Hyppää pääsisältöön

Luulitko sienikauden jo loppuneen? Sieneen voi mennä vaikka maaliskuussa

Sienikori sammalmättäällä.
Marraskuussakin ehtii vielä sieneen. Sienikori sammalmättäällä. Kuva: Kukka Ström / Yle Sieni,marraskuu,suppilovahvero

Sienikausi on edelleen käynnissä. Suppilovahveron lisäksi metsästä voi löytää muitakin erinomaisia ruokasieniä, kuten kuusilahokoita ja hallavahakkaita.

Marraskuinen metsä on hiljainen. Havupuiden neulasille tiivistynyt kosteus tippuu pisaroina alas maahan ja luonto näyttää kuolleelta. Ensisilmäyksellä ei vaikuta siltä, että metsästä voisi löytää mitään elämää. Mutta nyt, kun pakkanen on tehnyt ensipuraisunsa ja maahan pudonneet lehdet ovat menettäneet värinsä, on suppilovahveroiden vuoro. Niiden jalat hohtavat keltaisina harmaassa metsässä odottaen sienestäjää.

Suppilovahvero on tunnetuin myöhäissyksyn sienistä. Se levittäytyy paikoin laajoiksi esiintymiksi metsän pohjalle sammaleen sekaan ja on helppo tunnistaa suppilomaisesta lakistaan ja pitkästä solakasta jalastaan. Se ei hätkähdä pakkasia, eikä sitä haittaa pieni lumisadekaan. Jos syksy on leuto ja vähäluminen, suppilovahvero saattaa antaa satoa tammikuulle asti.

Monet sienet ovat herkkiä. Yksi hallayö voi pilata tai lopettaa sadon kokonaan. Myöhäissyksyn sienten salainen ase on niiden solunesteessä olevat aineet, jotka estävät solua jäätymästä. Suppilovahvero kestää monta kertaa sen, että päivällä on leutoa ja yöllä hallaa.

”Kun solu lopulta jäätyy, sen solukalvot rikkoontuvat ja itiöemä lysähtää kasaan”, kertoo biologi Jarkko Korhonen.

Suppilovahveroita.
Suppilovahveron on paikkauskollinen havumetsien sieni. Suppilovahveroita. Kuva: Kukka Ström / Yle suppilovahvero,sieni,marraskuu

Myöhäissyksyn sienet ovat usein lahottajia. Ne saavat ravintonsa lahopuusta tai kuolleesta kasvijätteestä, eivätkä ole riippuvaisia elävien puiden kanssa symbioosissa olevien sienten tavoin puiden antamasta sokerista.

Lehtipuun kanssa suhteessa oleva sieni ei kauan selviä, kun puu menee levolle. Suppilovahvero voi sinnitellä pidempään, sillä se saa ravinteensa ikivihreältä kuuselta. Kuusi on pidempään aktiivinen kuin lehtipuut, se kun ei pudota neulasiaan.

”Havupuut eivät mene niin nopeasti lepoon, joten ne voivat muodostaa myöhäisiä sienijuurikumppanuuksia”, Korhonen sanoo.

Suppilovahverot eivät siis ole ainoita herkullisia sieniä, joita metsä vielä tarjoaa. Kuusen ja männyn lahokannoilla viihtyvä kuusilahokka on erinomainen ruokasieni, samoin männyn kanssa symbioosissa elävä hallavahakas. Lehtipuurisukoissa viihtyvä talvijuurekas voi antaa satoa vielä maaliskuussakin.

Hallavahakas.
Hallavahakas viihtyy mäntymetsissä. Hallavahakas. Kuva: Kukka Ström / Yle Sieni,marraskuu,sienestys,Hallavahakas
Kuusilahokka.
Kuusilahokka kasvaa havumetsissä lahopuiden kannoilla. Kuusilahokka. Kuva: Kukka Ström / Yle Sieni,marraskuu,sienestys,kuusilahokka

Sieni kasvattaa itiöemän, sienen maanpäällisen osan, jotta se voi levittää itiöitä, eli lisääntyä. Sienestäjien onneksi itiöemän kasvattaminen on sienelle hyödyllistä talvellakin.

"Itiöt kestävät hyvin pakkasta, eikä ole väliä, jos ne sattuvat lentämään keskellä talvea ilmassa. Aikanaan, kun olosuhteet ovat sopivat, ne voivat itää," Korhonen sanoo.

Toimittajat Hannamari Vallila ja Kukka Ström lähtivät etsimään myöhäissyksyn sieniä. Kuuntele, millaisia ilon kiljahduksia marraskuinen sieniretki sai aikaan.

Vinkki:

Jäätyneitä sieniä ei kannata laittaa sellaisenaan suoraa pakastimeen. Jos sieni on umpijäässä, siitä ei pysty tarkkaan sanomaan, millainen se on sulaneena. Riskinä on se, että joukossa on pilaantuneita sieniä. Pilaantunut sieni on sulaneena vetelä.

Myöhäiset sienilajit:

Myöhäissyksyn sieniä.
Myöhäissyksyn sieniä: suppilovahveroita, kuusilahokoita ja hallavahakkaita. Myöhäissyksyn sieniä. Kuva: Kukka Ström / Yle marraskuu

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Lasten luontoilta: Vikkelä näätä, punainen puunrunko ja sairas koivu?

    Asiantuntijat vastaavat lasten luontokysymyksiin.

    Yle Radio Suomen Luontoillassa pohditaan tällä kertaa nuorimpien kuuntelijoiden soittamia ja lähettämiä kysymyksiä kotimaan eläimistä ja kasveista. Juuri nyt kevät etenee kovalla vauhdilla ja myös lapsille syntyy aiheeseen liittyen paljon havaintoja ja ihmeteltävää.

  • Karhupentueet ovat heränneet talviuniltaan – pennuilla on edessään vaaran vuosi, mutta emo suojelee niitä henkensä uhalla

    Pentujen ainut turva on oma karhuemo.

    Karhupentueen puolen vuoden nokoset ovat ohitse. Pesue viettää ensimmäiset päivät kotikolon edustalla – pennut leikkivät lumipälvillä, ja emo makoilee kuivassa varvikossa viimevuotisia marjoja ja pikkuötököitä napostellen. Kauaa eivät kuitenkaan pelkät alkupalat riitä, ja on lähdettävä etsimään tuhdimpaa ateriaa.

  • Villiyrtit – pihapiirin vihreät voimavihannekset

    Villiyrtit ovat täynnä ravintoa.

    Kiinnostaako horta ja hortailu, mutta et tiedä mistä aloittaisit? Villiyrtit ovat alkukesästä parhaimmillaan. Pihan ravintopommit kannattaa poimia talteen nuorina versoina, sillä niiden maku muuttuu kesän myötä usein kitkeräksi. Uusia syötäviä kasveja tulee pihapiiriin pitkin kesää, mutta nyt ovat ajankohtaisia nokkonen, vuohenputki, maitohorsma, voikukka ja pieni, tiivis kuusenkerkkä.

  • Näin Suomen kevät etenee – katso Yle Luonnon kevätseurannan upeat kuvat kartalla!

    Seuraamme kevään etenemistä päivittäin.

    Kevät tulee nyt jättiaskelin! Selaa Yle Luonnon kuvagalleriaa, niin näet miten kevät etenee ympäri Suomea. Upeita maisemia, muuttolintuja, kevään ensi kukkasia – vihdoinkin luonnossa on taas valoa ja värejä! Osallistu sinäkin ja lähetä meille kevätkuva paikkakunnaltasi tunnisteella #ylekevätseuranta tai artikkelista löytyvällä lomakkeella.