Hyppää pääsisältöön

"Selvittiin säikähdyksellä, mutta vahva muisto jäi" – tällaisia kuvia ja tarinoita lähetettiin Luonto-Suomen myrskyiltaan

Salama valaisee tumman taivaan horisontissa
15 minuuttia ennen kuin tuli kiire lähteä suojaan. Salama valaisee tumman taivaan horisontissa Kuva: Jukka Myrsky

Luonto-Suomen myrskyillassa puhuttiin syksyn ja talven myrskyistä. Yle Luonto keräsi muistoja menneistä myrskyistä ja rajuilmoista.

Saimme monta hienoa kuvaa ja tarinaa, joista tällä sivulla on joitakin poimintoja. Niistä välittyy hyvin luonnon mahtavuus ja pienen ihmisen tunnelmat silloin kun ympärillä rytisee.

Kiitos kaikille osallistumisesta! Lisää kuvia ja tarinoita täällä.

Myrskyn repimä mökin katto
Savupiippu piti mökin kutakuinkin paikoillaan. Myrskyn repimä mökin katto Kuva: Pirjo Myrsky

29.7.2012 syöksyvirta meinasi viedä rantamökin mennessään. Savupiippu piti mökin kutakuinkin paikoillaan.― Pirjo
Aikoinaan Nokian suunnalle muutettiin omaan omakotitaloon hieman sivuun. Tontti 1 hehtaari + talo + sauna. No tulipa myrsky Janika nimeltään. Tontilta meni n. 40 puuta ja yksi suoraan saunan päälle. Noo onneksi vakuutukset myöhemmin korvasi. Seuraavana aamuna vaan töissä kerroin vaimoni (oikeasti Janika!) illalla vähä riahuneen.― Jyrki
Bussi tulvassa Lahdessa
Paikallinen sadekuuro oli vallannut Lahdenkadun. Bussi tulvassa Lahdessa Kuva: Päivi Myrsky

Tämä kesällä 2018 Lahdessa oli hurja näky. Ajoin autolla ja liikennevaloissa havahduin näkemääni.... Kerkesin muutamia kuvia ottamaan. En ensin meinannut uskoa todeksi, mutta kyllä se vain oli paikallinen sadekuuro vallannut Lahdenkadun.― Päivi
Aallot Kalajoella
Aallot Kalajoella Aallot Kalajoella Kuva: Arppe Myrsky
Olin kääntymässä pesemään taikinat käsistäni, kun kuului rutinaa. Pihassa oli kolme vanhaa koivua. Ääni kuului siitä puusta, jonka juurella autoni oli. Äkkiä eteisen seinältä avaimet, kädet taikinassa rutinan koko ajan voimistuessa auton rattiin. Puu katkesi 5-6 metrin korkeudesta, mutta ehdin juuri ennen peruuttaa auton pois.― Erja
Salamat Vaasan taivaalla
Vaasassa oli tänä kesänä (29.7.) poikkeuksellisen näyttävä ilotulitus taivaalla. Salamat Vaasan taivaalla Kuva: Pasi Myrsky
Salama iskee kaarena vastarannalle
Vuoden 2017 kovin ukkonen Etelä-Suomessa. Salama iskee kaarena vastarannalle Kuva: Jusa Myrsky

Vuoden 2017 kovin ukkonen Etelä-Suomessa oli 12.8. Lähdin kameran kanssa ulos ja päästyäni kohteeseen rintama oli jo mennyt ohi, mutta jätin kameran kuvaamaan ja odotin onnekantamoista, joka sattuikin kohdalle. Kuvaajan ja osumakohdan välillä oli matkaa n. 250 m ja äänimaailma oli mitä mainioin sillan alla seistessä.― Jusa
Lähdettiin äitini kanssa mummolaan junalla niin vähän ennen Kuopioo juna ajo kaatuneen puun yli. Kenellekään ei sattunut mitään, mutta oli mielenkiintoista, kun kuului vain rysäys, jonka jälkeen epäselvä kuulutus, josta selvisi vain, että ajoimme puun yli.― Lumimyrskyssä junassa
Tummat pilvet nousevat pitkospuureitillä
Teijon kansallispuistossa Tummat pilvet nousevat pitkospuureitillä Kuva: Eero Myrsky

Olin kaverini kanssa Teijon kansallispuistossa vaeltamassa suolla, kun alkoi tummia pilviä lipumaan meitä kohti. Kävelimme nopeasti laavulle, jossa oli tarkoitus yöpyä. Tummat pilvet olivat kuitenkin niin komean näköisiä, että menimme suon reunalle kuvaamaan niitä. Yhtäkkiä salama iski ihan meidän viereen niin että maa tärähti. Selvittiin säikähdyksellä, mutta vahva muisto jäi.― Eero
Salamat valaisevat taivaan
Syksyn viimeiset välkkeet. Salamat valaisevat taivaan Kuva: @fobbazphotography Myrsky

Oltiin veljeni kanssa kuvaamassa tähtiä kunnes myrsky alkoi tulla kohti ja olivat muuten syksyn viimeiset välkkeet.― @fobbazphotography
Olin tullut viimeistä seitsemää kilometriä noin kolme ja puoli tuntia. Laskin päässäni, että se on hitaammin kuin ykkösellä ilman kaasua.― Aripekka
Myrskyn kaatama puu pikkumökin päällä
Sylvi-myrskyn 8-9.8.2010 jälkihoitoa. Myrskyn kaatama puu pikkumökin päällä Kuva: Aripekka Myrsky

Seuraavien viikkojen aikana ei ollut vapaa-ajanongelmia.― Aripekka
Salama valaisee tien
12.08.2017 automatkalla Kotkaan Salama valaisee tien Kuva: Artur Myrsky

Kaveriporukalla mentiin Linnanmäelle 12.08.2017. Oltiin tietoisia, että oli myrsykyvaroitus, mutta ei odotettu ihan tämmöistä. Jonotettiin linnunradan laitteeseen ja oli jo meidän vuoro päästä, kun ihmiset alkoi juoksemaan ja panikoimaan. Lähdettiin ajamaan takaisin kotiin Kotkaan. En ole koskaan nähnyt yhtä paljon salamoita kuin sinä päivänä.― Artur

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Osaatko arvioda tuulen nopeuden? Testaa!

    Tuulen voimakkuuttaa voi arvioida itse ympäristön avulla.

    Tuulen voimakkuutta voi arvioida esimerkiksi puita ja merenpintaa tarkkailemalla. Pystytkö päättelemään kuvista, kuinka voimakkaasti tuuli puhaltaa?

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Punatulkku

    Punatulkuille maistuvat ruokintapaikkojen siemenet.

    Punatulkku on talitiaista isompi ja pulleampi, kuin vailla kaulaa. Nokka on kolmiomainen ja pyrstö pitkähkö. Selkä on vaalean siniharmaa, siipisulat ja päälaki mustat. Koiras on alta helakanpunainen, naaras punertavanharmaa.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuukkeli

    Kuukkeli vierailee syksyllä metsäseutujen pihapiireissä.

    Mustarastasta isompi kuukkeli muistuttaa olemukseltaan ja lento- ja liikkumistavoiltaan närheä. Sillä on pitkä pyrstö ja pienehkö nokka. Yläpuoli on harmaanruskea, alapuoli, siiventaive ja pyrstönsivut oranssit. Yhteysäänet ovat naukuvia, viheltäviä ja rääkyviä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee?

    Lintulaudoilla on talvella tungosta

    Talvi on Suomessa eläville linnuille vaikein vuodenaika lyhyen päivänvalon, pakkasten ja lumipeitteen vuoksi. Jos ruokaa on riittävästi, useimmat linnut kyllä selviävät pakkasista. Ruokinnan tinkimätön ykkössääntö on, että loppusyksyllä aloitettua ruokintaa ei saa talven kuluessa lopettaa.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mennään metsään -kolumni: Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi pitää yksilöiden ja valtion suhtautumista luontoon kaksinaismoralistisina

    "Myös oma metsäsuhteeni on ristiriitainen."

    "Luonnon omistaminen on absudri ajatus 29-vuotiaalle taiteen maisterille." Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi kirjoittaa kolumnissaan luonnosta ja sen omistamisen aiheuttamista ristiriidoista. Ristiriidoista sai alkunsa palkittu 100 Hectares of Understanding -taidekuvasarja, jossa Kahilaniemi on kuvannut perinnöksi saamansa metsän ominaisuuksia.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.