Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Teeman elokuvafestivaali pääkuva

Nolojen tilanteiden pomo, apina, kondomi ja yhteiskuntasopimus

Apinamies häiritsee illallisseuruetta. Kohtaus elokuvasta The Square.
Mitä jos taiteesta tulee paha mieli? Terry Notaryn performanssi elokuvassa The Square. Apinamies häiritsee illallisseuruetta. Kohtaus elokuvasta The Square. The Square,Teeman elokuvafestivaali,Teeman elokuvafestivaali syksy 2018

"Se on kuin terapiaa, mutta samalla ankara peili." Kalle Kinnunen kirjoittaa Ruben Östlundin elokuvasta The Square.

Useimmat elämäni noloimmat hetket liittyvät vallankäyttöön. Täsmennän: omaan vallankäyttööni. Se ei ole noissa hetkissä ollut läheskään aina tahallista tai tietoista.

Muistan lukuisia tilanteita, joissa olen antanut itsestäni paskan kuvan tai on mahdollista, että sellainen kuva välittyi. Ainakin uskon, että jos joku tulkitsi niitä tilanteita noin tai noin, käytökseni takuulla näyttäytyi arroganttina tai ehkä jopa ilkeänä.

Kyllä, mietin tällaisia asioita. Aikuisella, nyt jo keski-ikää lähestyvällä miehellä on valta-asema, ja haluan aktiivisesti muistaa, että siihen liittyy vastuuta. Toisaalta tiedän myös tämän: ajatus, että kukaan olisi varsinaisesti kiinnostunut seuraamaan juuri minun käytöstäni, on perinpohjin narsistinen.

Apinamies häiritsee illallisseuruetta. Kohtaus elokuvasta The Square.
Kiusallisia hetkiä: apinamies (Terry Notary) lähestyy taiteilijaa (Dominic West). Apinamies häiritsee illallisseuruetta. Kohtaus elokuvasta The Square. The Square,Terry Notary,Ruben Östlund,Teeman elokuvafestivaali,Dominic West,Teeman elokuvafestivaali syksy 2018
Mitä jos taiteesta tulee vain tosi paha mieli?

Ruben Östlundin The Square kertoo keski-ikäisestä miehestä, jolla on paljon valtaa ja nimellisesti vastuutakin. Kun mokat kasautuvat, Christianista (Claes Bang) tulee matkustaja omassa elämässään. Kukaan ei silti pane hänelle tosissaan hanttiin. Tärkeän taidemuseon kuraattorina Christian on kuitenkin aina huomion keskipiste ja vallan ytimessä.

The Squaresta on moneksi. Se tekee pilaa taidemaailman ylilyönneistä, ja sitä voi pitää postmodernin maailmantulkinnan vekkulina kritiikkinä. Toisaalta se kertoo ihmissuhteista kylmän toteavasti asioita, jotka eivät ole mukavampia kuin Ingmar Bergmanin havainnot. (Kas, sekin rasti tuli ruutuun, kun ruotsalaisesta elokuvasta kuitenkin puhutaan.)

Hauskimmillaan ja ankarimmillaan Östlund on kuvatessaan etuoikeuksista nauttivan miehen, ajankohtaisten korrektiusedellytysten ja arkisen moraalin törmäyksiä. Christianin elämä on slapstickiä, jossa miehen pää ei kolahda fyysisesti puhelinpylväisiin vaan meidän aikamme pohjoismaiseen yhteiskuntasopimukseen.

Banaaninkuoret Christian (joka on isä, johtaja ja kyllin varakas ajamaan Teslalla) ripottelee itse polulleen asettumalla aina toisten yläpuolelle – silti oikeastaan syyntakeettomana, etuoikeutettua asemaansa tiedostamatta.

Mitä tehdä, jos kerjäläinen ei tyydy almuun, vaan ryhtyy tekemään kioskin grillitiskillä tilausta Christianin piikkiin? Mitä jos neuroottinen mies saa päähänsä, että satunnainen seksikumppani haluaisikin pihistää käytetyn kondomin ja tehdä sillä itsensä raskaaksi? Mitä jos silleen sopivissa rajoissa ja salonkikelpoisesti muka provosoiva taideteos onkin aivan oikeasti provosoiva, ja siitä tulee äveriäille taiteenystäville vain tosi paha mieli?

Claes Bang ja vauva. Kuva elokuvasta The Square.
Christian (Claes Bang) on aina huomion keskipisteessä. Claes Bang ja vauva. Kuva elokuvasta The Square. The Square,Claes Bang,Teeman elokuvafestivaali,Teeman elokuvafestivaali syksy 2018
Ideat kehittyvät tosielämän tilanteista tai ajatusleikeistä.

Vertaukset, jossa taideteosta kuvaillaan kahden olemassaolevan teoksen tai tyylin ristisiitokseksi, ovat usein tympeän pelkistäviä. Joskus ne ovat myös nerokkaita. Paras kuulemani kiteytys The Squaresta määrittää sen Michael Haneken elokuvien ja Larry Davidin Jäitä hattuun (Curb Your Enthusiasm) -tv-sarjan yhdistelmäksi.

Sitä se on. Haneke on globaalin elokuvakentän ehkä tylyin yhteiskuntakriitikko, joka peräänkuuluttaa rakkautta mutta näyttää sivistyksen ohuuden. Davidin farssimaisessa sarjassa taas tutkitaan yhteentörmäyksiä menestyneen, hermoherkän ja pikkumaisen miehen ja tosimaailman välillä. Jokapäiväisistä tilanteista ja vaikkapa pienistä väärinkäsityksistä, joita mies ei ylpeyttään ryhdy oikaisemaan, kasvaa kosmisen mittakaavan noloutta.

Östlund on kertonut, että hänen elokuviensa ideat alkavat kehittyä tosielämän tilanteista tai ajatusleikeistä, joissa hän kuvittelee itse joutuvansa absurdiin tilanteeseen. The Squaren keskeinen juonilanka liittyy Christianin narsistiseen haluun kostaa niille, jotka hyväntahtoisuuteen vetoavalla tempulla varastivat hänen lompakkonsa ja kännykkänsä. Kostonhimon perustelee loukkaus Christianin maskuliinisuutta ja alfa-asemaa kohtaan: häneltä, yhteiskunnan tukipilarien joukkoon kuuluvalta menestyjältä kehdataan pihistää jotain!

Östlundille kävi Göteborgissa samanlainen ikävä juttu, ja hänkin fantasoi kostoa taskuvarkaille. Omaan lapselliseen aggressioon havahtuminen inspiroi kirjoittamaan tarinaa, josta tulikin hyvinvointiyhteiskunnan kokoinen satiiri.

Pieni tyttö ja kissa taideneliössä. Kuva elokuvasta The Square.
Pieni tyttö ja kissa taideneliössä. Kuva elokuvasta The Square. The Square,Teeman elokuvafestivaali,Ruben Östlund,Teeman elokuvafestivaali syksy 2018
Mies ja lapset katsovat taideteosta elokuvassa The Square
Taideteos The Square elokuvassa The Square. Mies ja lapset katsovat taideteosta elokuvassa The Square Teeman elokuvafestivaali,The Square,Ruben Östlund,Teeman elokuvafestivaali syksy 2018
Ankarasta peilistä voi nähdä omaa primitiivisyyttään.

Samastun Christianiin jossain määrin. (Tietysti samastun häneen paljon enemmän kuin myönnän.) Hävettää samastua sliipattuun ja lipevään Christianiin. Juuri siksi The Square on enemmän kuin mainio. Se on kuin terapiaa, mutta samalla ankara peili. Kuvastimesta voi nähdä omaa primitiivisyyttään ja heijastuksia vaikkapa siitä, miten hyvien ihmisten asenteet pakolaisuuteen muuttuvat.

Östlund pelaa hirvittävän taitavasti sillä, miten houkuttelevaa olisi olla Christian: varakas, Teslaa ajava, kulturelli, jokseenkin huoleton eliitin jäsen. Toki Christian on täysi pölvästi, mutta me, no mehän olisimme tietenkin parempia ja ah niin paljon vastuullisempia Christianeja.

Minua myös huvittaa elokuvan vastaanoton kaksijakoisuus: Euroopassa se otettiin varsin innokkaasti vastaan ja palkittiin Cannesin Kultaisella palmulla, mutta hyvin erilaisen yhteiskunta-ajattelun Yhdysvalloissa sen kuvaamat asenteet ja ristiriidat näyttivät menevän hämmästyttävän monilta kriitikoilta ohi. The Squaren antaumuksella kuvaamaa tekopyhyyttä ei tietenkään näe, mikäli sitä katsoo maailmasta, jossa epätasa-arvoa pidetään yhteiskunnallisena realismina.

Kaikessa julmuudessaankin Östlund on pohjimmiltaan sosiaalidemokraatti.

  • The Square, Ruotsi 2017. Ohjaus Ruben Östlund. Pääosissa Claes Bang, Elisabeth Moss, Dominic West.

The Squaren tv-ensi-ilta on Teeman elokuvafestivaalilla 30.11.2018 klo 20.05. Areenassa 30 päivää.

Ennen elokuvaa klo 20 esitetään Ruben Östlundin haastattelu vuodelta 2008. Elokuvan jälkeen klo 22.30 elokuvaentusiastit Helmi Kajaste eli Draama-Helmi, Jussi Heinonkoski ja Jussi Tarvainen keskustelevat valoneliössä The Squaresta.

Yle Teema