Hyppää pääsisältöön

Itämeri sukeltajan silmin: "Ilmastonmuutos on tajuttu, nyt on meriluonnon suojelun vuoro."

Meribiologi Essi Keskinen
Meribiologi suojelee meriluontoa Meribiologi Essi Keskinen Kuva: Metsähallitus sukeltaja,Minna Pyykön maailma

Viime kesä helli suomalaisia suorastaan trooppisella hellejaksolla. Merivesikin oli kuin linnunmaitoa. Ilmasto muuttuu, muuttuuko Itämeri? Mitä moiset ”kuumat aallot” tekevät kotimeremme eliöstölle? Vedenalaisen luontomme suojelutarvetta on ehkä helpompi ymmärtää, jos sukeltaa pinnan alle.

Tuhat ja yksi kertaa, jopa kuudella eri mantereella sukeltaneelle Metsähallituksen meribiologi Essi Keskiselle pohjoisen Itämeren meriluonto on sydämen asia. Pinnan alla viihtyvän tutkijan työkenttänä on koko Pohjanlahti ja sen maankohoamisrannikko.

Arktisen makea Perämeri on kuin karu järvi

Valokuvausta pinnan alla
Tutkija työssään: Sano muikku! Valokuvausta pinnan alla Kuva: Linda Jokinen/Metsähallitus meribiologia

Vedenalaista luontoamme on tutkittu vasta vähän, ja geologisesti Itämerestä on tutkittu vasta neljännes.

– Itämeren pohjoisin osa, Perämeri, on kuin karu järvi. Sen eliöstö koostuu pääosin makean veden lajeista, kuten esimerkiksi näkinpartaiset tai murtovesisieni.

– Merellisempiin, suolaisen veden olosuhteisiin sopeutunut eliöstö loppuu Pohjanlahdessa Merenkurkkuun, Essi kertoo.

Näkinpartaislevät
Näkinpartaislevät ovat herkkiä ympäristön muutoksille Näkinpartaislevät Kuva: Essi Keskinen Näkinpartaislevät
Murtovesisieni, Perämeri
Murtovesisieni Murtovesisieni, Perämeri Kuva: Essi Keskinen Perämeri,murtovesisieni

Eteläisen Itämeren suolapitoisuus ei kuitenkaan estä makean veden lajien esiintymistä esimerkiksi Saaristomerellä.

Kylmästä lämpimään, miten käy meriluonnon?

Suomen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuutta kartoitetaan parhaillaan. Suomen Ympäristökeskuksen koordinoiman VELMU:n tutkimuksissa on jo nyt todettu, että Itämeren kylmät ja arktiset olosuhteet ovat muuttumassa, ja merivesi makeutuu myös eteläisillä merialueilla.

– Sopeutumista järvimäisempiin olosuhteisiin kyllä varmasti tapahtuu, mutta hyvin hitaasti – ei sitä välttämättä huomaa ainakaan yhden tutkijauran aikana, Keskinen selvittää.

Kotimeressämme elää paljon uhanalaisia lajeja

Linjan vetoa näytteidenottoa varten
Linjan vetoa näytteidenottoa varten Linjan vetoa näytteidenottoa varten Kuva: Pekka Lehtonen/Metsähallitus meribiologia

Itämeressä elää paljon uhanalaisia lajeja. Perämeren harvinaisuuksiin kuuluu suojeltu ja rauhoitettu vesikasvi upossarpio (Alisma wahlenbergii). Suurin osa, 80% koko maailman upossarpiomäärästä elää meidän pohjoisella merialueellamme. Myös sen uhkana on vesistöjemme rehevöityminen.

– Perämerelle tyypillisiä lajeja ovat myös iso määrä erilaisia vesisammalia, noin kymmenen eri lajia. Muualla yleinen rakkohauru (ent. rakkolevä) puuttuu täysin ja sen ekologisen paikan ovat ottaneet juuri vesisammaleet.

Blåstångsbälte i Östersjön.
Suojaa ja ravintoa tarjoava rakkohauru puuttuu Perämereltä Blåstångsbälte i Östersjön. Kuva: Camilla Gustafsson rakkolevä,Rakkolevä,meret
Selkämeren eliöstöä
Limakotilo sietää laimeaa murtovettä Selkämeren eliöstöä Kuva: Essi Keskinen simpukat,Selkämeri

Myös lajistomme uhanalaisuutta tutkitaan parhaillaan. Uusi Suomen lajien uhanlaisuusarviointi julkaistaan vuonna 2019. Siitä saadaan tarkempaa tietoa myös uhanlaisista vesiluonnon lajeistamme.

Ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu

Ett fraktfartyg åker sydväst om Hangö med en enorm mängs blågröna alger blandat i vattnet.
Viime kesäisiä sinilevälauttoja Ett fraktfartyg åker sydväst om Hangö med en enorm mängs blågröna alger blandat i vattnet. Kuva: Gränsbevakningsväsendet. sinilevät,Syanobakteerit,levät,meret,rahtilaivat

Ilmastonmuutos näkyy pinnan alla – ja päällä. Viime kesän hellejakso näkyi esimerkiksi valtavina sinileväkukintoina. Levä kukki myös Perämeressä, missä sitä ei normaalisti ole.

– Jos on pitkään tyyntä ja lämmintä, niin levä villiintyy. Yli 20 asteinen vesi on myös Itämeren kaloille liikaa, ne ovat tottuneet viileämpään. Tämä näkyy kalakuolemina, Essi kertoo.

Lämmintä jatkui pitkälle syksyyn, mikä puolestaan aiheutti sen, että myös viileämmän veden sinilevä kukki.

Ravinteet rehevöittävät merta
Massförekomster av hornsärv (Ceratophyllum demersum) är oftast ett tecken på försämrad vattenkvalitet.
Itämerta kuormitetaan liikaa Massförekomster av hornsärv (Ceratophyllum demersum) är oftast ett tecken på försämrad vattenkvalitet. Kuva: Catherine Munsterhjelm Länsi-Uusimaa,Raasepori,rehevöityminen,Rehevöityminen,merivesi,Karvalehti

Itämeri ei ole maailman saastunein meri, mutta se on yksi maailman rehevöityneimmistä – allas, josta on vain yksi pieni aukko ulos. Itämereen valuu sisämaasta vettä ja sen mukana ravinteita. Valuma-alue on nelisen kertaa suurempi kuin itse meri. Meribiologi on silti toiveikas.

– Itämeren tila on menossa parempaan suuntaan, jos kehityssuunta pystytään pitämään nykyisenä, Essi Keskinen arvioi. Hitaasti, mutta varmasti.

– Vaikka meren sisäinen kuormitus pohjasta käsin ei lopu ihan heti, niin toivoa on.

Pienistä puroista syntyy puhdas meri

Suomen Ympäristökeskus SYKE:n Ympäristön tila 2017 -katsauksessa todetaan, että Suomen vesistöjen tila on parantunut viime vuosikymmeninä merkittävästi, kiitos tehokkaiden vesisuojelutoimien. Jokainen meistä voi suojella meriluontoa myös omilla arjen valinnoillaan.

– Rehevöitymiseen voi jokainen meistä vaikuttaa syömällä mahdollisimman vähän lihaa ja maitotuotteita sekä lisäämällä "roskakalan" syöntiä – särkeä ja silakkaa… eli ruokavaliolla voi tehdä paljonkin.

– Vaikka Suomessa ei vielä tarvitse suuremmin huolestua mikromuoveista, niin turhan yksityisautoilun vähentämisellä on tässäkin merkitystä, Keskinen selvittää.

Mikromuovia voi myös välttää esimerkiksi suosimalla kosmetiikka, joka ei sisällä muovia, ja pesemällä fleece-vaatteet niille tarkoitetussa pesupussissa.

– Ja sitten tietysti ihan normaali järjenkäyttö: Veteen ei pissata eikä heitetä roskia, ja matot pestään maalla.

Itämeri – ainutlaatuinen kotimeremme

Tutkijat työssään
Itämeressä riittää tutkittavaa Tutkijat työssään Kuva: Niina Kurikka/Metsähallitus Perämeri,meribiologia

Itämeri ihastuttaa tutkijoita ympäri maailmaa. Pieni ja matala murtovesiallas, jonka ekosysteemi on sopeutunut sekä suolaiseen että makeaan. Merenkurkun maankohoaminen, jääkauden jäljet...

Sukeltajalle Itämeri tarjoaa karua ja kaunista – kanjoneita, laguuneja ja huikeita löytöjä, kuten Essi Keskiselle elokuussa 2014:

Glasiaalisavi hiekalla
Salaisuus pinnan alla – Perämeren savilabyrintti Glasiaalisavi hiekalla Kuva: Essi Keskinen/Metsähallitus Perämeri,savilabyrintti

"Olen vajaan kahden metrin paksuisen savikerroksen muodostamassa labyrintissä. Kaunis aaltokuvioinen hiekkapohja makaa vajaan neljän metrin syvyydessä ja muodostaa pohjan reilun metrin paksuiselle savipatjalle, jota veden virtaukset ovat kuluttaneet. Pystyjä saviseinämiä, jotka vain ilmestyvät hiekkapohjasta ja muodostavat kuvioita, katuja, seiniä, sokkeloita. Lopputuloksena on luonnon taideteos, savilabyrintti."

– En luullut yllättyväni näin enää Perämerellä, Essi muistelee. Muodostumaa lähdetään nyt tutkimaan ja selvittämään, että mitäs siellä on oikein aikoinaan tapahtunut.

– Itämeri on ainutlaatuinen – ei Itämeri ole kuollut.

Asiantuntija:
Essi Keskinen
Suojelubiologi
Metsähallitus

Essi Keskinen työskentelee Metsähallituksen meribiologina Ympäristöministeriön hallinnoimassa Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden kartoitusohjelma VELMU:ssa.

Lisää aiheesta:
Meriluonnon karttapalvelu
Vedenalaiset luontopolut sukeltajille: Perämeren luontopolku
Metsähallitus merellä -blogikirjoituksia
Suomen ja Ruotsin välinen yhteinen tutkimushanke Perämerellä

Kuuntele aiheeseen liittyvä radio-ohjelma:

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto