Laila Tarpila
Yle
Tiina-Maija Lehtonen
Yle
Sibelius-Akatemia oli 1940-50-lukujen vaihteessa täynnä suuruuksia Sibelius-perheestä alkaen. Opiskelijaneito Meri Louhos oli otettu saadessaan käydä siellä.
– Kyllä ne olivat aikamoisia vuosia, kun ajattelen keitä kaikkia siellä oli. Millaisia kuuluisia ihmisiä, kaikki Suomen huiput. Ja konsertit olivat isossa salissa, joka oli Helsingin paras.
Talon atmosfääriin eivät vaikuttaneet ainoastaan opettajat, vaan kaikki työntekijät kanslisteista vahtimestarin kautta narikkatäteihin. Kanslia mahtui talon kolmanteen kerrokseen.
– Siellä oli kolme huonetta; rehtorin huone, vararehtorin huone ja kanslia, jossa oli muutama kiltti konekirjoittaja kirjoittamassa kalkkeeripaperin läpi kaikkea mitä tarvittiin.
– Kansliassa oli töissä myös Sibeliuksen tytär Margaret Jalas. Hän oli oikein neuvokas, kiva ja virkeä. Toinen Sibeliuksen tytär Eva Paloheimo oli kiinnostunut oppilaskunnasta ja oli meille opiskelijoille oikea suojelupyhimys.
– Kanslian eteisessä korkealla vinopulpetilla oli auki paksu valtava kirja, johon opettajat kirjoittivat mihin aikaan olivat tulleet töihin. Kun sitä plarasi kymmeniä vuosia taaksepäin, löytyi esimerkiksi Jean Sibelius, joka oli käynyt opettamassa ja kirjoittanut huomautuksen ”oppilas tullut tunnille ilman viulua”.
– Samassa eteisessä pöydän ääressä istui vahtimestari, jota kutsuttiin maisteri Manneriksi, koska hän tiesi ja välitti kaikkien asiat. Hän pestasi minut myöhemmin töihin, pianonsoiton opettajaksi Akatemiaan.
– Myöhemmin opettajana istuin samassa eteisessä sohvilla yhdessä kaikkien Oiva Soinien kanssa odottamassa tilipussia!
– Kadulla sisäänkäynnin vieressä oli kukkakauppa ja siellä kukkakauppias, joka oli sen ajan some. Hän tunsi kaikki jotka menivät ohi.
– Hän myös tiesi, että jos kenellä oli konsertti, niin se ja se lähettää hänelle näitä kukkia, "ehkä te lähetätte näitä".
– Kukkakauppias tiesi kaikkien asiat. Minä esimerkiksi sain hänen kauttaan terveisiä, että ei tarvitse suostua ihan kaikkeen kun olin ollut säestämässä televisiossa Georg Malmstenia. Yksi Akatemian opettaja oli siis paheksunut tätä.
– Hurjan iloinen ja palveleva säveltäjä Helvi Leiviskä oli töissä kirjastossa. Siihen aikaan ei menty itse ottamaan hyllystä mitään, vaan viidennessä kerroksessa, ahtaissa tiloissa oli tiski. Siellä Helvi Leiviskä juoksi ja haki hyllystä mitä tarvittiin, mutta kyllä hän oli kauhean kiva.
– Siitä nimestä tehtiin kyllä pilaa. Muistan kun oli joku joulujuhla ja iso mies haki Leiviskää tanssimaan, niin me pilailimme että leiviskä ja tonni tanssivat.
– Narikan vaatetädit olivat luottohenkilöitä. Jos takista oli nappi irti tai lenkki mennyt, niin he ompelivat kiinni. He tiesivät kaikki meidän huolemme ja välittivät terveiset. He olivat aivan sielunhoitajia.
– Eräs rouva Nurminen piti pientä privaatti-kahvilaa viidennen kerroksen eteisessä. Pienessä huonessa kirjaston sisäänkäynnin kohdalla oli muutama pöytä. Siellä hän myi kahvia ja me tapasimme toisiamme. Joka päivä haukuttiin Harri Nikkonen, joka rullasi aina kahvilan ikkunaverhoja ja rullasi vaikka kuinka kiellettiin. Siellä oli mukava tunnelma!
– Tämä rouva Nurminen oli meidän äitimme. Siellä koin lämpöä, kun toisaalla Sibelius-Akatemiassa podin kauheaa orpoutta ja koin olevani ihan mitättömyys.
– Viuluopettajiin kuului Onni Suhonen, jonka tunneilla kävi Okko Kamu pienenä poikana. Ja Arno Granroth, nämä olivat vastapoolit. Granroth kulki samettitakissa ja oli sen näköinen, että tuli suoraan Pariisista ja palvoi kaunista ääntä. Opettajiin kuului myös herkkä ja sivistynyt Anja Ignatius.
– Siellä oli sellotaiteilija Yrjö Selin ja urkuja opettivat Elis Mårtenson, Lasse Mårtensonin isä, ja nuori Janne Raitio. Oli myös iso joukko puhaltajia, joiden kanssa jouduin myöhemmin töihin. Se oli aika jännää!
– Pianisteista nimekkäimmät olivat Ernst Linko, joka oli myöskin rehtori, Ilmari Hannikainen loistovuosinaan, sekä Martti Paavola, Rolf Bergroth ja Margaret Kilpinen.
Margaret Kilpinen oli arvostettu leidi, joka vanhoilla päivillään istui Sibelius-Akatemian lautakunnissa.
– Ehkä hän oli mukana enemmänkin siksi, että saatiin lukumäärä täyteen. Monta kertaa näki kuinka hänen ryhtinsä painui vienosti, hän vaipui pieneen uneen, ei varmasti kuullut yhtään mitään, mutta heräsi kun soitto oli soitettu ja sanoi: ”Minä pidin hänestä kyllä, se oli hyvä!”
– Kilpinen keksi aina jotain kaunista sanottavaa ja minä ajattelin, että hänen sanansa ovat varmasti auttaneet tutkintojen suorittajia enemmän kuin jos Kilpinen olisi ollut kriittisempi.
– Minusta se kaikki oli niin ihmeellistä. Kauko Kuosmakin oli sellainen vauhdikas tähti, joka osasi soittaa Rhapsody in Bluen ja muuta.
– Tärkeä lauluopettaja oli Lahja Linko ja vastapainona hänelle oli Jolanda di Maria Petris. Sitten myöhemmin tuli Liisa Linko-Malmio ja oli myös Oiva Soini.
– Antti Koskinen oli sellainen nuori tenoritähti, ja hän oli siitä hyvä lauluopettaja, että osasi säestää. Häneltä sai ohjelmistoa varmasti.
– Sitten oli Einar Colliander, joka oli täsmällinen kuin kello. Olisi voinut ihan minuutilleen katsoa, että kun tunti loppuu niin hänen ovensa aukeaa ja oppilas tulee ulos ja seuraava menee sisään. Hän ei koskaan myöhästynyt mistään.
– Sitten oli Mauno Tamminen, jolla isot miehet lauloivat kovaa. Sellaiset kanttorinalut.
– Akatemiassa oli myös loistavia alkeiskoulun oppilaita kuten Trio Siukonen. Hehän olivat ihan fantastisia. Ja mikä minusta oli ihmeellistä, niin he kävivät konserteissa isänsä kanssa.
– Oma äitini sivisti itseään käymällä sinfoniakonserteissa ja joskus hain isänkin konserttiin. Hän kyllä meinasi nukkua Rolf Bergrothin pianoiltaan.
Kuvassa prof. Timo Mikkilän Sibelius-Akatemiassa 1960-luvulla järjestämän Chopin-kurssin osanottajia. Opettajana oli krakovalainen prof. Josef Hoffman. Eturivissä Timo Mikkilä, Josef Hoffman, Olli Tenkanen, Jaakko Somero. Takarivissä Ritva Antila-Seppä, Leah Saukkonen, Arja Sohlberg, Meri Louhos, Liisa Soinne, Maire Halava, Irmeli Godenhjelm, Riitta Parikka.
Tarina jatkuu! Lue seuraavaksi Merin ensikonsertista 1956, iloisesta karonkasta ja ensimmäisestä apurahasta.
