Hyppää pääsisältöön

Luulitko sienikauden jo loppuneen? Sieneen voi mennä vaikka maaliskuussa

Sienikori sammalmättäällä.
Marraskuussakin ehtii vielä sieneen. Sienikori sammalmättäällä. Kuva: Kukka Ström / Yle Sieni,marraskuu,suppilovahvero

Sienikausi on edelleen käynnissä. Suppilovahveron lisäksi metsästä voi löytää muitakin erinomaisia ruokasieniä, kuten kuusilahokoita ja hallavahakkaita.

Marraskuinen metsä on hiljainen. Havupuiden neulasille tiivistynyt kosteus tippuu pisaroina alas maahan ja luonto näyttää kuolleelta. Ensisilmäyksellä ei vaikuta siltä, että metsästä voisi löytää mitään elämää. Mutta nyt, kun pakkanen on tehnyt ensipuraisunsa ja maahan pudonneet lehdet ovat menettäneet värinsä, on suppilovahveroiden vuoro. Niiden jalat hohtavat keltaisina harmaassa metsässä odottaen sienestäjää.

Suppilovahvero on tunnetuin myöhäissyksyn sienistä. Se levittäytyy paikoin laajoiksi esiintymiksi metsän pohjalle sammaleen sekaan ja on helppo tunnistaa suppilomaisesta lakistaan ja pitkästä solakasta jalastaan. Se ei hätkähdä pakkasia, eikä sitä haittaa pieni lumisadekaan. Jos syksy on leuto ja vähäluminen, suppilovahvero saattaa antaa satoa tammikuulle asti.

Monet sienet ovat herkkiä. Yksi hallayö voi pilata tai lopettaa sadon kokonaan. Myöhäissyksyn sienten salainen ase on niiden solunesteessä olevat aineet, jotka estävät solua jäätymästä. Suppilovahvero kestää monta kertaa sen, että päivällä on leutoa ja yöllä hallaa.

”Kun solu lopulta jäätyy, sen solukalvot rikkoontuvat ja itiöemä lysähtää kasaan”, kertoo biologi Jarkko Korhonen.

Suppilovahveroita.
Suppilovahveron on paikkauskollinen havumetsien sieni. Suppilovahveroita. Kuva: Kukka Ström / Yle suppilovahvero,sieni,marraskuu

Myöhäissyksyn sienet ovat usein lahottajia. Ne saavat ravintonsa lahopuusta tai kuolleesta kasvijätteestä, eivätkä ole riippuvaisia elävien puiden kanssa symbioosissa olevien sienten tavoin puiden antamasta sokerista.

Lehtipuun kanssa suhteessa oleva sieni ei kauan selviä, kun puu menee levolle. Suppilovahvero voi sinnitellä pidempään, sillä se saa ravinteensa ikivihreältä kuuselta. Kuusi on pidempään aktiivinen kuin lehtipuut, se kun ei pudota neulasiaan.

”Havupuut eivät mene niin nopeasti lepoon, joten ne voivat muodostaa myöhäisiä sienijuurikumppanuuksia”, Korhonen sanoo.

Suppilovahverot eivät siis ole ainoita herkullisia sieniä, joita metsä vielä tarjoaa. Kuusen ja männyn lahokannoilla viihtyvä kuusilahokka on erinomainen ruokasieni, samoin männyn kanssa symbioosissa elävä hallavahakas. Lehtipuurisukoissa viihtyvä talvijuurekas voi antaa satoa vielä maaliskuussakin.

Hallavahakas.
Hallavahakas viihtyy mäntymetsissä. Hallavahakas. Kuva: Kukka Ström / Yle Sieni,marraskuu,sienestys,Hallavahakas
Kuusilahokka.
Kuusilahokka kasvaa havumetsissä lahopuiden kannoilla. Kuusilahokka. Kuva: Kukka Ström / Yle Sieni,marraskuu,sienestys,kuusilahokka

Sieni kasvattaa itiöemän, sienen maanpäällisen osan, jotta se voi levittää itiöitä, eli lisääntyä. Sienestäjien onneksi itiöemän kasvattaminen on sienelle hyödyllistä talvellakin.

"Itiöt kestävät hyvin pakkasta, eikä ole väliä, jos ne sattuvat lentämään keskellä talvea ilmassa. Aikanaan, kun olosuhteet ovat sopivat, ne voivat itää," Korhonen sanoo.

Toimittajat Hannamari Vallila ja Kukka Ström lähtivät etsimään myöhäissyksyn sieniä. Kuuntele, millaisia ilon kiljahduksia marraskuinen sieniretki sai aikaan.

Vinkki:

Jäätyneitä sieniä ei kannata laittaa sellaisenaan suoraa pakastimeen. Jos sieni on umpijäässä, siitä ei pysty tarkkaan sanomaan, millainen se on sulaneena. Riskinä on se, että joukossa on pilaantuneita sieniä. Pilaantunut sieni on sulaneena vetelä.

Myöhäiset sienilajit:

Myöhäissyksyn sieniä.
Myöhäissyksyn sieniä: suppilovahveroita, kuusilahokoita ja hallavahakkaita. Myöhäissyksyn sieniä. Kuva: Kukka Ström / Yle marraskuu

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Suomen kansallisklassikko Tuntematon sotilas kasvaa näyttäväksi tv-sarjaksi Ylen kanavilla

    Viisiosainen sarja sisältää uutta materiaalia.

    Yle julkaisee ensimmäisenä TV1:ssä ja Yle Areenassa viisiosaisen Tuntematon sotilas -sarjan. Väinö Linnan kansallisklassikoksi muodostuneesta teoksesta kuvattu sarja alkaa TV1:n Kotikatsomossa sunnuntaina 30.12. kello 21.05. Loput neljä jaksoa nähdään tammikuussa sunnuntai-iltaisin kello 21.05. Kaikki viisi osaa julkaistaan kerralla katalogina Yle Areenassa 30.12. Tv-sarja laajentaa lokakuussa 2017 ensi-iltansa saaneen Tuntematon sotilas -elokuvan tarinaa.

  • Lista asioista, joita vihaan nykyajassa

    Asioita, joita vihaan nykyajassa

    Joulun alla ihmiset ovat pahalla päällä. Tähän syynä on koko vuoden patoutunut vitutus. Jos haluat helpottaa oloasi ennen jouluaattoa, laadi lista, johon keräät vihaamiasi asioita. Sen tarkoitus ei ole olla ratkaisukeskeinen. Listan ainoa tehtävä on saada olla vihainen. KulttuuriCocktailin Tuomas Karemo laati malliksi oman listansa.

  • Näkymättömästä säestäjästä tuli arvostettu pianopedagogi ja rakastettu musiikkijulkkis

    Meri Louhos kertoo elämästään laajassa artikkelisarjassa.

    Nuoruudessaan Meri Louhos, 91, oli näkymätön pianisti, säestäjä ja improvisoija, jonka nimeä ei aina edes mainittu. Meristä tuli sekä pianotaiteilija, arvostettu pianopedagogi että rakastettu radioääni ja tv-juontaja. Laajassa artikkelisarjassa Meri muistelee pitkää elämäänsä, josta ei seikkailuja puutu.

Luonto

  • Osaatko arvioda tuulen nopeuden? Testaa!

    Tuulen voimakkuuttaa voi arvioida itse ympäristön avulla.

    Tuulen voimakkuutta voi arvioida esimerkiksi puita ja merenpintaa tarkkailemalla. Pystytkö päättelemään kuvista, kuinka voimakkaasti tuuli puhaltaa?

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Punatulkku

    Punatulkuille maistuvat ruokintapaikkojen siemenet.

    Punatulkku on talitiaista isompi ja pulleampi, kuin vailla kaulaa. Nokka on kolmiomainen ja pyrstö pitkähkö. Selkä on vaalean siniharmaa, siipisulat ja päälaki mustat. Koiras on alta helakanpunainen, naaras punertavanharmaa.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuukkeli

    Kuukkeli vierailee syksyllä metsäseutujen pihapiireissä.

    Mustarastasta isompi kuukkeli muistuttaa olemukseltaan ja lento- ja liikkumistavoiltaan närheä. Sillä on pitkä pyrstö ja pienehkö nokka. Yläpuoli on harmaanruskea, alapuoli, siiventaive ja pyrstönsivut oranssit. Yhteysäänet ovat naukuvia, viheltäviä ja rääkyviä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee?

    Lintulaudoilla on talvella tungosta

    Talvi on Suomessa eläville linnuille vaikein vuodenaika lyhyen päivänvalon, pakkasten ja lumipeitteen vuoksi. Jos ruokaa on riittävästi, useimmat linnut kyllä selviävät pakkasista. Ruokinnan tinkimätön ykkössääntö on, että loppusyksyllä aloitettua ruokintaa ei saa talven kuluessa lopettaa.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mennään metsään -kolumni: Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi pitää yksilöiden ja valtion suhtautumista luontoon kaksinaismoralistisina

    "Myös oma metsäsuhteeni on ristiriitainen."

    "Luonnon omistaminen on absudri ajatus 29-vuotiaalle taiteen maisterille." Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi kirjoittaa kolumnissaan luonnosta ja sen omistamisen aiheuttamista ristiriidoista. Ristiriidoista sai alkunsa palkittu 100 Hectares of Understanding -taidekuvasarja, jossa Kahilaniemi on kuvannut perinnöksi saamansa metsän ominaisuuksia.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.