Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Teeman elokuvafestivaali pääkuva

Minä ja Grace Jones – erään ihailijan tunnustuksia

Grace Jones lavalla. Kuva dokumenttielokuvasta Grace Jones: Bloodlight and Bami.
Puhdasta, kaunista, nerokasta. Kuva elokuvasta Grace Jones: Bloodlight and Bami. Grace Jones lavalla. Kuva dokumenttielokuvasta Grace Jones: Bloodlight and Bami. laulajat,populaarimusiikki,Teeman elokuvafestivaali,dokumenttielokuvat,Grace Jones,Grace Jones: Bloodlight and Bami,naislaulajat,teeman rockdokumentit

Mirkka Maikola kirjoittaa järisyttävästä ensikohtaamisestaan Grace Jonesin kanssa sekä siitä alkaneesta ihailijasuhteesta. "Ei ole hetkeä, johon Grace ei sopisi."

Grace Jones on kaikkea, mitä minä en ole: mustaihoinen, atleettinen, röyhkeä, kovaääninen, karibialainen, ja hän tykkää tiukasti istuvista samettibodyista. Siitä huolimatta meillä kahdella on suuri kohtalonyhteys.

Kaikki palautuu vuoteen 2009 ja erääseen kesäiltaan helsinkiläisellä festivaalilla. Grace Jones esiintyisi pian festivaalin päälavalla, ja mitään sen enempää ajattelematta olin asettautunut eturiviin. Ensinnäkin siksi, että lyhyyteni takia kakkosrivissä seisominen on turhaa hommaa. Toisekseen lievästi klaustrofobisena minua miellyttävät kaide, josta pitää kiinni, ja lähietäisyydellä seisovat järjestyksenvalvojat. Kolmanneksi olin hukannut kaverit festivaalivilinään, enkä jaksanut lähteä heitä etsiskelemään.

Olin siis parkkeerannut paikalle täysin muista kuin musiikillisista syistä. Grace Jonesin toki tiesin, sekä hänen biisinsä La Vie en rose ja Libertango. Sekä tietenkin sen Bond-elokuvan pahisroolin.

Ajattelin Jonesin olevan eläkeiässä oleva kuriositeetti. Vetonaula, joka oli buukattu festarille julkkisarvon vuoksi. Yleensä näiden entisten kuuluisuuksien keikat olivat lähinnä väsynyttä kitarointia tai...

Keikka alkoi.

BOOM!

Piikkikoroissa lavalle harppoi ripeästi mutta elegantisti kaksimetrinen, itsevarma ja järkyttävän cool 61-vuotias nainen ja alkoi laulaa matalalla, jylhällä äänellään.

Sydän hakkasi, tuijotin lavalla kieppuvaa ja tanssivaa suvereenia bilekuningatarta ja tunsin olevani hurmahenkisen herätysliikkeen kokouksessa. Siinä se nyt on: Jumala.

Grace Jones esiintymislavalla
Grace Jones esiintymislavalla Grace Jones: Bloodlight and Bami,Grace Jones,Teeman elokuvafestivaali,teeman elokuvat
Siinä se nyt on: Jumala.

Grace Jones tanssi ja keikaili, flirttaili ja komenteli, veti lavalla spagaateja ja piruetteja, pyöritti hula-vannetta ja lauloi virheettä samaan aikaan.

Dramaturgisesti täsmällinen lavashow käytti hyväkseen teatterista tuttua taikaa: peilipallo-knallihatusta kimposi lasersäde tummaan kesäyöhön, ja teatterisavuisessa valokeilassa Jones löi yhteen symbaaleja kuin tuomiopäivän viehkeä sanansaattaja. Valo hyväili Jonesin jokaista kiiltelevää, treenattua lihasta ja nosti hänen ääneensä taivaisiin.

Puhdasta, kaunista ja nerokasta.

Jonesin atleettinen vartalo ja liikkuminen olivat hypnoottista katseltavaa. Hänen korkokenkien varassa elegantisti ja elastisesti heittelehtivä kehonsa on painunut siluettina ikuisiksi ajoiksi muistiini.

Grace Jones meikkaa takahuoneessa. Kuva dokumenttielokuvasta Grace Jones: Bloodlight and Bami.
Grace Jones meikkaa takahuoneessa. Kuva dokumenttielokuvasta Grace Jones: Bloodlight and Bami. Grace Jones,Grace Jones: Bloodlight and Bami,Teeman elokuvafestivaali,Sophie Fiennes,Teeman elokuvafestivaali syksy 2018
Grace näyttää, että nainen on vanhetessaan hauskempi, räävittömämpi, lempeämpi, uteliaampi...

Sophie Fiennesin uudessa dokumenttielokuvassa Grace Jones: Bloodlight and Bami Grace on myös oikea ihminen. Lihaa, verta ja särmää. Hän on jatkojen kuningatar, yötä rakastava, luksuksella nautiskeleva provokaattori. Mutta myös tinkimätön taiteilija, jolla on pistämätön tyylitaju.

Hän nauraa kovaan ääneen ja huutaa suorat sanat managereille ja hännystelijöille. Hän on iän tuomalla itsevarmuudella oman elämänsä pomo.

Esikuva on mielestäni sellainen henkilö, joka on sitä mitä itse vielä et ole mutta jota kohti on antoisaa pyrkiä. Aina kun ajatus vanhenemisesta alkaa hyytää, ajattelen Gracea. Hän näyttää esimerkillään, että nainen on vanhetessaan yhä hauskempi, räävittömämpi, suorasukaisempi, lempeämpi, uteliaampi ja hurjempi. Kaikin puolin parasta ja hauskinta seuraa.

Grace onkin seurannut minua elämän eri käänteissä. Pull Up to the Bumper saa minut ilkikurisen anarkistiselle tuulelle. Hallitulla raivollaan This is elvyttää vastoinkäymisten ryydyttämän mielen. Slave to the Rhythm -biisillä kohotetaan takuuvarmasti juhlien tunnelmaa, Hurricane antaa energiaa vaikka vuorten siirtämiseen.

Ei ole hetkeä, johon Grace ei sopisi.

Dokumenttielokuvassa on kohtaus, jossa Jones joutuu ranskalaisen tv-ohjelman kuvauksiin. Hänen pitäisi laulaa La Vie en rose samaan aikaan kun ympärillä tanssii pikkutuhmiin pehmopornoalusasuihin pukeutuneita tanssityttöjä. Vahva nainen törmää sovinistiseen, periranskalaiseen, vanhakantaiseen naiskäsitykseen. Kumpi voittaa? Grace kutsuttaa ohjelman tuottajan paikalle: Very tacky isn't it? I'm like a madame in a whorehouse. Give me a fucking break!

Elämän kiperissä hetkissä on hyvä olla käsillä neuvoa antava kysymyslause. Minun omani on: Mitä Grace tekisi tässä tilanteessa?

Minä sydän Grace.

Sophie Fiennesin ohjaama dokumenttielokuva Grace Jones: Bloodlight and Bami (Britannia 2018) saa televisioensi-iltansa Teeman elokuvafestivaalilla 30.11.2018 klo 22.35. Areenassa se on katsottavissa 3 kuukauden ajan.

Jutun kirjoittaja Mirkka Maikola on paitsi Grace Jonesin ihailija myös teatteri Viiruksen tuottaja. Hän on työskennellyt Tallinnassa mm. Sõprus-elokuvateatterissa ja Von Krahl -teatterissa. Kukkeimman myöhäisnuoruutensa 2000-luvun alussa kirjoittaja vietti niin Elokuva-arkiston luolastoissa kuin Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ministeriössä.

Yle Teema

  • Peggy Guggenheimilla oli paha addiktio – taiteeseen

    Dokumenttielokuva tahtonaisesta ja museon perustajasta.

    Dokumenttielokuva miljonäärisuvun oudosta linnusta, boheemista oman tiensä kulkijasta ja 1900-luvun tärkeimpiin modernin taiteen kerääjiin kuuluneesta Peggy Guggenheimista on täynnä taidetta ja rakkautta.

  • Eurooppalaisen elokuvan mestari Agnès Varda kulkee yhä omia teitään

    Teemalauantaissa kaksi Vardaa: Kasvot, kylät ja Onnen hetket

    Elokuvaohjaaja Agnès Varda on oman tiensä kulkija ja edelläkävijä, jonka visiota ei ikä ole hämärtänyt. Uusi Kasvot, kylät -elokuva seuraa Vardan ja nuoren katutaiteilijan JR:n kiehtovaa yhteisötaiteellista valokuvaprojektia ympäri Ranskaa. Lisäksi Teemalauantaissa esitetään Ranskan uuden aallon merkkiteos Onnen hetket, jonka Varda ohjasi hehkuvissa väreissä vuonna 1965.

  • Marianne Faithfullilla on ääni, jollaista kukaan ei saa ilmaiseksi

    Uusi dokumenttielokuva kertoo laulajan elämästä ja urasta.

    Marianne Faithfull on kokenut paljon, ja se kuuluu hänen äänessään. Dokumenttielokuvan upean laulajan tapahtumarikkaasta elämästä ja hienosta musiikillisesta urasta on ohjannut näyttelijä Sandrine Bonnaire. Suomen-ensi-ilta Teemalla 29.9.

  • You're So Vain – Rockin klassikkolevyt: Carly Simon

    Laulaja-lauluntekijä kertoo levynteosta ja elämästään.

    No Secrets -albumin tarina, pääkertojana avomielinen Carly Simon itse. Albumi ja siltä lohkaistu single You're So Vain tekivät laulaja-lauluntekijä Carly Simonista maailmanlaajuisen tähden.

  • Musiikkia, elokuvaa, dokumentteja, kissoja: Teeman lauantai-illat syksyllä 2018

    Musiikkidokumenteissa on naisten vuoro.

    Teeman lauantai-illoissa tarjotaan syksyllä tuhti annos musiikkia. Musiikkidokumenteissa alkaa syyskuussa naisten vuoro: juhlimme omaperäisiä ääniä Marianne Faithfullista funkin kuningattareen Betty Davisiin ja grungepunkbändiin L7. Syksyn teemailtojen tähtiä ovat muun muassa Iggy Pop, Sting, Danny, Agnès Varda, Ryhmäteatterin väki, Peggy Guggenheim, Samuel Fuller ja Istanbulin kissat.

  • Teeman syksyn 2018 elokuvat ja Teemalauantait

    Ranskalaista elokuvaa, rikosta, kuulentoja, Kurosawaa...

    Loppusyksystä nähdään Kurosawan samuraielokuvia. Ensi-illoissa muun muassa salaisuuksia kuulennoista ja uutta elokuvaa Ranskasta. Teeman elokuvafestivaali valtaa kanavan 28.11.–2.12.

  • Ryhmäteatterin puoli vuosisataa ja kolme kautta

    Mika Kaurismäen dokumentin ensiesitys Teemalla 13.10.

    ”Se oli perhe, se oli bändi, se oli yhteisö. Koskaan ei keskusteltu rahasta.” Mika Kaurismäen dokumenttielokuva kertoo legendaarisen Ryhmiksen tarinan. Ensiesitys Teemalauantaissa 13.10.

  • Klassinen musiikki Teemalla ja Areenassa lokakuussa 2018

    Kohokohtina Pikaparantola, Tosca ja Paulon sellokilpailu.

    Lokakuun klassisen musiikin kohokohtia Teeman ja Areenan ohjelmissa ovat mm. Kansallisoopperan Pikaparantola ja Tosca suorina sekä kansainvälinen Paulon sellokilpailu. Ohjelmassa myös mm. RSO:n ja HKO:n konsertteja, Brahmsia ja Bernsteiniä... Suorat Areena-lähetykset katsottavina Teeman Areena-kanavalla tiistai 2.10.

  • Koko maailman taiteen historia BBC:n uudessa suursarjassa

    Luovuuden katkeamaton ketju ulottuu vuosituhansien taakse

    Kulttuurien juurilla on BBC:n uusi yhdeksänosainen suursarja koko maailman kuvataiteen historiasta varhaisimmista luolamaalauksista nykypäivään – ja tulevaisuuteenkin. Teema tiistaisin 21.8. – 19.10.

  • Tilaa itsellesi Teeman Areena-poiminnat

    Näin tilaat itsellesi Teeman kirjeen ja muuta Areena-infoa

    Teeman kirje tuo sähköpostiisi säännöllisesti parhaita poimintoja Teeman tarjonnasta Areenassa, myös vain Areenassa katsottavia ohjelmia. Sen voit tilata helposti Yle Tunnuksen avulla. Tässä ohjeet!