Hyppää pääsisältöön

Ranskan pieni Compiègne teki suurta historiaa

Compiègnen aselepoaukio Ranskassa on raivattu metsään paikalle, jossa Ranskan ja Saksan aselepoa neuvottelevien valtuuskuntien junat kohtasivat v. 1918 ja 1940.
Compiègnen aselepoaukio Ranskassa on kansallinen muistomerkki 1918 ja 1940 -aseleposopimusten allekirjoittamiselle marsalkka Fochin salonkivaunussa. Compiègnen aselepoaukio Ranskassa on raivattu metsään paikalle, jossa Ranskan ja Saksan aselepoa neuvottelevien valtuuskuntien junat kohtasivat v. 1918 ja 1940. Kuva: ARC, Compiègne, France. Crédit Jonathan Coelho ensimmäinen maailmansota,toinen maailmansota,Compiègne,Ferdinand Foch

Aselepoaukio Compiègnen metsässä – la Clairière de l'Armistice

Kello on 5:00 aamulla, 11. marraskuuta, vuonna 1918. Raastava 1. maailmansota on jatkunut vuodesta 1914 ja vaatinut yli 17 miljoonaa uhria, Vain muutama hetki enää ja aselepo allekirjoitetaan Ranskassa, reilut 80 kilometriä Pariisin pohjoisosasta koilliseen, Compiègnen metsässä, eräässä junavaunussa...

– Usein kuulee sanottavan, että nuo kaksi suurten sotiemme aselepoa olisi allekirjoitettu Rethondes’issa, mutta se ei pidä paikkaansa. Me emme ole Rethondes’issa vaan Compiègnen metsässä. Rethonden kylä on toki tässä lähellä, mutta tämä paikka ei kuulu siihen. Näin aloittaa kierroksen Compiègnen avaralla metsäaukealla erinomainen asiantuntija, juristi ja historian tutkija Gérald Machut. Hän on Compiègnen kaupungin virallinen opas.

Metsäaukea – la Clairière – on paikka, joka on tehnyt alle 2000 asukkaan Compiègnen kaupungista kuuluisan maailmanlaajuisesti, koska siellä kahdesti tapahtunut historiallinen näytelmä on koskettanut koko maailmaa. Nuo kahdet raiteet, jotka metsäaukella ovat yhä näkyvissä, eivät kuuluneet alueen viralliseen rautatieverkkoon, vaan ne rakennettiin erikseen huhtikuussa 1918 Ranskan armeijan tykistön tarpeisiin. Raiteet olivat yhteydessä tuon läheisen Rethondes-nimisen kylän rautatieasemaan, vain muutaman kilometrin päässä täältä. Eli siellä oli raiteiden lähtöpiste.

Ranskan marsalkka Foch oli vastuussa 1. maailmansodan aseleposopimuksen allekirjoittamistilaisuudesta salonkivaunussaan Compiègnen metsässä, Ranskassa, v. 1918.
Marsalkka Fochin muotokuva hänen salonkivaununsa replicassa, Compiègnen aselepoaukion museossa, Ranskassa. Ranskan marsalkka Foch oli vastuussa 1. maailmansodan aseleposopimuksen allekirjoittamistilaisuudesta salonkivaunussaan Compiègnen metsässä, Ranskassa, v. 1918. Kuva: Silja Suhonen Ferdinand Foch,Compiègne

Paikan aseleposopimuksen allekirjoittamista varten valitsi tarkoin ja tunnollisesti Ranskan marsalkka Ferdinand Foch, joka 3. huhtikuuta 1918 Beauvais’n konferenssissa nimitettiin ympärysvaltojen länsirintaman ylipäälliköksi. Keväällä ja kesällä 1918 Saksa kärsi huomattavat taistelutappiot, niinpä Saksan armeijan ylintä johtoa edustavat marsalkka Paul von Hindenburg ja kenraali Erich Ludendorff lopulta katsoivat, että Saksan tulee pyytää rauhanehtoja marsalkka Fochilta. Pyyntö tapahtuu 6. lokakuuta 1918 Sveitsissä, Yhdysvaltojen lähetystön välityksellä.

Marsalkka Foch oli pääroolissa vuoden 1918 aselevon allekirjoittamisessa, hän pohjusti ja veti läpi koko prosessin. Ensin hänen tuli löytää esikunnan toiveiden mukainen paikka, johon Saksan keisarikunnan nimittämä delegaatio saapuisi allekirjoittamaan ympärysvaltojen rauhansopimuksen. Paikan tuli olla katseilta syrjässä, eristyksissä asutuksesta, sillä mitään riskejä rauhan toteutumiseksi ei saanut olla. Paikan tuli olla sellainen, mihin kaksi eri suunnasta saapuvaa junaa voisi kuljettaa allekirjoittajadelegaatiot. Lehdistö ei missään tapauksessa saanut olla paikalla.

Marsalkka Fochin salonkivaunun sijaintipaikka raiteilla Compiègnen metsän aselepoaukiolla, Ranskassa.
Marsalkka Fochin salonkivaunun sijaintipaikka Compiègnen metsän aselepoaukiolla Ranskassa. Marsalkka Fochin salonkivaunun sijaintipaikka raiteilla Compiègnen metsän aselepoaukiolla, Ranskassa. Kuva: Silja Suhonen Ferdinand Foch

Eräs tiedustelupartio sattui löytämään nämä vanhat, Ranskan ja Belgian välisestä huoltoliikenteen käytöstä pois jääneet sivuraiteet Compiègnen metsässä. Paikka oli autio ja tarkoitukseen sopiva. Sivuraiteet sijaitsivat kätevästi Compiègne-Soisson -reitin varrella, mikä merkitsi, että tänne saattoi saapua juna etelästä eli Pariisista ja toisaalta suoraan idästä eli Saksasta. Maailmanrauhan salainen kohtaamispaikka oli sinetöity.

Marsalkka Foch antoi tarkat ohjeet siitä, kuinka Saksan valtuuskunta saapuisi salaiseen kohtauspaikkaan, jota ei paljastettu kenellekään. Valtuuskunta ylitti ranskalaislinjat 7. marraskuuta illalla klo 21.45. Se saapui Aisnen departementtiin, missä edelleen on valtuuskunnan saapumisen muistomerkki, ns. Haudroyn muistokivi. Delegaation otti vastaan 25-vuotias ranskalaiskapteeni Jean Lhuilliier – tästä samaisesta miehestä tuli myöhemmin marsalkka Fochin salonkivaunua suojelevan ystävyysyhdistyksen puheenjohtaja – ja korpraali Pierre Sellier. Näiden nuorukaisten oli määrä nousta valtuuskuntaa vastaan tulleen ensimmäisen saattoauton astinlaudalle. Kaikkiaan viisi autoa oli vastassa, ensimmäisessä autossa oli valkoinen lippu.

Kapteeni Lhuillier’n tehtävänä olisi opastaa autonkuljettajaa ja korpraali Sellier’n tehtävänä soittaa pitkin matkaa signaalitorvea tulitauon merkiksi. Näin oli toimittava, jotta saattue pääsisi linjojen läpi turvallisesti. Se pääsi onnellisesti Homblières’in pikku kylään. Siellä heidät otti vastaan Ranskan 1. armeijakunnan komentaja Debeney, joka tarjosi miehille aterian ja lähetti heidät edelleen matkaan autoilla Tergnier’n rautatieasemalle. Kello kaksi yöllä saksalaisvaltuuskunta nousi junaan tietämättä, mihin oli menossa. Seuraavan päivän aamuna eli 8. marraskuuta se saapui tälle samaiselle aukealle, mutta silloin marraskuussa 1918 paikka ei ollut lainkaan tällainen siisti, selkeä ja avara kuin se on nyt, vaan alue oli pelkkää metsää, johon oli raivattu huoltoraiteita.

Ranskan marsalkka Ferdinand Fochin salonkivaunun replica Compiègnen aselepoaukion museossa, Ranskassa. Vaunussa allekirjoitettiin aselepo v. 1980 ja 1940.
Marsalkka Fochin salonkivaunun replica Compiègnen aselepoaukion museossa Ranskassa. Ranskan marsalkka Ferdinand Fochin salonkivaunun replica Compiègnen aselepoaukion museossa, Ranskassa. Vaunussa allekirjoitettiin aselepo v. 1980 ja 1940. Kuva: ARC, France, crédit Edouard Bernaux Compiègne,Ferdinand Foch

Neuvottelujen oli määrä kestää kolme päivää. Mutta 10. marraskuuta 1918 saapui uutinen, että Saksan keisari Wilhelm II (1859-1941) oli luopunut kruunusta. Tästä koitui ongelma Saksan valtuuskunnalle, jolla oli nimenomaan keisarin antamat täydet valtuudet neuvotella aseleposopimus. Delegaation täytyi sähkeitse pyytää uudet valtuudet Saksan uudelta hallitukselta. Sitä odotellessa saksalaiset majoitettiin Francportin linnaan, joka sijaitsee kahden kilometrin päässä.

10. marraskuuta illalla, Mathias Erzberger, joka oli Saksan valtuuskunnan puheenjohtaja, sai sähkeitse Saksan uudelta hallitukselta valtuudet neuvotella ranskalaisten kanssa. Nyt oli odotettavissa, että marsalkka Foch saa saksalaiset allekirjoittamaan aseleposopimuksen seuraavana aamuna eli 11. marraskuuta 1918. Tapaamisajankohdaksi sovittiin klo viisi aamulla Ranskan aikaa. Noin klo 05.20 sopimus allekirjoitetaan. Sitä ennen kenraali Weygand, marsalkka Fochin esikuntapäällikkö, oli lukenut sopimuksen ehdot ääneen saksalaisille. Tilaisuudessa ei neuvoteltu, vaihtoehtoja ei annettu. Ketkä aseleposopimuksen allekirjoittivat marsalkka Fochin salonkivaunussa? Kaikki ympärysvaltojen delegaatiossa olleet olivat sotilashenkilöitä. Varsinaisia allekirjoittajia oli ympäristövaltojen puolelta kaksi:

Ferdinand Foch, Ranskan marsalkka, ympärysvaltojen länsirintaman ylipäällikkö
Maxime Waygand, kenraali, marsalkka Fochin esikuntapäällikkö. Lisäksi mukana olivat tulkit: brittikomentaja Baggot ja ranskalaisluutnantti Laperche.

Saksan valtuuskunnan jäsenet olivat siviilihenkilöitä, joita sotilasneuvonantajat avustivat. Sopimuksen allekirjoittajia oli neljä:

Matthias Erzberger, valtuuskunnan puheenjohtaja oli valtiosihteeri, Saksan hallituksen edustajana
Alfred von Oberndorff, kreivi, diplomaatti (erikoislähettiläs ja täysivaltainen ministeri), Saksan ulkoministeriön edustaja
Detlof von Winterfeldt, kenraali, Saksan keisarillisen armeijan edustaja
Ernst Vanselow, amiraali, Saksan laivaston edustaja

Lisäksi paikalla oli kapteeni Von Helldorf , Saksan valtuuskunnan tulkki. Kummassakin valtuuskunnassa oli mukana myös avustajia ja sihteeristöä.

Annettiin kuuden tunnin aikaväli ennen kuin aselepo astuisi voimaan. Kun lasketaan valtuuskuntien tapaamishetkestä eli kello viidestä eteenpäin kuusi tuntia, tullaan kello 11:een, vuoden 11:nen kuukauden 11. päivänä. Näillä luvuilla on symbolinen kaiku: yhdestoista hetki. Tunteja oli useita edessä ja vielä ehti sotilaita kuolla ennen 11:tä hetkeä. Viimeinen ranskalaissotilas, joka sai surmansa 10 minuuttia ennen aselevon voimaan astumista oli 43-vuotias Auguste Trébuchon. Hänelle on oma muistomerkkinsä täällä aselepoaukion muistolehdossa. Kohtalo oli ironinen, sillä hän sai luodin päähänsä viedessään viestiä etulinjaan aselevon alkamishetkestä.

Versaillesin rauhansopimus allekirjoitettiin 28. kesäkuuta 1919. Takana olivat suunnattomat menetykset, kärsimykset, uhraukset ja lopussa Saksan äärimmäinen nöyryyttäminen.
Vähitellen Ranska, Saksa, Eurooppa ja koko maailma lähtivät kulkemaan kohti uutta suurta sotaa.

Ranskan marsalkka Ferdinand Fochin salonkivaunun replicam sisustus on alkuperäinen. Compiègnen aselepoaukion museo, Ranska. Vaunussa allekirjoitettiin aselepo v. 1980 ja 1940. Kuvassa näkyvät Ranskan delegaation allekirjoittajien paikat.
Marsalkka Fochin salonkivaunun replica Compiègnen aselepoaukion museossa Ranskassa. Ranskan marsalkka Ferdinand Fochin salonkivaunun replicam sisustus on alkuperäinen. Compiègnen aselepoaukion museo, Ranska. Vaunussa allekirjoitettiin aselepo v. 1980 ja 1940. Kuvassa näkyvät Ranskan delegaation allekirjoittajien paikat. Kuva: Silja Suhonen Ferdinand Foch,Compiègne,aseleposopimukset

Aseleposopimus 1940 - Armistice 1940

Toisessa maailmansodassa Ranska murtuu saksalaisten edessä 1940 ja se on pakotettu allekirjoittamaan aseleposopimus Saksan kanssa, Compiègnen metsässä, samassa junavaunussa, jossa vuoden 1918 aselepo oli allekirjoitettu. Tämä oli Hitlerin tahto. Hänen sotilaansa rikkoivat vuonna 1927 vihityn salonkivaunumuseon seinän ja raahasivat junavaunun sieltä miesvoimin ulos, jotta aseleposopimus saadaan allekirjoitettua tismalleen samassa paikassa, missä Saksaa oli nöyryytetty vuonna 1918. Uusi aselepo tuli sekin perustumaan nöyryytykseen.

Hitler itse saapuu paikalle 21. kesäkuuta 1940 natsi-Saksan terävimmän johdon kanssa. Seuraavan kerran heidät nähdään kaikki yhdessä Nürnbergin oikeudenkäynnissä, jonka istunnot alkoivat marraskuun 20. päivänä 1945 ja päättyivät lokakuun 1. päivä 1946.

Vuoden 1940 aseleposopimuksen allekirjoitustilaisuudessa Saksan valtuuskuntaa edustivat:

Adolf Hitler, Saksan valtakunnanjohtaja ja kenraali Wilhelm Keitel, jotka edustivat Saksan korkeinta sotilasjohtoa

Rudolf Hess, kansallissosialistisen puolueen johtaja ja Hitlerin virallinen seuraaja, mikäli tälle tapahtuisi jotakin

Hermann Göring, natsi-Saksan ilmailuministeri, valtiopäivien puhemies ja Luftwaffen komentaja. Vajaa kuukautta myöhemmin heinäkuun 19. pnä 1940 hänet nimitettiin natsi-Saksan korkeimmaksi sotilashenkilöksi, sotamarsalkaksi.

Joachim von Ribbentrop, silloinen Saksan ulkoministeri

Erich Raeder, suuramiraali, natsi-Saksan laivaston komentaja

Walther von Brauchitsch, kenraali, Saksan maavoimien komentaja

Mukana oli myös Hitlerin oma tulkki Paul-Otto Schmidt.

Ranskan delegaatiota johti arvostettu ja kokenut kenraali Charles Huntziger . Seuraavana vuonna hän sai surmansa palatessaan Pohjois-Afrikkaan.suuntautuneelta virkamatkalta Seuruetta kuljettanut lentokone putosi onnettomissa sääolosuhteissa ensimmäisen aselevon muistopäivänä 11. marraskuuta 1941.

Muut delegaation jäsenet olivat:

Jean Bergeret, ilmavoimien kenraali
Maurice Le Luc, Ranskan laivaston komentaja, vara-amiraali
Léon Noël, suurlähettiläs

Hitler otti Ranskan valtuuskunnan vastaan Ranskan marsalkka Fochin vanhassa salonkivaunussa iltapäivällä 21. kesäkuuta Compiègnen metsässä. Tilaisuudesta on säilynyt CBS:n radioreportterin silminnäkijäkuvaus. Toisin kuin 1918 aseleposopimuksen allekirjoittamistilaisuudessa. Nyt lehdistö sai olla läsnä. CBS:n toimittaja William Shirer raportoi, että ranskalaisten saapuessa Hitler istui junavaunussa samalla paikalla kuin Ranskan marsalkka Foch vuonna 1918 ja kuunteli kahdentoista minuutin ajan, kun kenraali Keitel luki aselepoehdot ääneen. Sen jälkeen Hitler ja muut korkea-arvoiset saksalaiset, Keitelia lukuun ottamatta, poistuivat vaunusta, kun ranskalaiset alkoivat tutustua sopimukseen. Aseleposopimuksen 1940 allekirjoittivat lopulta vain kenraalit Huntziger ja Keitel.

Allekirjoittaminen tapahtui 22. kesäkuuta 1940 klo 18.50 Saksan aikaa. Sopimuksessa määrättiin, että se tulisi voimaan kuuden tunnin kuluttua siitä, kun Italian ja Ranskan välille olisi saatu syntymään aselepo ja Italian hallitus olisi tiedottanut tästä Saksalle. Italian ja Ranskan välinen aselepo allekirjoitettiin 24. kesäkuuta. Molemmat aselevot astuivat voimaan 25. kesäkuuta. Aselepoaukiolle rakennetut 1. maailmansodan monumentit (mm. Elsass-Lothringen -muistomerkki ja aselevon muistolaatta) ja junavaunu määrättiin kuljetettaviksi Saksaan ja museo tuhottavaksi. Marsalkka Fochin patsas jäi yksin seisomaan metsäaukealle, joka lopulta kynnettiin pelloksi.

Ranskan Marsalkka Ferdinand Foch ikuistettuna Compiègnen aselepoaukiolle 1937. Kuvanveistäjä Firmin Michelet.
Marsalkka Ferdinand Foch kuvanveistäjä Firmin Michelet'n ikuistamana 1937 Compiègnen aselepoaukiolla, Ranskassa. Ranskan Marsalkka Ferdinand Foch ikuistettuna Compiègnen aselepoaukiolle 1937. Kuvanveistäjä Firmin Michelet. Kuva: Silja Suhonen Ferdinand Foch,Compiègne

Kaikki muistomerkit rakennettiin sodan jälkeen uudelleen ja sijoitettiin vanhoille paikoilleen. Osiksi purettu, massiivinen muistolaatta saatiin kuin ihmeen kautta takaisin Saksasta sodan jälkeen. Aselepoaukin uudelleen rakennettua vaunumuseota on laajennettu ja se on suosittu matkailukohde. Marsalkka Fochin salonkivaunun sisustus saatiin pelastettua jo v. 1939 Compiègnen linnan ullakolle, mutta itse vaunu poltettiin Saksassa sodan viime metreillä. Samasta valmistussarjasta löytyi huolellisten tutkimusten tuloksena Portugalista puuttuva kaksonen, "sisarvaunu", joka oli valmistettu ilmeisimmin samalla viikolla v. 1913. Se toimii nyt museossa alkuperäisvaunun replicana ja on sisustettu alkuperäisillä, pelastetuilla materiaaleilla ja esinestöllä.

Pierrefonds – keskiaikainen mahtilinna, jonka Richelieu räjäytytti

Compiègnen seudun vanhimpaan historiaan voi tutustua aidossa keskiaikaisessa, varsin näyttävässä linnassa nimeltä Pierrefonds, noin 15 km:n päässä Compiègnestä. Linna on komeudessaan häikäisevä, ulkoa ja sisältä. Se sijaitsee korkealla kukkulalla ja katselee ylväästi alas pieneen Pierrefonds’in kylään. Seudun vanhin linnake lienee ollut olemassa jo 900-luvulla. Tiedetään, että jo silloin Pierrefonds’issa oli lääninherra, mutta hänen linnansa ei sijainnut samalla paikalla, vaan Pierrefonds’in kirkon paikalla. Nykyinen linna sijoittuu myöhempään aikakauteen ja sai alkunsa Englannin ja Ranskan välisen satavuotisen sodan (1337-1453) seurauksena.

Pierrefonds'nin linnaa alettiin rakentaa 1300-luvun lopussa ja on täysin entisöity. Se sijaitsee 15 km Compiènestä, Ranskassa lähellä Belgian rajaa.
Pierrefonds, keskiaikainen linna, 15 km Compiègnestä, on restauroitu täyteen loistoon. Pierrefonds'nin linnaa alettiin rakentaa 1300-luvun lopussa ja on täysin entisöity. Se sijaitsee 15 km Compiènestä, Ranskassa lähellä Belgian rajaa. Kuva: Silja Suhonen Compiègne,Pierrefonds

Valois’n dynastian päähaaran Kaarle V Viisas (1338- 1380, Ranskan kuningas 1364-1380) oli saanut taisteltua takaisin englantilaisille menetettyjä maita. Hän loi yhtenäisyyttä valtakuntaan eikä olisi halunnut enää massiivisia sotia. Pierrefonds sijaitsee juuri samaisilla voitetuilla, vanhoilla mailla. Compiègne oli jo tuolloin strateginen sijainniltaan ja tarvitsi kipeästi puolustusta.

Kaarlen aikaan meneillään oli satavuotinen sota, tuo 116 vuoden jakson aikakausi, jolloin Englannin ja Ranskan hallitsijadynastioiden välillä oli jatkuvia yhteenottoja. Ristiriitaisuuksia oli myös Ranskan sisällä. 1300-luvun lopussa, Ranskan kuninkaan valvottavana oli pohjoisraja, jossa sijaitsi kuninkaan vihollinen, Burgundin herttuakunta. Samainen Burgundin herttuakunta oli vastassa myös kuninkaan maiden etelärajalla. Burgundilaiset olivat liitossa Englannin kanssa. Toisin sanoen Burgundi piteli Ranskan kuningaskuntaa ja sen sisällä samalla Compiègneä kuin kerrosvoileipää valtansa välimaastossa sijaitsevalla alueella. Siksi Pierrefonds'in vahva linna rakennettiin, 1300-luvun lopussa, ensisijaisesti valvonta- ja puolustustarkoituksessa Burgundin kahden alueen välisessä puristuksessa. Kaarle V Viisas ei haaveistaan huolimatta ehtinyt itse aloittaa linnan rakentamista.

Linnan rakennustyöt aloitti kuninkaan kuoltua n. 1392 kuninkaan veli, Louis d’Orleans eli Ludvig, Orléans’in herttua (1372-1407), joka edusti Valois’n dynastian päähaaraa.Uusi kuningas, Kaarle V:n seuraaja, oli Ludvigin veli, Kaarle VI Mielipuoli, (1368-1422), joka sananmukaisesti kärsi vakavista mielenterveysongelmista. Molemmat olivat Kaarle V Viisaan poikia.

Pierrefonds on keskiaikainen, täysin entisöity linna lähellä Compiègneä Ranskassa.
Pierrefonds'in keskiaikainen linna 15 km Compiègnestä, Ranskassa, on täysin entisöity, loistelias monumentti. Pierrefonds on keskiaikainen, täysin entisöity linna lähellä Compiègneä Ranskassa. Kuva: Silja Suhonen Pierrefonds

Kului 15 vuotta eli vuosina 1392-1407 toteutettiin ensimmäinen rakennusvaihe. Ludvig murhattiin v.1407. Tästä alkoivat burgundilaisten ja armagnacilaisten taistelut, jotka tahdittivat satavuotisen sodan loppua. Rakennustyöt etenivät mutta aikojen saatossa linna oli poliittisten ristiriitaisuuksien näyttämö. Omistajat eivät aina olleet Ranskan kuninkaalle suopeita. 1600-kuvulle tultaessa Pierrefonds’in linna kuului Coeuves’in varakreiville. Hän, valtiomies, sotilas- ja diplomaatinuran tehnyt François Hanibal d’Estrées (1573-1670) oli vallanhimoinen ja protestoi kuningas Ludvig XIII:ta (1601-1643, Ranskan kuningas 1610-1643) vastaan kohtalokkaasti.Kuninkaan tärkein ministeri ja "oikea käsi", armoton Richelieu päätti rangaistukseksi raunioittaa linnan. Majesteettinen Pierrefonds räjäytettiin ja se luhistui raunioiksi. Se oli täysin hylättynä kaksi vuosisataa. Viimein keisari Napoleon I (1769-1821) päätti lunastaa rauniot, jotka olivat myynnissä 8100 frangin hintaan. Mutta hän ei itse alkanut kunnostaa linnaa. Hänen jälkeensä kuningas Ludvig FIlip (Louis Philippe) osoitti kiinnostusta Compiègnen linnaa kohtaan, järjesti siellä juhlia ja suoritti kunnostustöitä. Vasta keisari Napoleon III, (1769-1821) puolisonsa Eugénien (1826-1920) sitkeän taivuttelun tuloksena päätti v. 1862 entisöidä ylvään linnan kokonaisuudessaan.

Arkkitehti Viollet Le Duc oli jo ollut mukana Notre-Damen ja monen muun historiallisen kohteen restauroinnissa ja sai tehtäväkseen suunnitella linnan entisöintiurakan. Työmaa oli mittaamaton.
Vuonna 1885 keisarillinen rahakirstu oli tyhjä, yli 5 miljoonaa frangia oli mennyt linnan kunnostustöihin ja arkkitehti Viollet Le Duc ollut kuolleena jo kuusi vuotta. Muutama sitkeä arkkitehti vei asiaa eteenpäin. Lopulta arkkitehti Juste Lisch (1828-1910) sai ponnisteltua pääasiallisen entisöintiurakan loppuun v.1885, mutta salien viimeistely jäi myöhemmille sukupolville.Nyt Pierrefonds'in komea puolustuslinna on moitteettomassa kunnossa ja kasvava matkailukohde. Se on yksi Ranskan vaikuttavimmista, keskiaikaisista monumenteista. Raskasrakenteinen ritarilinna on suoraan vanhoista saduista.

Jeanne D'Arc

Keskellä kaupunkia sijainneella sillalla v.1430, englantilaiset ja heidän liittolaistensa burgundilaisten joukot vangitsivat Jeanne d'Arcin. Hänet tuomittiin lopulta harhaoppisuudesta ja poltettiin roviolla Rouen'issä toukokuussa 1431.
Jeanne d*Arc syntyi noin vuonna 1412 Domrémy'n kylässä Vogeesien (Vosges) vuoristossa nykyisessä Lothringenissa. Hänen taustansa lienee vaatimaton, mutta arkistot kertovat, että hänen isänsä toimi kylän julkisessa elämässä. Perheen kotitalo on edelleen paikoillaan.

Ranskalaisten kansallissankarittaren, Jeanne d*Arcin patsas Compiègnen 1500-luvun alussa rakennetun kaupungintalon edessä. Kuvanveistäjä on Etienne Leroux.
Etienne Leroux'n taideteos, Ranskan ikonin, Jeanne d'Arcin patsas paljastettiin v.1880 Compiègnen 1500-luvun alusta peräisin olevan kaupungintalon edessä Ranskassa. Ranskalaisten kansallissankarittaren, Jeanne d*Arcin patsas Compiègnen 1500-luvun alussa rakennetun kaupungintalon edessä. Kuvanveistäjä on Etienne Leroux. Kuva: Wikicommons Compiègne,Jeanne d'Arc

Nuori Jeanne oli syvästi uskonnollinen ja näki mystisinä ilmestyksinä pyhimyksiä ja arkkienkeli Mikaelin, jotka kehottivat häntä pelastamaan Ranskan englantilaisten kynsistä. Jeanne d'Arc onnistui pääsemään Kaarle VII (Ranskan kuningas 1422-1461) puheille ja sai johtaakseen ranskalaisjoukot, jotka kukistivat englantilaiset Orléans'nin piirityksessä ja sodalle tuli uusi käänne. Jeanne d'Arc, Orléans'in neitsyt, on titteliltään sotapäällikkö ja katolisen kirkon pyhimys. Ranskalle hän on taistelutahdon suuri ikoni, joka historian koettelemuksissa on antanut voimaa ja kansallisylpeyttä. Hänen patsaitaan voi ihailla monissa Ranskan kaupungeissa. Compiègnessä Étienne Leroux'n vaikuttava taideteos Jeanne d'Arcista paljastettiin v.1880 kaupungintalon aukiolla.

Ranskalaisten pyhimys ja kansallissankaritar Jeanne d'Arc Compiègnen kaupungintalon edustalla. Kuvanveistäjä on Etienne Leroux.
Jeanne d'Arcin patsas (1880) Compiègnen kaupungintalon edustalla. Kuvanveistäjä on Etienne Leroux. Ranskalaisten pyhimys ja kansallissankaritar Jeanne d'Arc Compiègnen kaupungintalon edustalla. Kuvanveistäjä on Etienne Leroux. Kuva: Silja Suhonen Jeanne d'Arc,Compiègne

Kaupungintalo – l'Hôtel de ville

Satavuotisen sodan (1337-1453) repimä Compiègne alkoi vaurastua 1400-luvun jälkipuoliskolla. Väestöstä 2/3 oli saanut surmansa pitkässä sodassa ja osa kaupungista oli täysin raunioina. Muurarimestari Pierre Navyer (Pierre de Meaux) sai tehtäväkseen uuden kaupungintalon rakentamisen. Vuosina 1504-1505 keskusaukiolle nousi komea, koristeellinen rakennus, jonka ylväs vartiotorni (befffroi) on aikakaudelleen tyypillinen Pohjois-Ranskassa. Arkkitehtuuri sijoittuu väistyvän goottilaisen ja tuloaan tekevän renessanssityylin välimaastoon Ludvig XII aikakaudelle.
Ranskalle tyypilliseen tapaan vanhat, huolella entisöidyt rakennukset ovat elävässä, aktiivisessa käytössä. Niinpä Compiègnen kaupungintalo toimii kaupunginvirastona, siellä kokoontuu kaupunginvaltuusto ja toimii matkailijoiden iloksi myös kaupungin matkailutoimisto.Kaupungintalon aukiolla on Compiègnen sankarittaren, Jeanne d'Arcin patsas.

Compiègnen kaupungintalo 1500-luvun alusta Ranskassa.
Compiègnen kaupungintalo on 1500-luvun alusta. Compiègnen kaupungintalo 1500-luvun alusta Ranskassa. Kuva: Silja Suhonen Compiègne

Compiègnen metsä nostatti kuninkaanlinnan

Pientä kaupunkia ympäröivä valtava, rehevä metsä, (14 357 ha) on ollut Ranskan hallitsijoiden ja hovin suosiossa jo vuosisatoja. Jo merovingihallitsijat 500-luvulla ja myöhemmin frankkikuningas Kaarle Kaljupää (823-877) viihtyivät alueella runsaan riistan takia. Syksyiset metsästysretket alkoivat venyä yhä pidemmiksi, joten vähitellen syntyi ajatus kuninkaallisen palatsin rakentamisesta hovin tarpeisiin. Aivan kaupungin keskustaan rakennettiin ylellisiäkin asumuksia, mutta varsinainen linna alkoi nousta noin v. 1470 kuningas Kaarle V:n aikaan, jolloin satavuotinen sota oli vihdoin saatu päätökseen. Kaupunki tarvitsi puolustuslinnakkeen, joten ensin rakennettiin sotilaslinnoitus. Sillä oli paljon käyttöä, mutta puitteiltaan se ei vielä ollut tarpeeksi ylellinen kuninkaan ja hovin tarpeisiin asumuksena. Ludvig XIV (1638-1715, Ranskan kuningas 1643-1651) oli todennut, että Versaillesissa hän asui kuin kuningas, Fontainebleaussa kuin aatelismies, mutta Compiègnessa kuin maalainen, joten oli aika kunnostaa ja kohentaa linnoitus hänen vaatimustensa mukaiseksi kuninkaanlinnaksi. Hän ei itse ehtinyt linnasta nauttia, mutta edesauttoi töiden aloittamista.

Compiègnen lehtevä metsä on yli 17300 ha:n kokoinen alue Pariisista 80 km. koilliseen.
Compiègnen vehreä, historiallinen metsä. Compiègnen lehtevä metsä on yli 17300 ha:n kokoinen alue Pariisista 80 km. koilliseen. Kuva: Silja Suhonen Compiègne

Ludvig XV 1710-1774, Ranskan kuningas 1715-1774) jatkoi kohentamistöitä urakalla. Kuninkaan arkkitehti Ange Jacques Gabriel sai tehtäväkseen laatia yksinkertaisen uudistussuunnitelman linnalle. Tärkeimmät rakennustyöt tehtiin !751-1788 vain seitsenvuotinen sota (1756–1763) keskeytti projektin. Ludvig XV toi Compiègneen paitsi hovinsa, myös kaikki ministerinsä ja paikalla alkoi olla myös poliittista merkitystä päätöksentekofoorumina. Ludvig XV todella viihtyi linnassa ja seudulla yleensä ja harkitsi jopa muuttavansa sinne kokonaan. Linna sai vieraita joka syksy noin kuuden viikon ajan,.

Compiègnen keisarillinen palatsi, le Palais impérial Compiègnessä, Ranskassa.
Compiègnen keisarillinen palatsi Palais impérial on erityisesti Napoleon III:n ja puolisonsa Eugénien tyylitajun helmi. Compiègnen keisarillinen palatsi, le Palais impérial Compiègnessä, Ranskassa. Kuva: Silja Suhonen Compiègne,Napoleon III,Eugénie de Montijo

Keisari Napoleon I (1769-1821) määräsi palatsin kunnostettavaksi ja laajennettavaksi ja antoi laittaa koko puutarhan uusiksi. Linna sai uuden tanssisalin ja keittiötilat kohentuivat. Ludvig FIlip (Louis Philippe 1773-1850) oli viimeinen Ranskan kuningas (1830–1848) – jonka me suomalaiset tunnemme kuninkaana, joka varusti kaksi kuninkaallista tutkimusretkikuntaa Lappiin oppaanaan Lars Leevi Laestadius (1800-1861) ja joka nuorena prinssinä oli jo itsekin seikkaillut Lapissa Ranskan vallankumousta paossa – rakennutti vieraiden iloksi Compiègnen linnaan teatterin.

Keisari Napoleon III (1808-1873) ja espanjalaissyntyinen, ylellisyyttä ja tyylikkyyttä rakastava puolisonsa Eugénie (Eugénie de Montijo 1826-1920) näkivät linnan koko potentiaalin ja aloittivat vuorostaan massiiviset korjaus- ja ehostustyöt. Pariskunnan lanseeraama toisen keisarikunnan tyyli – le style II empire – kukoisti sisustuksessa, pukeutumisessa, taiteessa ja esineistössä, ei vain Compiègnen palatsissa vaan Pariisissa ja kaikkialla Euroopassa Venäjää myöten. Keisarinna oli suuri muoti-ikoni, jota esim. laukuntekijä Louis Vuitton saa kiittää kuuluisuudestaan.

Compiègnen keisarillisen palatsin puhdastyylinen ruokailuhuone on Napoleon I:n ajalta.
Compiègnen keisarillisen palatsin ruokailuhuone Napoleon I:n ajalta. Compiègnen keisarillisen palatsin puhdastyylinen ruokailuhuone on Napoleon I:n ajalta. Kuva: Silja Suhonen Compiègne

Rennot hienostovisiitit keisarilliseen palatsiin – Les « séries »

Juuri Compiègnessä keisari Napoléon III, Ranskan viimeinen monarkki, ihastuu tulevaan puolisoonsa Eugénie'hin , jolle lahjoittaa Compiègnen apila -nimisen smaragdi- ja timanttikorun, koska Eugénie oli puistokävelyllä ihastellut kasteen kimaltamia apilanlehtiä... Tämä tapahtui syksyllä 1852, kun Napoleon toi satapäisen hovinsa huvittelemaan Compiègneen. Vuonna 1856 alkavat kuulut Compiègnen vierailusarjat (séries). Puolentoista kuukauden aikana, parhaimmalla metsästyskaudella, vieraita kutsuttiin noin sata kerrallaan rentoutumaan ja huvittelemaan useaksi viikoksi Compiègneen. Eniten huviteltiin ulkosalla metsästäen, ratsastaen, retkeillen tai puistossa viihtyen. Aina ei sää sallinut ulkoilmaelämää, ainakaan kaikkien osalta. Silloin palatsi hulppeine saleineen tarjosi oivat puitteet hauskalla elämälle. Vierailusesonki sujui varsin löysän etiketin mukaan.

Compiègnen keisarillisen palatsin adjutanttien salonki oli loistossaan Napoleon III:n ajalla.
Compiègnen keisarillinen palatsi Palais impérialin adjutanttien salonki oli loistossaan Napoleon III ja keisarinna Eugénien aikana. Compiègnen keisarillisen palatsin adjutanttien salonki oli loistossaan Napoleon III:n ajalla. Kuva: Silja Suhonen Compiègne

Keisarillisen palatsin huveja

Napoleon III:n ja Eugénien aikana palatsin vierassaleissa pelattiin mm. charade-tavupelejä ja harrastettiin seuraleikkejä. Myös kepeät teatteriesitykset olivat suosittuja Ludvig FIlipin rakentamalla näyttämöllä. Vieraat itse saivat tulkittavakseen pieniä rooleja. Kuuluisia olivat myös sanelutehtävät (dictées). Kerrotaan, että tietyssä tehtävässä Napoléon III itse olisi tehnyt 62 virhettä, puolisonsa 58 – ranskahan ei ollut kummankaan äidinkieli – Itävallan suurlähettiläs Metternich vain 3 ja Alexandre Dumas (vanhempi) 11 kpl.

Napoleon III:n puolison, keisarinna Eugénien naisellinen buduaari Compiègnen keisarillisessa palatsissa, Ranskassa
Napoleon III:n puoliso, keisarinna Eugénie osasi sisustamisen taidon. Buduaari pariskunnan keisarillisesta palatsista. Compiègne, Ranska. Napoleon III:n puolison, keisarinna Eugénien naisellinen buduaari Compiègnen keisarillisessa palatsissa, Ranskassa Kuva: Wikicommons Compiègne,Eugénie de Montijo

Palatsin eleganssi ja tyylikkyys saavat vierailijan edelleen huokailemaan loiston ja estetiikan edessä. Murheellisen kohtalon kokenut keisarinna Eugénie, Espanjan legendaaristen Alban herttuoiden verisukulainen, jätti jälkeensä valtavan perinnön eurooppalaisena tyyli-ikonina. Hänen naisellisuutensa ei rajoittunut tyyliin, vaan hän taisteli sinnikkäästi naisten yhteiskunnallisen aseman puolesta. Hänen ansiostaan naiset saivat oikeuden ylioppilastutkintoon Ranskassa ja hän myös julkisesti esitaisteli naisten pääsyn puolesta Ranskan akatemiaan. Hänen aikanaan herrojen ovet olivat hermeettiset, eikä kirjailija George Sand (1804-1876) vielä päässyt akatemian riveihin Eugénien painostuksesta huolimatta. Tilanne muuttui yli sata vuotta myöhemmin v.1980, kun kirjailija Marguerite Yourcenar sai kunnian päästä akatemiaan. Silloin kaunis ja pelkäämätön Eugénie oli ollut poissa jo 60 vuotta.

  • Kylmässä sodassa IBM oli tietotekninen silta länteen

    Amerikkalaisyritys dominoi tietokonemarkkinoita

    Suomen ensimmäinen tietokone käynnistettiin vuonna 1958. Ei ollut sattumaa, että Postisäästöpankin "Ensi"-tietokone oli amerikkalaisen IBM:n valmistama. Suomen läntistä teknologiayhteyttä oli ryhdytty rakentamaan jo ennen tietokoneiden aikaa. Jatkosodan jälkeen läntisen tietotekniikan saatavuus haluttiin varmistaa ylintä poliittista johtoa myöten.

  • Wiurilan kartanon perintö – vanhaa eurooppalaisuutta ja uutta yrittäjyyttä Varsinais-Suomessa

    Wiurilan kartano linkittyy Ranskan hoviin

    Wiurilan kartano linkittyy historiassa Ranskan hoviin. Euroopan tärkeimpiin diplomaatteihin ja valtiomiehiin kuulunut Maurice de Tallyerand, jo Ludvig XVI:n, sittemmin keisari Napoleon I:n ja kuningas Ludvig Filipin oikea käsi, voidaan jäljittää suomalaisiin Armfelteihin Kuurinmaan ruhtinatar Wilhelminen kautta. Gustaf Mauritz Armfelt ihastui tähän kauniiseen neitoon ja he saivat tyttären, Gustavan eli "Vavan", joka asettui Wiurilaan. Hänen tuomansa ranskalaisvaikutteet kukoistavat edelleen 1830-luvun sisustuksessa kartanon pääsalongissa. Wiurila on ollut Armfeltin aatelissuvun omistuksessa vuodesta 1787 lähtien – ja on edelleen, vaikka sukunimi onkin vaihtunut Aminoffiksi. Maatalouskartanosta tila on muuttunut innovatiiviseksi matkailukohteeksi, jossa historia saa vapaasti hengittää.

  • Metsään pysähtynyt juna – Matti Johannes Koivun sukellus modernin Suomen historiaan

    Matti Johannes Koivun kehityskertomus päättyy.

    Modernin Suomen tarina on ihmeellinen, mutta se on aina kesken. Valtavalla sinnikkyydellä ihmiset ovat yrittäneet luoda järjestystä ja hallittua yhteiskuntaa, mutta aina jokin pilaa järjestyksen. Keskeneräisyyden historia päättää Matti Johannes Koivun esseesarjojen trilogian. Mutta miksi muusikko ryhtyi selvittämään mammuttimaisia kysymyksiä? Matti Johannes Koivu kertoo.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua