Hyppää pääsisältöön

Miksi en laihdu, vaikka mitä teen? Lääkärit paljastavat miksi toiselle laihtuminen on helpompaa kuin toiselle

Ihminen seisoo vaa`alla.
Ihminen seisoo vaa`alla. Kuva: Unsplash Vaaka,laihdutus

Aloitat ystäväsi kanssa saman ruokavalion ja treeniohjelman noudattamisen. Puolen vuoden päästä ystäväsi on päässyt painotavoitteeseensa, mutta sinuun viimeiset liikakilot tuntuvat tarranneen kiinni takiaisen lailla. Kysyimme lääkäreiltä ja lihavuustutkijoilta, miksi rasva tarraa toisiin meistä tiukemmin kiinni.

Syö oikein ja liiku enemmän ovat ohjeita, jotka jokainen laihduttaja on joskus kuullut.

Vaikka moni on päässyt tällä tutulla reseptillä tavoitepainoon, voi kilojen karistaminen olla joillekin meistä työn ja tuskan takana.

Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että jokainen ihminen on rakennettu hieman eri tavalla. Listasimme kuusi tekijää, jotka saattavat selittää, miksi laihtumisesi ei noudata samaa kaavaa muiden painonpudottajien kanssa.

1. Rasvasolut ovat viisaita

Rasvakudos on kuin väriään vaihtava kameleontti. Se esimerkiksi muuttaa toimintaansa sen mukaan, mitä syöt ja millaiset elintottumukset sinulla on.

Rasvasolut luopuvat sisältämästään rasvasta vasta, kun ruuasta saadun energian määrä on ollut tarpeeksi pientä tarpeeksi pitkän aikaa.

Lopulta rasvasolut tottuvat uuteen elämäntapaan, eikä laihtuminen enää jatkukaan samalla energian ja liikunnan määrällä kuin aikaisemmin.

Jos haluat pudottaa painoa lisää, pitää sinun joko niukentaa kalorien saantia edelleen tai lisätä liikuntaa.

Hyppivän ihmisen jalat.
Hyppivän ihmisen jalat. Kuva: Unsplash liikunta,jalat

Sen lisäksi, että rasvasolut haluavat pitää tiukasti kiinni sisältämästään rasvasta, on rasvasoluilla myös niin sanotusti norsun muisti.

– Kun rasvasolu on menettänyt varastoimansa rasvan, se odottaa, että se pääsee varastoimaan sen takaisin. Ne siis keräävät herkästi rasvavarastot takaisin, mikäli laihdutuksen jälkeen palataan entisiin ruokailutottumuksiin, kertoo Itä-Suomen yliopiston kliinisen ravitsemustieteen vs.professori Kirsi Virtanen.

Eli rasvasolut eivät olekaan passiivisia energiavarastoja, kuten vielä joskus luultiin.

– Sen sijaan ne ovat erittäin aktiivisia soluja, jotka tuottavat muun muassa kymmeniä aktiivisia hormoneja, jotka säätelevät energia-aineenvaihduntaamme, kertoo sisätautien erikoislääkäri Matti Uusitupa.

Kylmässä liikkuminen tehostaa ruskean rasvan toimintaa

Onko makuuhuoneesi lämpötila yli 18 astetta? Entä harrastatko avantouintia?

– Laskemalla makuuhuoneen lämpötilaa tai liikkumalla ripeästi kylmässä ilmassa laihtumisesi saattaa tehostua, koska kylmä aktivoi kehosi ruskeaa rasvaa, kertoo ruskean rasvan tutkija Kirsi Virtanen.

Ruskea rasva on solisluiden seudulla kaulalla sijaitsevaa hyvää rasvaa, joka pystyy puhdistamaan ihmisen verenkiertoa haitallisista rasvoista ja ylimääräisestä sokerista.

Jos elimistössä sattuu olemaan paljon ruskeaa rasvaa, on laihtuminen tehokkaampaa.

– Ruskeaa rasvaa on normaalipainoisilla naisilla ja nuorilla aikuisilla useammin kuin lihavilla ja iäkkäillä. Kylmässä liikkuminen saattaa paitsi aktivoida myös lisätä ruskean rasvan määrää, kertoo puolestaan lihavuustutkija ja sisätautien erikoislääkäri Aila Rissanen.

2. Korkea ikä ei ole laihduttajan ystävä

Myös se kuinka vanha olet, vaikuttaa siihen, kuinka haastavaa laihduttaminen sinulle on.

Mitä enemmän ihmisellä on ikää, sitä vaikeampaa laihtuminen on.

– Rasva palaa huonommin vanhetessa, mikä ilmeisesti liittyy siihen, että iän myötä perusaineenvaihdunta ja kudosten uusiutuminen hidastuvat, lihavuustutkija ja sisätautien erikoislääkäri Aila Rissanen kertoo.

Iän vaikutus painoon ja siihen mihin rasva elimistössä kertyy selittyy osittain hormonitoiminnan muutoksilla.

– Silloin kun ihmisen elimistössä on paljon kasvuhormonia ja sukupuolihormonia, elimistö ei menetä niin paljon rasvatonta kudosta kuin silloin, kun hormonitasot ovat matalat.

3. Naishormoni kiusaa pepun treenaajaa, stressihormoni litteästä vatsasta haaveilevia

Naishormoni eli estrogeeni voi aiheuttaa laihduttajalle paljon päänvaivaa. Varsinkin, jos yrität kiinteytyä pepun alueelta.

Nuorilla naisilla estrogeeni eli naishormoni nimittäin kerryttää rasvaa pakaroihin, reisiin ja rintoihin. Näiltä alueilta rasva sitten palaakin erityisen huonosti pois.

– Noille alueille kertynyt rasva lähtee liikkeelle vasta silloin, kun hormonitoiminnassa tapahtuu suuria muutoksia tai ravinnosta saadun energian määrä on hyvin niukka. Naisilla näiden alueiden rasva lähtee liikkeelle hyvin usein imetyksen aikana, lihavuustutkija ja sisätautien erikoislääkäri Aila Rissanen kertoo.

Peppua muistuttava omena.
Peppua muistuttava omena. Kuva: Unsplash omena,hedelmä

Vaihdevuosien aikana estrogeenin määrä naisen elimistössä putoaa ja rasva kertyykin eri alueille.

– Hyvänlaatuinen ihonalaisrasva lantion seudulta ja rinnoista pyrkii häviämään ja rasvan kertyminen keskivartalolle ihon alle ja sisäelinten ympärille lisääntyy.

Vältä stressiä!

Vaikka arki, tiukka ruokavalio tai treeniohjelma saattavat stressata, kannattaa vältellä pitkittynyttä stressiä kaikin tavoin.

Stressihormoni kortisoli on nimittäin pahin vihollinen, jos on taipumusta lihoa keskivartalon kohdalta.

– Todella stressaantuneen ihmisen lisämunuainen aktivoituu ja tuottaa kortisolia, joka kerryttää rasvaa keskivartalolle eli sisäelinten ympärille ja sisäelimiin. Monet puhuvatkin stressimahasta, Rissanen kertoo.

4. Lihavuusgeenin omaava jää muita lihavammaksi painon pudotuksen jälkeenkin

Voit syyttää laihduttamisen takkuamisesta osittain myös geenejäsi.

Geenit ovat merkittävässä osassa siinä miten paljon menetät rasvaa ja lihasta painonpudotuksessa.

Lisäksi ne säätelevät syömistäsi ja energia-aineenvaihduntaasi sekä määräävät, miten rasva on elimistöösi jakautunut ja mistä se lähtee pois laihduttaessa.

Perimä määrittää osittain myös temperamenttiamme, joka taas vaikuttaa siihen oletko luonteeltasi aktiivinen elohiiri vai sohvan nurkkaan ajautuva kotikissa.

– Siinä missä levottomampi ihminen liikkuu arkisten askareiden ohessa enemmän, on rauhallisemmalla temperamentilla varustettu ihminen enemmän paikoillaan ja kuluttaa siis vähemmän energiaa, lihavuustutkija ja sisätautien erikoislääkäri Aila Rissanen kertoo.

Vaikka ihmisellä olisi lihavuuteen altistava poikkeama FTO-geenissä, se ei vaikuta laihtumistulokseen.― Matti Uusitupa

Voi myös olla, että olet perinyt niin sanottuja lihavuusgeenejä.

Sisätautien erikoislääkäri Matti Uusituvan mukaan lihavuuteen altistavia geenejä tunnetaan kymmeniä, mutta niiden vaikutus ihmisen lihomisalttiuteen on kuitenkin aika pieni.

Parhaiten niin sanotuista lihavuusgeeneistä tunnetaan FTO-geeni. FTO:n lihavuuteen altistava geenimuutos on poikkeuksellisen yleinen. Se löytyy noin 16 prosentilta eurooppalaisista.

– FTO-geenin vaikutus aikuisen painoon on noin kolmesta kuuteen kiloa, sisätautien erikoislääkäri Matti Uusitupa kertoo.

Tutkimuksessamme pystyimme kuitenkin osoittamaan, että vaikka ihmisellä olisi lihavuuteen altistava poikkeama FTO-geenissä, se ei vaikuta laihtumistulokseen. Geenin omaavat jäävät kuitenkin muita pikkuisen lihavammaksi muutoksen jälkeen.

5. Toistuva laihduttaminen voi altistaa lihomiseen

Toistuva lihominen ja laihtuminen voi tehdä elimistöstäsi alttiimman lihomiselle ja vaikeuttaa painon pudottamista.

­– Elimistö ei koskaan polta pelkästään rasvaa, vaikka on olemassa erilaisia tekniikoita, joilla rasvan palamista voidaan vähän tehostaa. Yleensä se polttosuhde on kaksi osaa rasvaa ja yksi osa rasvatonta kudosta eli lihasta ja hieman luuta, kertoo lihavuustutkija ja sisätautien erikoislääkäri Aila Rissanen.

Lihakset, luut ja elimet määrittävät pääosin sen, kuinka paljon ihminen tarvitsee energiaa vuorokauden aikana levossa. Tätä kutsutaan perusaineenvaihdunnaksi.

Jos olet laihduttanut aiemmin, on elimistösi lihasmassan määrä todennäköisesti vähentynyt ja näin ollen myös perusaineenvaihdunnan taso on todennäköisesti pudonnut muutamalla prosentilla.

Lopputuloksena saattaa olla ihminen, jonka elimistön koostumus on muuttunut ratkaisevasti siihen suuntaan, että on alttiutta lihomiseen.― Aila Rissanen

– Jos laihtunut ihminen palaa aikaisempiin elämäntapoihin eli saa ravinnosta enemmän energiaa kuin kuluttaa, johtaa se pitkällä aikavälillä lihomiseen.

Mahdollinen uudelleen laihduttaminen vaatii entistä suurempaa energian rajoitusta tai laihtuminen on hitaampaa.

– Kun paino sitten saadaan ehkä jollain hyvinkin dramaattisella keinolla pudotettua alas, on pudotuksen aikana taas menetetty vähän lisää lihasta ja luuta.

– Lopputuloksena saattaa olla ihminen, jonka elimistön koostumus on muuttunut ratkaisevasti siihen suuntaan, että siinä on ikään kuin alttiutta lihomiseen. Eli elimistössä on enemmän rasvaa ja vähemmän lihasta, Rissanen varoittaa.

6. Suolistosi kertoo aivoillesi nälästä

Oletko joskus kuullut sanonnan suolisto on ihmisen toiset aivot?

Sanonnassa on tavallaan perää, koska suolistohormonit säätelevät suoraan ruokahalua aivojen tasolla. Ne ovat erittäin tärkeitä laihtumisen kannalta, mutta suolistohormonien vaikutuksesta tarvitaan vielä lisää tietoa.

– Jo tällä hetkellä ulkomailla markkinoilta löytyy laihdutuslääke, jolla pystytään manipuloimaan suoliston kylläisyyshormoneja, Rissanen kertoo.

Myös suolistobakteereilla uskotaan olevan yhteyksiä ihmisen lihomis- ja laihtumisalttiuteen.

Yksiselitteistä kantaa siitä, että niiden muutoksilla voitaisiin vaikuttaa painoon ei kuitenkaan ole.

Toisaalta koe-eläin- ja ihmiskokeissa on löytynyt todisteita suolistomikrobien vaikuttavuudesta.

– Hoikan ihmisen suolistobakteerien siirtäminen lihavalle ihmiselle on joissakin tutkimuksissa johtanut lihavan ihmisen laihtumiseen, lihavuustutkija ja sisätautien erikoislääkäri Aila Rissanen kertoo.

Lue lisää:

"Mun paino on ongelma ihan vieraille ihmisille” – kiintiölihavaksikin nimitelty Veera Korhonen kannustaa kehorauhaan

Lasten lihavuus on vaiettu aikapommi – Ellien, 5, paino tasaantui äidin elämäntapamuutoksen myötä

Seuraa Akuuttia myös Facebookissa ja Instagramissa @yleakuutti!

Lihavuus - Katso Yle Areenassa:

Edit 19.6. 2019: Muokattu yhteenvetotekstiä.