Tintin kaltaisia työkykyisiä kehitysvammaisia on Suomessa arviolta noin 3000. Tekijöitä olisi, mutta tietoa kehitysvammaisten palkkaamisesta on tarjolla huonosti, sanovat Tintin esihenkilöt, Myö Hostelin yrittäjät Jenny Närhinen ja Maiju Sundvall.
–Tähän jää tällainen kolmio. Sitten se taitellaan tänne alle.
Useista petaustekniikoista tämä on 35-vuotiaan Tintin mielestä paras. Valkoisten lakanoiden päälle hän asettelee vielä pyyhkeet ja niiden päälle karkit tervehtimään seuraavia yöpyjiä.
Tintin kaulassa roikkuvat siniset kuulokkeet. Taskussa on mp3-soitin, jonka hän on koristellut jalokiven näköisillä tarroilla. Yleensä hän kuuntelee musiikkia töiden lomassa, mutta koska nyt on käynnissä haastattelu, kuulokkeet jäävät kaulalle.
Kun vieraat ovat lähteneet, hostellihuone toivottaa myös siivoojan tervetulleeksi, näin ajattelee Tintti. Harva puhuu siivoamisesta niin kauniisti kuin hän.
– Jokainen huone on synttärilaatikko.
Tintin työpaikan eli Myö Hostelin omistaa sosionomi-yrittäjäkaksikko Maiju Sundvall ja Jenny Närhinen, jotka eivät lähteneet yrittäjyyteen dollarinkuvat silmissä. Kehitysvammaisten huono kohtelu työmarkkinoilla turhautti heitä niin paljon, että ärsytys tiivistyi yritykseksi reilu vuosi sitten. Tintin he palkkasivat siivoojan tehtäviin vuodenvaihteessa.
Tintin työ ei sinänsä ole poikkeuksellista kehitysvammaiselle. Poikkeuksen Tintististä tekee se, että yleensä kehitysvammaiset eivät saa tekemästään työstä palkkaa. Siksi kehitysvammaisten tekemälle työlle onkin kehitetty korvaavia termejä, sellaisia kuten avotyö, tuettu työtoiminta ja päivätoiminta.
Nämä termit eroavat tavallisesta työstä niin, että niissä kehitysvammainen on palvelua saava asiakas, ei työntekijä. Esimerkiksi avotyöstä tai tuetusta työtoiminnasta maksetaan korvausta, mutta se ei ole nimeltään palkka, vaan “työosuusraha”. Summa ei ole pilvissä: korvausta maksetaan keskimäärin viisi euroa ja maksimissaan 12 euroa päivässä.
Työnhakuprosessissa Tintillä on ollut apuna työvalmentaja, mutta töissä hän ei avustajaa tarvitse. Sellaista voi kuitenkin tarvita. Jos työsuhdetta ei ole, tilanne voi olla käytännössä se, että kehitysvammaisen avustajalle maksetaan palkkaa, mutta itse työntekijälle ei.
Närhisen mukaan työvalmentajien rooli on erittäin tärkeä kehitysvammaisten ja osatyökykyisten työllistämisessä. Myö Hostelin työntekijät ovat taitavia, koulutettuja ammattilaisia, mutta perehdytys ja talon tapoihin oppiminen vie aikansa.
– Yrityksissä on harvemmin sellaisia resursseja, että palkataan ihminen, joka tarvitsee etenkin alkuvaiheessa todella paljon tukea. Mutta sitten kun tuki ja palvelut ovat kunnossa, menestystarinoita alkaa syntyä, Närhinen sanoo.
Tinttiä kaksikko kuvailee “tähtityöntekijäksi”. Esihenkilöistään Tintti on samoilla linjoilla.
– Tämä on onnenpotku, että on päässyt tällaiseen paikkaan töihin, hymyilee Tintti.
Tilastollisestikin se on jonkinlainen onnenpotku. Tintti kuuluu nimittäin siihen kahteen prosenttiin kehitysvammaisista, jotka tekevät työsuhteista palkkatyötä.
Miksi luku on niin pieni? Kuinka vaikeaa töiden saaminen Tintille on ollut? Mikä on suurin este, asenteet, kehitysvamma vai kenties tiedon puute?
Entä millaisia haasteita kehitysvammaisen palkkaamisessa on? Mitä kehitysvammaiselta kysytään työhaastattelussa?
Kuuntele Radio Suomen haastattelu joko allaolevasta soittimesta tai Yle Areenan kautta – silloin voit sulkea tämän ikkunan kuuntelun katkeamatta. Toimittaja Ippi Arjanteen kanssa keskustelevat Tintti, Jenny Närhinen ja Maiju Sundvall.
Lisää ohjelmasta
- Kierrätysmuodin ammattilainen Outi Pyy vihaa elastaania, mutta 60 vuotta vanhaa polyesteripaitaa hän ihailee
- 16 vuotta koodannut Suvi Syrjäläinen kritisoi kiirettä saada huippukoodareita hetkessä: "Mistä ne tuhannet koodaajat revitään, jos ei aloittelijoista?"
- Lähihoitajaopiskelijat korostavat oman motivaation tärkeyttä: “Kaikista kouluista löytyy niitä, jotka opiskelevat rimaa hipoen”
