenda, keskeneräiseksi jääneen toisen sinfonian avausosa sekä Ellerin pääteoksiin kuuluva viulukonsertto.

Heino Eller / Skride & Elts
Heino Eller / Skride & Elts Uudet levyt

Vuonna 1887 syntyneen Ellerin esikuviksi mainitaan edeltävän sukupolven kansallisromantikot Grieg ja Sibelius, ja toisaalta virolaiset pitivät Elleriä maansa johtavana modernistina. Kumpikin käsitys johtaa tavallaan harhaan. Muutamissa laukkarytmeissä ja Sinfonisen legendan harpputunnelmoinnissa voi kuulla aavistuksen Sibeliusta, mutta Ellerin sävelkieli on aristokraattisempaa, kevyempää ja eurooppalaisempaa kuin Skandinavian romantikoilla, eikä sisällä jälkeäkään dodekafoniasta, Shostakovitshin ja Prokofjevin särmikkyydestä tai muusta modernismista. Ellerin musiikin rakenteet virtailevat epäsinfonisen rapsodisesti, mutta kyse on leimallisesti absoluuttisesta musiikista.

Baiba Skride onkin viulukonserton solistiksi oiva valinta: hänen tulkintansa lainehtii täyteläisen romanttisena ja mutkattomana. Ellerin punomat virtuoosielementit sujuvat hallitusti, joten tähtiviulisti on jaksanut tehdä kotiläksynsä, vaikka konsertolle tuskin kertyy valtavasti esityksiä. Se on eläväinen kappale, muttei jää mieleen vankkarakenteisena mestariteoksena.

Viron kansallinen sinfoniaorkesteri soittaa Olari Eltsin johdolla miellyttävän kuulaasti ja herkuttelee etenkin hiljaisilla sävyillä ja puupuhallinväreillä. Sinfonian ja Sinfonisen legendan paisutuksissa soitto on intohimoista mutta paikoin rakeista. Rytmisen tarkkuuden, soitinryhmien yhtenäisyyden ja sointien integroimisen suhteen Suomen huippuorkesterit ovat etelänaapuria pikkuisen edellä. Levyn äänitys on pehmeä ja tasapainoinen mutta samalla etäinen ja aavistuksen verhoutunut.

Kokonaisuudessaan levy on tyylikäs säveltäjäkuva, ja päivittää 2000-luvulle tietoisuuden Heino Ellerin musiikista, joka Keski-Euroopassa saattaa yllättää pohjoisella kuulaudella ja täällä pohjoisessa keskieurooppalaisuudella.

Heino Eller: Viulukonsertto h-molli; Sinfoninen legenda; Fantasia g-molli; Sinfonia nro 2. - Baiba Skride, viulu, ja Viron kansallinen SO/Olari Elts. (Ondine, ODE 1321-2)

Kuuntele Uudet levyt 20.11.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Pianon aatelinen pysyy (ja paranee vähän)

    Levyarvostelu

    Angela Hewitt tunnetaan Bach-pianistina, ja hän levytti Bachin tärkeimmät kosketinsoitinteokset Hyperion-yhtiölle jo 90-luvulla. Viime vuosina Hewitt on palannut Bachin pariin uudella innolla ja päätynyt myös tekemään uusintalevytyksen kuudesta partitasta. Yleensä uusintalevytyksiä markkinoidaan tulkinnan perusteellisella muuttumisella, mutta Hewitt on fiksu ja asettelee saatesanansa varovaisesti. Vertailun perusteella kehitystä on silti tapahtunut - vieläpä parempaan.

  • Luuttumusiikkia kreivin ajalta

    Levyarvostelu

    1600-luvun puolivälissä syntynyt Jan Antonin Losy sattui olemaan Losinthalin kreivi ja vieläpä varoissaan. Siksi hän sai rauhassa soitella luuttua koko ikänsä. Jakob Lindbergin asema luutistina ei ole yhtä turvattu, mutta etuoikeus on kai sekin, että voi levyttää BIS-yhtiölle Losyn sävellyksiä.

  • Sirpaleista laatua mutta kiinnostava yhdistelmä

    Levyarvostelu

    Lappeenrannassa on ollut orkesteri jo satakymmenen vuotta, minkä kunniaksi nykyinen Lappeenrannan kaupunginorkesteri on julkaissut levyn otsikolla Saimaa Seasons. Levyn sisältö ei liity Saimaaseen eikä vuodenaikoihin, vaan yhdistää Carl Nielseniä Paavo Heiniseen. Orkesterin edellisellä levyllä kuultiin molemmilta huilukonsertot, nyt klarinettikonsertot.

  • Daniel Herskedal jättää raja-aitoja ylitettäväksi

    Levyarvostelu

    Kun strategisesti viisas levyjätti Naxos julkaisee norjalaisen jazz-tuubistin sävellyksiä, siihen täytyy olla syy. Osan selittää levyn takakansi, jossa komeilee norjalaisten kulttuuritukijoiden logoja, mutta pääasiassa Naxos kai ajattelee, että Daniel Herskedalissa on taidemusiikin tulevaisuus. Hänen teoksensa Behind the Wall (Muurin takana) onkin muodikasta ja ymmärrettävää musiikkia, muttei ongelmatonta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua