Hyppää pääsisältöön

Kauhu on esteettinen kokemus

Matti Rämö ja Sofia Tawast kuvattuna zombeina.
Matti Rämö ja Sofia Tawast kuvattuna zombeina. Kuva: Johanna Aulen/YLE KulttuuriCocktail,kauhuelokuvat,kauhu

Kauhuelokuvat ja muu kauhuun perustuva viihde nojaavat esteettiseen kokemukseen: tuijottava katse, oudot kasvonpiirteet ja goottilaiset linnat kuuluvat monen kauhuelokuvan tunnistettaviin piirteisiin. KulttuuriCocktailin radiolähetyksessä keskusteltiin siitä, miikä tekee kauhusta kauhua, ja miksi jotkut pitävät kauhusta kun taas toiset eivät nauti siitä. Keskustelijoina olivat kauhun asiantuntijat Matti Rämö ja Sofia Tawast.

Kauhu antaa mahdollisuuden katsoa turvallisen etäisyyden päästä jotakin, mitä et haluaisi nähdä.

– Itseään voi testata tai tutkiskella ikäänkuin lasin takaa, kuitenkin täysin tietoisena siitä, että kyseessä on fiktio, sanoo Night Visions -festivaalin ohjelmistosuunnittelija Matti Rämö.

Sofia Tawast muistuttaa, että kauhuelokuvien alalajeja on monta. Kauhuelokuvafani saattaa esimerkiksi pitää 1980-luvun kehokauhusta, jossa ihmisyyttä tutkitaan äärimmäisen fyysisyyden kautta, mutta joku toinen pitääkin enemmän psykologisista trillereistä tai kummituselokuvien genrestä.

– Olen itse tosi huono katsomaan kauhua. Pelkään sitä tosi paljon. Se tulee uniin ja mietin aina yöllä makuuhuoneessa, että miksi taas tein tämän itselleni, Tawast kertoo.

Tawast ja Ville Yli-Knuutila luotaavat kauhuelokuvien piirteitä Yle Areenassa julkaistussa podcast-sarjassaan Outolaakso.

– Samalla kauhu on kiehtovaa. Se on ihanaa, kun fiktiivinen teos herättää uusia ajatuksia siitä, millainen maailma voisi olla. Ja että saa nähdä jotain sellaista, mitä ei voi missään muualla nähdä, Sofia Tawast sanoo.

Kauhuelokuvien estetiikkaan kuuluu useita tunnistettavia piirteitä. Yksi niistä on pimeys, jota käytetään usein tehokeinona. Goottilaisen rekvisiitan käyttö puolestaan selittyy kauhun juurien kautta: kauhutarinat yleistyivät goottilaisen jännityskirjallisuuden myötä 1600- ja 1700-luvuilla.

Nykyaikaisessa kauhussa yleisempää on kuitenkin arkisten elementtien käyttö. Elokuvat pyrkivät usein luomaan ensin jonkinlaisen käsityksen "normaalista" maailmasta. Vasta sen jälkeen kerronnalliset ratkaisut alkavat murtaa tuota normaaliuden kokemusta.

Lataa keskustelu tästä.

Kommentit