Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Kuinka nämä voidaan yhdistää?

Äänitysstudion laitteistoa (käsitelty kuva)
Äänitysstudion laitteistoa (käsitelty kuva) studiot

1980-luvun alussa elektronisen musiikin tekijät olivat turhautuneita. Monet elektronisten soitinten valmistajat olivat 1970-luvun myötä tuoneet markkinoille paljon hienoja ja käyttökelpoisia laitteita. Mutta kun kaikki Rolandit, Yamahat, Korgit, Kawait, Oberheimit ja Moogit olivat tulleet kaikkien saataville, muusikot törmäsivät ikävään ongelmaan: laitteita ei voinut kytkeä toimimaan keskenään.

Tai jos pystyi, se tapahtui monenkirjavien elektronisten lisälaitteiden avustuksella, eikä lopputulos ollut aina läheskään niin käyttökelpoinen kuin toivottiin.

Muusikot kokivat menettävänsä paljon hauskaa ja kiinnostavaa, kun heidän omistamiaan eri merkkisiä laitteita ei voinut soittaa synkassa toisiinsa. Insinöörit näkivät saman ongelman ja siihen alettiin etsiä ratkaisua.

Ja tuo ratkaisu alkoi hahmottua Japanissa. Roland-yhtiön perustaja Ikutaro Kakehashi oli samaa mieltä kuin muusikot: hänen mielestään se, ettei elektronisia laitteita voinut kytkeä toisiinsa oli suuri rajoitus sekä musiikin luomiselle että soitinteollisuudelle.

Ja niinpä heinäkuussa vuonna 1981 hän teki ehdotuksen kaikille elektronisten soitinten ja musiikkilaitteiden valmistajille: kehitetään kaikille yhteinen järjestelmä. Kehitetään tekninen standardi, jolla kaikki laitteet voidaan kytkeä toimimaan keskenään: syntesoijat, sekvensserit, rumpukoneet, efektilaiteet, tietokoneet.

Ja jo samana vuonna amerikkalainen insinööri ja laitesuunnittelija Dave Smith esitti suunnittelemansa systeemin laitteiden yhdistämiseksi. Järjestelmä sai nimekseen Musical Instrument Digital Interface eli MIDI.

Homma vaikutti lupaavalta ja jo vuonna 1983 MIDI-järjestelmä otettiin viralliseksi standardiksi. Niin kutsutuilla MIDI-johdoilla toisiinsa yhdistetyt laitteet osasivat nyt keskustella keskenään, vaihtaa tietoa keskenään, lähettää ja vastaanottaa käskyjä toisiltaan. Systeemi oli digitaalinen ja siitä alkoi eräs vallankumous.

Ei ehkä ollut sattumaa, että samana vuonna, jolloin Roland-yhtiön perustaja herra Kakehashi esitti alkuperäisen ideansa maailmalle, meillä Suomessa eräs nuori mies, Tommi Lindell, hankki ensimmäisen syntesoijansa. Vuosi oli 1981 ja sillä tiellä herra Lindell on edelleen. Hän kyllä muistaa, mikä on MIDI.

Tommi Lindell on eräs konemusiikin uranuurtajista Suomessa. Säveltäjä, sovittaja, muusikko ja tuottaja, jonka monet muistavat 1990-luvun alusta muiden muassa Lindelltronics- ja Tapaus Lindell -projekteista, tai vaikkapa Avaruusromussakin soineesta Veijo Midi & Modulit -sooloprojektista, eräänlaisesta virtuaalibändistä. Tai sitten ahkera studio- ja keikkamuusikko Lindell on tuttu esimerkiksi 1990-luvun Raptorista tai tuon aikaisesta RinneRadiosta tai lukemattomista muista tekemisistään, esimerkiksi television legendaarisesta Frank Pappa Showsta tai Hotelli Soinnusta. Ja Tommi Lindell on edelleen tutkimusmatkailija ja uuden löytäjä.

Voisi sanoa, että albumillaan Elektronische Wanderlust Tommi Lindell on löytänyt sekä vanhoja että uusia asioita. Tämä Lndl-nimellä tehty julkaisu on ainakin minun nähdäkseni ikään kuin kunnianosoitusta elektronisen musiikin maineikkaalle menneisyydelle, analogisen ajan tienraivaajien saavutuksille, jotka edelleen kuuluvat elektronisessa musiikissa.

Liekö siitä myös levyn nimi Elektronische Wanderlust, joka voisi olla peräisin jostakin muinaisen Kölnin studion uumenista. Tuo Wanderlust kun tarkoittaa sekä vaellushalua että kaukokaipuuta.

Mitä saadaan kun yhdistetään vapaata improvisaatiota, akustisia ja elektronisia soittimia sekä pelloilta ja metsistä tallennettuja äänimaisemia? Ja kun vielä otetaan mukaan itkuvirret ja preparoitu piano?

"Halusin sukeltaa syvälle äänien maailmaan", sanoo pianisti ja säveltäjä Kalle Vainio. Ja näin tapahtuu Project Vainiolla Ensemblen albumilla Suruvesi, jonka olennaisena osana ovat myös laulaja Emmi Kuittisen itkuvirsistä inspiraationsa saaneet vokaaliosuudet.

Vuonna 2000 Avaruusromuun tuli eräs demo, ohjelman kuuntelijan lähettämä musiikkiesitys. Kappale oli nimeltään Transparent Light ja sen tekijä oli Veli-Matti Rautio. Kului 18 vuotta ja saapui uusi demo.

No, ei Veli-Matti Rautio mitenkään toimettomana ole musiikin kanssa pysynyt noin kauaa, päinvastoin. Nykyään hänen YouTube-kanavallaan on tarjolla yli 300 musiikkiesitystä. "Musiikkimakuni on edelleen pysynyt samankaltaisena", hän kirjoittaa ja YouTube-materiaali, esimerkiksi tuorein julkaisu Autumn Tangerine Skies todistaa samaa:

Kenneth Knudsen on tanskalainen pianisti ja säveltäjä. Ja samalla eräs tanskalaisen elektronisen musiikin veteraaneista, tätä nykyä 72-vuotias muusikko. Hän kertoo, että siitä lähtien kun hän 1970-luvun alussa hankki itselleen Minimoogin, hän on kuluttanut suurimman osan ajastaan tutkien elektronisia ääniä ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia.

Oliver Hoiness on tanskalainen kitaristi, joka on puolestaan kuluttanut aikaansa tutkimalla sähkökitaran mahdollisuuksia. Ja yhdessä nämä äänten etsijät esiintyvät albumilla November Tango.

Mitä tapahtuu, kun kaksi kitaristia kohtaa toisensa? Kun toinen soittaa Moog-kitaraa ja härveleitä ja toinen sähköistä ja elektroakustista kitaraa? Tätä kokeilivat kitaristit Jyrki Lehto ja Markku Toikkanen:

AVARUUSROMUA 2.12.2018 - OHJELMAN MUSIIKKI:
LNDL: Passer-by - osa - (Elektronische Wanderlust)
LNDL: Ausfahrt (Elektronische Wanderlust)
LNDL: Wanderlust I (Elektronische Wanderlust)
LNDL: Wanderlust II (Elektronische Wanderlust)
LNDL: Wanderlust III (Elektronische Wanderlust)
PROJECT VAINIOLLA ENSEMBLE: Vainiolla I (Suruvesi)
PROJECT VAINIOLLA ENSEMBLE: Vainiolla II (Suruvesi)
VELI-MATTI RAUTIO: Autumn Tangerine Skies (nettijulkaisu)
KENNETH KNUDSEN & OLIVER HOINESS: Mysterious Dancer (November Tango)
KENNETH KNUDSEN & OLIVER HOINESS: Corrections (November Tango)
VESA LEHKO: Excesses - Etude on Found Objects and Ambiences (nettijulkaisu)
JYRKI LEHTO & MARKKU TOIKKANEN: Jiddu - osa - (Just Visitin')

  • Avaruusromua: Olisiko nyt oikea aika?

    Analogisen syntesoijan voi ostaa parilla sadalla eurolla.

    4000 dollaria. Plus rahtikulut Yhdysvalloista Suomeen. Se oli edullisin vaihtoehto. Vuoden 2019 valuutassa se on noin 19 000 euroa. Sen verran olisi maksanut edullisin modulaarinen analoginen syntesoija vuonna 1974, amerikkalaisen Moog-yhtiön vähittäismyyntihinnaston mukaan. En taatusti ollut ainoa, joka unelmoi saavansa jostakin yhtäkkiä kasan dollareita. Ajat muuttuvat. Nyt analogisen syntesoijan voi ostaa parilla sadalla eurolla. Nyt olisi mahdollista toteuttaa nuoruuden unelmat. Olisiko nyt oikea aika ostaa oma syntikka? Tai useampi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Onko salasanasi Saatana tai Perkele?

    Hyvät salasanat suojaavat yksityisyytesi.

    Vaihda välittömästi, se ei ole riittävän omaperäinen. Suomessa kirosanat pääsevät aina yleisimpien salasanojen listan kärkeen. Sinne missä komeilevat myös 123456, qwerty ja 0000. Hyvä salasana on sellainen, joka ei tule ensimmäiseksi mieleen, eikä ole pääteltävissä esimerkiksi perhesuhteista. Siinä pitää olla erikoismerkkejä, isoja kirjaimia ja numeroita.

  • Tanssiva karhu haastaa lukemaan runoutta!

    Osallistu #tanssivakarhu25 lukuhaasteeseen!

    Ylen runopalkinto Tanssiva karhu täyttää 25 vuotta. Haastamme sinut tutustumaan nykyrunouteen. Lue Tanssiva karhu-palkittu teos ja kirjoita lukukokemuksesi alla olevaan lomakkeeseen tai jaa se tunnisteella #tanssivakarhu25. Voit myös toivoa kokoelmasta löytyvää runoa esitettäväksi heinäkuun alussa Tämän runon haluaisin kuulla –ohjelmassa.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri