Hyppää pääsisältöön

Riittävän vaihteleva aikamatka neljän maan barokkiin

Triosonaatilla tarkoitetaan barokkisävellystä, jossa on kaksi melodiasoitinta ja continuo. BIS-yhtiön julkaisemassa kahdeksan levyn boksissa esitellään triosonaatteja neljästä eri maasta, kahdelta eri vuosisadalta. Matka maiden, kappaleiden, säveltäjien ja vuosisatojen läpi alkaa 1600-luvun Englannista, mikä on osuvaa, koska matkaoppaana toimii kokenut London Baroque -yhtye. Boksi on koottu sen 2000-luvulla tekemistä levytyksistä.

The Trio Sonata through Two Centuries / London Baroque
The Trio Sonata through Two Centuries / London Baroque Uudet levyt

Englantilaisiin triosonaatteihin vaikutti Italian musiikkikulttuurin suuri ihailu. Esimerkiksi perienglantilainen säveltäjä John Cooper vaihtoi nimensä Giovanni Coprarioksi. Myös Händel julisti jäljittelevänsä triosonaateissaan italialaisia mestareita. Levyvalikoimassa yhteyden huomaa heti. Sekä italialaista että englantilaista 1600-luvun musiikkia yhdistää rytmikkyys, pieni jousenkäyttö ja kontrapunkti. Jousenkäytön lisäksi pientä ovat myös nyanssit, jonka seurauksena soitto pysyy suorana ja alakuloisena. Musiikki on kaunista, sitä en kiellä, mutta kappalevalinnat tylsästi samankaltaisia.

Ranskan barokki tyylilajina kuuluu suosikkeihini, joten odotin paljon kahdelta seuraavalta levyltä - ja hienojahan ne olivat. Ihanaa oli kuulla kuinka viulun lisäksi cembalo pääsi parrasvaloihin. Jean Nicolas Geoffroyn teoksessa on jopa useita cembalosooloja, joiden kuuntelemisesta nautin.

Kuten Ranskan barokille on ominaista, koristeita ei säästellä ja rytmi keinuu läpi levyn kaikkea muuta kuin tökkivänä tai konemaisena. 1700-luvulle siirtyessä kappaleissa alkaa esiintyä enemmän kehittelyä. Tunnelma vaihtelee enemmän, tasaisesta ja surumielisestä riemukkaaseen ja rytmikkääseen, jolloin jalka alkaa lyödä tahtia.

Sitten on Saksan aika näyttää minkälaisen musiikin parissa se vietti 1600-1700 -luvut, ja eroja löytyy. Jos Englannissa ja Ranskassa musiikki oli herkkää ja lempeää, Saksassa lähestytään ronskimpia otteita. Myös London Baroque soittaa voimakkaammin, mutta silti kauniisti ja puhtaasti.

Johann Sebastian Bachilta ei valitettavasti löydy triosonaatteja London Baroquen kokoonpanolle, mutta levylle on otettu kahden Bachin pojan, Johann Christoph Friedrichin ja Carl Philipp Emanuelin sonaatit. Etenkin jälkimmäiset ovat erinomaisia ja täyttävät isä-Bachin jättämää aukkoa. London Baroque soittaa niitä välillä täyteläisesti ja syvästi, välillä kevyellä leikkimielellä. Soitinten tekstuurit täydentävät toisiaan ja pizzicato-säestys kuulostaa raikkaalta ja hauskalta.

Sitten Italiaan! Kuunnellessani Maurizio Cazzatin kappaletta Correnti e balletti 1600-luvun Italiasta, pystyin kuvittelemaan puuteroidut, ylhäiset ihmiset isoissa röyhelömekoissa-ja kauluksissa tanssimassa musiikin tahtiin. Se on merkki eläväisestä ja mielikuvituksekkaasta kappaleesta - ja soitosta. Musiikki on tanssittavaa, ja cembalolla luodaan selvää ja rytmikästä taustaa. Usein soittimet imitoivat toisiaan, ja Englantiin tai Ranskaan verrattuna nyansseja on enemmän eivätkä soittajat pelkää niitä tehdä.

Yhdeksän tunnin ja kahdeksan levyn kokoelma on loistava aikamatka neljän maan barokkiin. Se on kuin innostava opetusmateriaali, jonka voi ojentaa kelle tahansa kertomaan, mitä musiikissa tuona aikana tapahtui. Levyvihkoa selatessa törmäsin turhauttavan tuttuun faktaan. Kaikki säveltäjät ovat miehiä. Pettyneenä päätin hieman tutkia taustoja, ja kirjoitin hakukenttään "barokin naissäveltäjät". Avuliaana google vastasi kysymykseeni: "tarkoititko barokkisäveltäjät".

"The Trio Sonata through Two Centuries", triosonaatteja 1600- ja 1700-lukujen Ranskasta, Italiasta, Saksasta ja Englannista. - London Baroque. BIS-9050.

Kirjoittaja Venla Kumela on yhdeksäsluokkalainen, joka oli tutustumassa työelämään Yleisradion kulttuuritoimituksessa.

Kuuntele Uudet levyt 20.11.2018, toimittajana Kare Eskola.

1-4542156

  • Silvestrov vastustaa sotaa hiljaisella hellyydellä

    Levyarvostelu

    Ukrainalainen seniorisäveltäjä Valentin Silvestrov on tällä hetkellä soitetumpi kuin koskaan, mutta syy on murheellinen: sota. Ukrainan sodan takia myös ECM-yhtiö on nyt julkaissut kuuden vuoden takaisen levytyksen Silvestrovin teoksesta Maidan 2014. Levy vastustaa sotaa ja puolustaa Ukrainaa hiljaisen hellällä, pienimuotoisella musiikilla. Siksi se tuntuu totuudelta keskellä uhkia, toiveita ja propagandaa.

  • Bram van Sambeek ratkoo fagotti-Bachia pätevästi

    Levyarvostelu

    Fagotisti Bram van Sambeek soitti itsestään ilmiön edellisellä Orbi-levyllään, jolla hän versioi hevi-klassikoita varsin erikoisen yhtyeen kera. Tuoreella Bach-julkaisulla van Sambeek palaa yksinään taidemusiikin helmoihin, mutta meno vähintään yhtä kiihkeää, tanssillista ja omapäistäkin. Soolopuhaltajien sammumattomaan Bach-janoon on nimittäin tarjolla peräti kolme erilaista mutta pätevää ratkaisua.

  • Bachin soolosellosarjat paljastavat käyrätorvesta uusia puolia - muttei toisinpäin

    Levyarvostelu

    Jukka Harju piipahtelee RSO:n soolokäyrätorven paikalta solistin ja kamarimuusikon tehtävissä säännöllisesti, mutta harvoin hän joutuu luottamaan osaamiseensa niin yksin kuin Alban uutuuslevyllä, jolla Harju soittaa kolme Johann Sebastian Bachin soolosellosarjaa. Ikonisen ja kevyesti moniäänisen sello-ohjelmiston versiointi vaatii sekä taiteellisten että soittoteknisten ratkaisujen löytämistä käyrätorven mukavuusalueen ulkopuolelta - mutta Jukka Harjun tapauksessa siitä seuraa hyviä asioita ainakin käyrätorvelle jos ei Bachille.

  • Onko Martinaitytėn sointipintaminimalismi saanut sokerikuorrutuksen?

    Levyarvostelu

    Viime vuonna lumouduin taas yhdestä levy-yhtiö Ondinen poimimasta baltialaisesta säveltäjästä. Žibuoklė Martinaitytėn orkesteriteosten hitaat, plastiset ja sointipintavetoiset prosessit tuntuivat raikkailta ja mielekkäiltä siinä trendikkäässä musiikkivirrassa, jota kutsun diatoniseksi mystiseksi minimalismiksi. Nyt Ondine on julkaissut seuraavan annoksen tätä amerikkalaistunutta liettualaissäveltäjää, ja kun sinfoniaorkesteri on typistynyt jousiksi, rikkaat sointipinnat ovat paikoin typistyneet sokerikuorrutukseksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua