Hyppää pääsisältöön

"Päivät ovat yhtä pieniä kaikkialla ja niiden muoto on suppilon" – Leena Krohnin teokset sykähdyttävät myös radiossa

Kirjailija Leena Krohn 30.8.2018
Leena Krohn vuonna 2018 Kirjailija Leena Krohn 30.8.2018 Kuva: Markku Peltonen / Yle Leena Krohn

Leena Krohn on raskaansarjan kirjailija, esseisti ja – asiaa selvittäneen yleisradioyhtiön mukaan – myös arvostettu ajattelija. Krohnin viiden vuosikymmenen mittaisen kirjailijanuran herkkupaloista on päästy ajoittain nauttimaan myös radioiden äärellä. Näistä neljä on nyt julkaistu uudelleenkuultavaksi Areenaan.

Radiodraama Emma Ecksteinin piina, kuunnelmasovitus rakastetusta Tainaron-romaanista ja luenta Donna Quijote ovat kuunneltavissa 14.11.2019 asti. Neliosainen lastensarja Ihmisen vaatteissa jää pysyvästi Areenaan. Kuten Krohnin kirjat, myös radiodraamat ovat pohdiskelevan syviä. Niissä kohdataan usein erikoislaatuisia henkilöitä, jotka näkevät kauas katsomalla lähelle ja lähelle katsomalla kauas.

"Mutta jos minulla ei ole ominaisuuksia ollenkaan, kuka minä olen?" – Emma Ecksteiniä ei piinaa ainoastaan nenäverenvuoto

Emma Ecksteinin piina ei ole sovitus romaanista tai novellista, vaan Leena Krohn on kirjoittanut sen suoraan kuunnelmaksi. Se ei ole Krohnin ainoa radiodraama, vaan hänen tuotantoonsa kuuluu ainakin esikoiskuunnelma Saari karkaa (1977) sekä pienoiskuunnelmat Kumistimen kutsu, Yskijä ja Valkea kohina (1985) sekä Vierailu (1987).

Emma Ecksteinin piina on saanut inspiraationsa tositapahtumista vuoden 1800-1900-lukujen vaihteen Wienissä. Muuan Sigmund Freud ottaa analyysipotilaakseen sosialistiperheen tyttären ja naisasiakatiivin Emma Ecksteinin, jonka oireita pyritään parantamaan leikkaushoidolla. Freudin kollega tohtori Wilhelm Fliess uskoo, että ongelman ydin on nenäkuorikon ensimmäisessä keskikolmanneksessa – ja poistaa tämä luun Emma Ecksteinilta. Leikkauksessa Ecksteinin avoimeen nenänälonteloon unohtuu yli puoli metriä sideharsoa. Hysteria ei parane.

Sinä olet älykäs nainen. Sinä tiedät yhtä hyvin kuin minä ja Fliesskin, että neurastenian syy löytyy aina seksuaalitoimintojen väärinkäytöstä. Niiden syynä taas ovat vahingolliset fantasiat.― Freud Emma Ecksteinin päiväkirjassa

Radiodraama ei kuitenkaan tyhjene tarinan kauhisteluun. Emman karmivan kohtalon sijaan kuunnelman fokus on Ecksteinin ja Freudin suhteessa, yrityksessä kohdata ja ymmärtää. Kohtaaminen – ja sen toivottomuus – on kudottu kuunnelman rakenteeseen, jossa dialogi on piilossa puhutun takana: Emma kirjoittaa päiväkirjaa, Freud taas kirjoittaa kirjeitä kollegalleen Fliessille. Tekstissä kuullaan vain yksi Sigmundin kirje Emmalle, muttei senkään vastausta. On melkein hämmentävää, että näistä aineksista voi syntyä kuulasta, kiinnostavaa draamaa – kaksi näyttelijää (Susanna Haavisto ja Carl-Kristian Rundman) puhuvat tunnin, eivätkä edes toisilleen.

Näyttelijä Carl-Kristian Rundman ja naisen kasvot Emma Ecksteinin piina -kuunnelman kuvituskuvassa.
Carl-Kristian Rundman esittää Emma Ecksteinin piinassa Sigmund Freudia. Näyttelijä Carl-Kristian Rundman ja naisen kasvot Emma Ecksteinin piina -kuunnelman kuvituskuvassa. Kuva: Seppo Sarkkinen / Yle Carl-Kristian Rundman,kuunnelmat

Freudin kirjeet ovat todellisia. Ne sisältyvät Jeffrey Mouissaieff Massonin teokseen Freud ja totuus: taistelu viettelyteoriasta. Emman päiväkirja on kuvitteellinen. Kuunnelman koko käsikirjoitus on luettavissa Leena Krohnin kotisivuilla.

"Älkää luottako kukkiin" – Tainaron on monien merkitysten kaupunki

Tainaron julkaistiin vuonna 1985. Leena Krohn kertoo vuonna 1986 Päivi Istalan haastateltavana kirjan lämpimän vastaanoton yllättäneen – kirja on kuitenkin pieni ja omituinen. Omituinen ja viehko on radiosovituskin: se vie kuulijansa syvälle hiekkaan ja hautakammiohin, valtavan kukan sisälle. Vaikka kuulijalle kaupunki on näyttäytyy myyttisenä hyönteispesänä, Krohnille se muistuttaa, hivenen yllättäen, Helsinkiä.

Tainaron on tarinana paitsi omituinen myös poikkeuksellisen kaunis ja monitahoinen. Se tuntuu kertovan aivan kaikesta: Kuunnelma puhuu olevaisesta ja olemisen ja minän rajoista. Elämästä ja kuolemasta. Luonnosta ja kaupungista. Todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Tematiikkaa täydellistää viipyilevä äänimaisema, jonka sirkutuksessa, narskeessa ja vikinässä kohtaavat tuttu ja vieras.

Kun kysyt: - Milloin? hän nauraa ja vastaa: - Silloin kun olin toinen.― Muukalainen kohtaamisesta tainaronilaisen kanssa

Metamorfoosi, muodonmuutos, on yksi Tainaronin keskeinen aihe. Kuunnelma tulkitsee aihetta myös roolituksellaan; Tainaroniin tutustuvaa muukalaista esittää kolme näyttelijää, Seela Sella, Kati Outinen ja Kolina Seppälä. Kati Outinen on palannut rooliin myös näyttämön lavalla: hän tähditti Tainaronin näytelmäsovitusta Kansallisteatterissa syksyllä 2018.

Näyttelijät Kolina Seppälä, Seela Sella ja Kati Outinen Tainaron-kuunnelman kuvituskuvasta.
Kolina Seppälä, Seela Sella ja Kati Outinen Näyttelijät Kolina Seppälä, Seela Sella ja Kati Outinen Tainaron-kuunnelman kuvituskuvasta. Kuva: Ari-Pekka Keränen /Yle Seela Sella,Kolina Seppälä,Kati Outinen,kuunnelmat,Tainaron

Henkilöhahmoja ei tässäkään kuunnelmassa tarvita montaa. Nimettömän kokijan kolmoisnaisituksen ja satunnaisten sivuhenkilöiden lisäksi mikrofonin ääressä on vain Mikko Korsulainen päähenkilön ystävänä ja oppaana Jääränä. Kuunnelman on ohjannut ja sovittanut Janne Saarakkala.

"Minä vastaan harvoin, mutta ei minun ole tarviskaan: elämä vastaa" – Donna Quijote on enemmän ilmiö kuin ihminen

Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia ilmestyi vuonna 1983. Jo seuraavana vuonna Ritva Ahonen tulkitsi Risto Mäkelän ohjauksessa radioon viisi sen kolmestakymmenestä kertomuksesta. Luenta sisältää novellit – tai Krohnin sanoin miniatyyrit – Oljenkorsi, Donna Quijote, Varpunen, Kaiken kirkkauden kaukaisuus ja Kulkue.

Näytelijä Ritva Ahonen
Ritva Ahonen Näytelijä Ritva Ahonen Kuva: Seppo Sarkkinen / Yle Ritva Ahonen

Donna Quijoten asetelmassa on jotain samaa kuin Tainaronissa. Leena Krohnin sanoin: teoksessa on kaksi päähenkilöä, Donna Quijote ja kaupunki. Donna Quijoten ensisijainen esikuva ei ole – toisin kuin voisi äkkiseltään luulla – Miguel de Cervantesin veijari Don Quijote vaan suomalaisen runouden ja aforistiikan grand old lady Mirkka Rekola. Kaupungin esikuva on jälleen Helsinki.

Kuulin kerran väitettävän, että Donna Quijoten hahmo kirjassani Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia olisi omakuvani. Ei suinkaan, minä olin kirjan "minä", Donna Quijote oli Mirkka Rekola.― Leena Krohn

Siinä missä Tainaronin kummallisuus on kaupungissa, Donna Quijoten omalaatuisuus on kaupunkilaisten keskuudessa vaeltavassa nimihenkilössä, allegorisessa Donna Quijotessa, joka ei ole kuin kuka tahansa kaupunkilainen.

Donna Quijote sanoo itse, ettei hän ole ihminen. Olen taipuvainen uskomaan häntä, mutta voi olla että asia on juuri päinvastoin.

Juha-Pekka Pulkkinen haastatteli Leena Krohnia vuonna 2001. Katkelmassa Krohn kertoo teosta inspiroineista henkilöistä ja kirjeistä, joita hän on saanut kirjan lukijoilta.

"Voin ottaa kohtaloni omiin siipiini" – Lintu ihmisen vaatteissa on melkein ihminen

Teokset lapsille ovat olleet osa Leena Krohnin tuotantoa aina esikoisteoksesta Vihreä vallankumous (1970) asti. Ihmisen vaatteissa ilmestyi vuonna 1974 ja samanniminen neliosainen kuunnelmasarja vuonna 1982. Kirjan pohjalta on syntynyt myös elokuva Pelikaanimies (2004).

Ihmisen vaatteissa

Emil näkee, mitä lapset joskus näkevät - että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää: naapurin herra Hyyryläinen ei olekaan ihminen vaan pelikaani. Leena Krohnin kirjoittama neliosainen sarja on kuunneltavissa Areenassa pysyvästi.

Tässäkin tarinassa kaupunkiin saapuu muukalainen: pelikaani kaulassaan kalliinpuoleinen kaulaliina. Naapurinpoika tutustuu herra Hyyryläiseen ja opettaa linnun lukemaan. Pelikaani oppii koko ajan lisää ihmisyydestä, ja niin oppii kuulijakin.

Ehkä piankin höyheneni irtoavat kokonaan ja minä olen vaatteideni alla alaston kuin ihminen!― Pelikaani toiveikkaana

Ihmisen vaatteissa on suuriteemainen ja murheellinen kuunnelma, joka ei päästä pientä tai isompaakaan kuulijaansa helpolla. Pöydällä on jälleen luonto, vieraus – ja kokonainen ihmisyys. Ääni maalaa tarinaa vähäeleisen kauniisti, joskin sitä rytmittää pelikaanin (Martti Tschokkinen) komea laulanta. Lapsirooleissa loistavat Jyri Jokinen Emilinä ja Maiju Salmenkivi Elsana. Sarjan on ohjannut Hannele Ruotsalo ja se jää pysyvästi kuunneltavaksi Areenaan.

Sillä jos minä joskus palaisin, se en olisi enää minä, ymmärrätkö? Se, joka palaa, on aina toinen kuin se, joka lähti.― Pelikaani eron hetkellä

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto