Unelma pääsystä elokuva-alalle Pariisissa on aiheena sekä dokumenttielokuvassa Pääsykokeet että fiktioelokuvassa Oppivuodet pariisilaisittain. Ne esitetään iltapäivänäytöksinä Teeman elokuvafestivaalilla perjantaina ja lauantaina 30.11. ja 1.12. klo 13.
Ranskassa on tietenkin monta oppilaitosta elokuva-alalle kouluttautumista varten, mutta yhdellä on aivan erityinen maine ja arvovalta. Se on La Fémis (Fondation Européenne pour les Métiers de l’Image et du Son), jonne tuhannet pyrkivät vuosittain ja vain kymmenet saavat aloituspaikan.
Dokumentaristin varmalla otteella Claire Simon seuraa kahden tunnin ajan La Fémis'n jännittävää pääsykoeprosessia elokuvassa Pääsykokeet – unelmana elokuva. Dokumentin alkuperäisnimi Le concours viittaa kilpailuun. Kaikki pääsykokeet ovat luonnollisesti kilpailutilanteita, mutta kun kyse on luovasta ilmaisusta, kuten tässä tapauksessa, asetelma on herkullinen dokumentintekijälle. Katsojina olemme läsnä kokeiden eri vaiheissa ja seuraamme melkein iholta, miten heidän käy.
Myös La Fémis'n opettajat ja muu henkilökunta ovat mukana dramaturgian kantavana osana. Eri valintaprosessien juryissä toimivat valitsijat ovat lähes kaiken jo nähneitä. Kiinnostavimpia ovat kohtaukset, joissa otetaan kantaa jonkun pyrkijän jatkosta; niistä ei puutu ranskalaisille luonteenomaista intohimoista diskurssia.
Teeman elokuvafestivaalilla ensiesityksensä saavan, Oscar-ehdokkaaksi yltäneen Mustang-elokuvan ohjaaja Denis Gamze Ergûven on nimenomaan La Fémis'n kasvatti.
Jean-Paul Civeyrac on itse opettanut La Fémis'ssä, mutta hän sijoittaa elokuvansa Oppivuodet pariisilaisittain (Mes provinciales) tarinan tavallisempaan ympäristöön, Université Paris 8:n elokuvalaitokselle.
Elokuvan lopussa sen päähenkilöltä Étiennelltä kysytään, valmistuiko hän koskaan ohjaajaksi. Hän toteaa lakonisesti pyrkineensä La Fémis'hin sinne pääsemättä ja suunnittelevansa vielä läpimurtoteoksen tekemistä.
Elokuva on mustavalkoisena kuvattu ja näyttäytyy haikeana mutta rakkaudella muisteltuna nuoruusvuosien kaikkien mahdollisuuksien lupauksena. Étienne on Lyonista kotoisin, ja elokuvan alussa hän matkaa luotijunalla aloittaakseen uuden elämänsä, aikuisuuden portaiden alkupäässä.
Étienne jättää jälkeensä teinivuosien takertuvan tyttöystävänsä ja kotiutuu nopeasti siihen ympäristöön, jossa yliopistoikäiset sosiaalistuvat. Kurssit ja bileet, kämppikset ja uudet ihanteet, uudet tuttavuudet joiden kanssa pitää oppia olemaan.
Haastavin tyyppi kursseilla on Mathias, joka esiintyy itsevarmana ja kyseenalaistaa kaikkien muiden oletukset. Hän on luonut itselleen imagon, jota joko kadehtitaan tai halveksutaan. Elokuvan hauskimmat repliikit liittyvät siihen, mitä elokuva on, ja ne tulevatkin hänen suustaan. Rauhallisemman kaverin Étienne saa Jean-Noëlista, joka pyytettömästi osallistuu yhteisiin kuvausprojekteihin.
Naissuhteita ei Étienneltä myöskään puutu: on Lucie kotona Lyonissa, kämppis Valentina ja varsinkin Annabelle, joka saa kaikkien pasmat sekaisin. Annabelle on ympäristöaktivisti joka ei opiskele elokuvaa vaan vaatii kaikilta kantaaottavaa toimintaa. Asiat etenevät niin kuin niillä on taipumus. Kaikki suhteet eivät onnistu, ja arjen kurssivaatimukset on vietävä läpi.
Eräänlaisina lepotuokioina Civeyrac luo siirtymäkohtia, joissa soi ylimaallinen Johann Sebastian Bachin musiikki, sieltä surullisemmasta päästä.
Étienne on myös lukeva ihminen ja perehtyy 1600-luvun matemaatikon ja filosofin Blaise Pascalin teokseen Lettres provinciales eli Kirjeitä maaseudulta, jota Pascal kirjoitti erään Ranskan katolisten piirissä käydyn uskonnollisfilosofisen mittelön aikana. Jää arvioitavaksi, heijastuuko Pascalin ajatuksia heijastuu itse elokuvaan.
Andranic Manet'n näyttelemä Étienne on mies, jolle tapahtuu. Siksi hän näyttää kaikista unelmistaan huolimatta tyytyvän passiivisesti tavalliseen elämään. Loppukohtaus on paljon puhuva – työkseen hän arvioi tv-ohjelmien toteuttamiskelpoisuutta, pitää perhettä järkevän naisen kanssa, ja sohvalla istuessaan hänen katseensa hakeutuu ulos, taivaalle, Pariisin kattojen ylle.
En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että hän olisi vielä löytänyt Pascalin kaltaisen lopullisen tyyneyden asioiden keskinäisessä järjestyksessä.
Jutun kirjoittaja Johan Förnäs on Ylen elokuvahankkija.
- Pääsykokeet – unelmana elokuva (Le concours), Ranska 2016. Dokumenttielokuva, ohjaus Claire Simon.
- Oppivuodet pariisilaisittain (Mes provinciales), Ranska 2018. Ohjaus Jean-Paul Civeyrac. Pääosissa Andranic Manet, Corentin Fila, Gonzague van Bervesseles, Sophie Verbeeck.
Pääsykokeet – unelmana elokuva esitetään Teeman elokuvafestivaalilla perjantaina 30.11. klo 13.00 ja Oppivuodet pariisilaisittain lauantaina 1.12. klo 13.00. Molemmat ovat Areenassa kuukauden ajan.
