Hyppää pääsisältöön

Ensimmäinen pianotunti Ernst Lingolla päättyi itkuun – pianisti Meri Louhos muistelee

Kuvissa Meri Louhos, Rolf Bergroth ja Ernst Linko.
Kuvissa Meri Louhos, Rolf Bergroth ja Ernst Linko. Kuvissa Meri Louhos, Rolf Bergroth ja Ernst Linko. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos,Ernst Linko,Rolf Bergroth

Sibelius-Akatemiassa Meri Louhoksella oli kaksi tärkeää piano-opettajaa: maailmanmies Rolf Bergroth ja uskomattoman taitava Ernst Linko. Alemmuuskompleksinen ja yksinäinen pianoneito sai ystäviä ryhdyttyään säestäjäksi. Meri kertoo Sibelius-Akatemiassa 1943 alkaneista piano-opinnoistaan.

Väliotsikko Teillä ei ole rytmitajua ollenkaan.
Väliotsikko Teillä ei ole rytmitajua ollenkaan. kuvitus

Päästyään Sibelius-Akatemiaan syksyllä 1943 Meri oli merkattu Rolf Bergrothin oppilaslistalle. Käytännössä Bergroth piti nuorelle oppilaalleen vain joitakin tunteja, ohjasi taustalla samalla kun viikottaisia tunteja pitivät talon muut opettajat.

Pianotaiteilija Rolf Bergroth 1930-luvun lopulla Varsovassa otetussa taiteilijamuotokuvassa.
Pianotaiteilija Rolf Bergroth 1930-luvun lopulla Varsovassa otetussa taiteilijamuotokuvassa. Pianotaiteilija Rolf Bergroth 1930-luvun lopulla Varsovassa otetussa taiteilijamuotokuvassa. Kuva: Museovirasto. Fazerin konserttitoimiston kokoelma Rolf Bergroth

Akatemian alkuvuosilta Meri muistaa kaksi opettajaa, joista hänellä ei ole hyviä muistoja.

– Toinen sanoi että minulla ei ole rytmitajua ja sain myös kuulla, että en osaa harjoitella enkä osaa laskea.

– Tämä toinen täti opetti soittamaan Bachia laulaen ääneen ja lyöden pöytää: ”ANTAKAA aksentti ENSIMMÄISELLE tahtiosalle, YKSI, kaksi, YKSI, kaksi!” Näin minun piti soittaa hänelle ja olin vihaa täynnä! Läksin sitten pois tältä opettajalta.

Pianotaiteilija Rolf Bergroth oli aloittanut tuntiopettajana Sibelius-Akatemiassa 1941. Hän oli samaan aikaan konsertoiva pianisti, erityisesti ranskalaisen tyylin osaaja.

Rolf Bergroth on pianosolistina Äänislinnan kaupunginorkesterin ensimmäisessä sinfoniakonsertissa 11. marraskuuta 1942. Kapellimestarina musiikkikapteeni Onni Palomäki.
Rolf Bergroth pianosolistina Äänislinnan kaupunginorkesterin ensimmäisessä sinfoniakonsertissa 11. marraskuuta 1942. Kapellimestarina musiikkikapteeni Onni Palomäki. Rolf Bergroth on pianosolistina Äänislinnan kaupunginorkesterin ensimmäisessä sinfoniakonsertissa 11. marraskuuta 1942. Kapellimestarina musiikkikapteeni Onni Palomäki. Kuva: SA-kuva. Äänislinna,jatkosota,Rolf Bergroth
Väliotsikko Keuhkopussintulehdus oli katkaista opinnot Bergrothilla.
Väliotsikko Keuhkopussintulehdus oli katkaista opinnot Bergrothilla. kuvitus

– Minulla oli onni, että pääsin Rolf Bergrothille. Hän oli kiva opettaja, vaikka matkustikin paljon.

Opinnot Bergrothilla olivat vähällä jäädä lyhyeksi, sillä keuhkopussintulehdus keskeytti kaiken useaksi kuukaudeksi. Vuosi oli 1947 ja pianoneito 20-vuotias.

Ote päiväkirjasta heinäkuulta 1947.
Miksi olen niin väsynyt, ihmetteli Meri päiväkirjassa heinäkuun lopussa 1947. Syy paljastui vähän myöhemmin ja edessä oli sairaalareissu. Ote päiväkirjasta heinäkuulta 1947. Kuva: Meri Louhoksen arkisto. Meri Louhos,päiväkirjat

– Jouduin olemaan pois melkein koko syyslukukauden. Sain onneksi sairaalaan tiedon, että Bergroth ei heitä minua ulos, vaan pitää minulle paikkaa vaikka jouduin olemaan pitkään pois.

– Sairaalajakso oli minulle hirveä isku. Sattui vaan niin että olin ollut yksin kotona enkä syönyt kunnolla, laihduin kauheasti ja sitten kylmetyin ja sain keuhkopussintulehduksen. Silloin elettiin aikaa ennen antibiootteja.

Meri makasi Diakonissalaitoksella kaksi kuukautta – ja opiskeli musiikkia.

– Oli sekin! Minulla oli siihen aikaan sellainen maailmantuska, että luin Sibeliuksen Kuudetta sinfoniaa nurinpäin ja oikeinpäin ja tein soinnutustehtäviä. Siellä oli yksi lääkäri, joka oli kiinnostunut ja tuli aina katsomaan mitä olin kirjoittanut.

– Luin myös Kaarlo Sarkian runoja, niin että hurjat olivat pyrkimykset vaikka minne. Sitä oli kai onneksi niin arvostelukyvytön ja innostunut.

Sairaalan jälkeen piti levätä vielä kotona, kunnes tauti oli kokonaan voitettu.

Väliotsikko Maailmanmies Bergroth.
Väliotsikko Maailmanmies Bergroth. kuvitus

Merin joutui alemmuuskomplekseineen koettelemuksiin erityisesti Bergrothin kanssa, joka oli sekä yhteiskunnallisesti ja että kulttuurisesti nuorta oppilastaan huomattavasti korkeammalla tasolla.

– Hän oli maailmanmies, joka puhui hienoa kieltä ja jolla oli kaunis koti ja joka oli nähnyt maailmaa. Konsertoivana pianistina hän esiintyi koko ajan ja puhui Keski-Euroopasta. Hänen sanojensa mukaan "Eurooppa alkaa vasta Kööpenhaminasta".

– Minä olin todella maan matonen. Mutta toisaalta Bergroth opetti ihan toisella tavalla kuin mitä minua oli opetettu aikaisemmin. Siinä oppi katsomaan, sanotaanko taiteelliselta kannalta, ja hän antoi mielekkäitä töitä.

– Toisaalta taas hän ei säästellyt oppilastaan. Hänellä oli ranskalaisen koulun ankaruus sen suhteen mikä kelpasi ja mikä ei. Jos hän oli pettynyt, hän näytti sen. Minä olisin kyllä tarvinnut siinä vaiheessa kannustusta enemmän.

– Se oli sellaista seismografista se eteneminen. Minulla saattoi mennä koko viikko huonosti ihan vaan sen takia että soittotunti ei mennyt hyvin.

Meri teinityttönä pianon ääressä.
Meri teinityttönä pianon ääressä. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos
Sitaatti Kyllä ne etydit kauniita ovat mutta pankaa seinälle ilmoitus että myytte ne, sanoi Bergroth Meri etydivihkoista ja antoi muuta soitettavaa.
Sitaatti Kyllä ne etydit kauniita ovat mutta pankaa seinälle ilmoitus että myytte ne, sanoi Bergroth Meri etydivihkoista ja antoi muuta soitettavaa. teksti

Erään kerran Bergroth oli pitkään ulkomailla ja koko hänen pianoluokkansa oli sijaisten varassa ilman opettajaa.

– Opettamassa kävivät Cyril Szalkiewicz, Ritva Arjavan äiti Kaisa Arjava, nuori Tapani Valsta oli sijaisopettajana, enkä edes muista kaikkia. Tällä lailla tuli aina ties kuka ja siinä oppi kyllä tuntemaan monia pianisteja!

Bergrothin poissaolojen takia halu vaihtaa opettajaa kasvoi.

Väliotsikko Ihmeellisen Ernst Lingon oppilaaksi.
Väliotsikko Ihmeellisen Ernst Lingon oppilaaksi. kuvitus
Professori Ernst Linko soittaa flyygeliä.
Ernst Linko oli myös säveltäjä, jonka teosluetteloon kuuluu muun muassa neljä pianokonserttoa. Professori Ernst Linko soittaa flyygeliä. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Ernst Linko

Taitavasta piano-opettajasta Ernst Lingosta tuli Merille suuri esikuva.

– Hän oli yhtä hyvin isällinen ja yhtä hyvin kaveri ja hän tiesi paljon. Linko avasi minulle pianon maailmankirjallisuuden. Ja mitkä ihmeelliset lahjat hänellä oli! Mitä vaan hän oli eläessään soittanut, sen hän osasi ja vieläpä ulkoa kaiken.

– Hän oli soittanut pianoilloissaan Bachin Das Wohltemperierte Klavierin molemmat osat ulkoa ja kaikki Chopinit. Kaikki hän soitti ulkoa, ja vaikka hän sanoi että 20 vuotta on siitä kun tätäkin soitin, niin se sujui.

– Kun menimme esittämään konserttoa, hän jätti säestysnuotit lavan taakse. Hyvä kun itse pärjäsi omassa stemmassaan Beethovenin Neljännessä pianokonsertossa, niin se säestävä orkesteri tulikin sisään ilman nuotteja! Mutta se oli hänelle normaalia. Ja samalla se oikeastaan kannusti soittamaan ulkoa.

– Minun oli kyllä siihen aikaan hyvin helppoa oppia ulkoa, ja opin nopeasti. Ja siksipä sain myös paljon töitä. Mutta toisaalta sain töitä myös koska uskalsin. Oppimisen kannalta olisi kuitenkin pitänyt enemmän jauhaa jo opittua vaikka tuntui että olisi osannutkin.

Väliotsikko Ensimmäinen tunti Lingolla päättyi itkuun.
Väliotsikko Ensimmäinen tunti Lingolla päättyi itkuun. kuvitus

– Ensimmäinen tuntini Lingolla oli kyllä surkea, se oli sitä kompleksiaikaa. Voi hyvä ihme kun nuoret ihmiset ovat herkkiä.

– Kun olin tottunut Bergrothiin, joka kehui jos piti ja kun hän ei pitänyt, niin hän näytti sen. Kun menin Lingolle soittamaan Bachia, niin hän ei ensin sanonut mitään. Ja minä heti ajattelin että olen todellinen epäonnistuja, että tämä ei ole mistään kotoisin.

– Olin ihan surkeana ja Linko sanoi että ette kai te suinkaan itke? Silloin padot aukesivat ja minä itkin kuin koski konsanaan. Sain Lingon nenäliinan, ja se loppui sillä tavalla se ensimmäinen tunti.

– Mutta kyllä se sitten alkoi sujua. Uskomattomia ovat tunteet ja epävarmuus nuorella ihmisellä. Olen myöhemmin työssäni koko ajan yrittänyt ottaa huomioon sen, että opettajana ja arvostelijana täytyy punnita mitä lausahtaa, ettei huomaamattaan jätä sanomatta jotain.

Ollessaan jatko-opiskelijana Wienissä 50-luvun loppupuolella Richard Hauserin opissa, Meri sai palkinnon Lingon opetusvuosista.

– Olin kuullut kuinka Hauser panee suomalaiset pianistit suoraan tekemään sormiharjoituksia, mutta minulta hän yhtäkkiä kysyi että mistä te tulette, kun teillä on parempi tekniikka kuin muilla suomalaisilla? Silloin ajattelin, että ihanaa kun voi lähettää tällaiset terveiset Lingolle!

Väliotsikko Pääsy oppilasnäytteisiin oli saavutus.
Väliotsikko Pääsy oppilasnäytteisiin oli saavutus. kuvitus

Merin opiskeluaikaan Sibelius-Akatemiassa ei suoritettu välitutkintoja, vaan edistymistä arvioitiin kevättutkinnossa josta sai arvosanan.

– Kun ei ollut mitään välitutkintoja, ei osannut arvioida millä tasolla on, millaisia asioita pitäisi osata ja kuinka paljon. Soitettiin vaan kappaleita ja ratkaisevaa oli aina ns. kevättutkinto Pikkusalissa.

– Iso raati istui siellä kuuntelemassa ja antamassa numeroita. Numeron perusteella pääsi sitten soittamaan oppilasnäytteisiin, siis pääsi! Nykyäänhän on niin, että vuoden varrella on pakko esiintyä julkisesti, nykyään se ymmärretään koulutusmuotona.

– Minä sentään pääsin näytteisiin, ihme ja kumma. Minulla on joku päiväkirjamerkintäkin, ei ihan teinivuosilta, mutta siinä taisin soittaa vain Beethovenin muunnelmia, kun muut soittivat Lisztiä ja kaiken maailman muuta, Chopinin etydejä. Silloin vasta tajusin, että pitäisi osata kaikkea tuollaista.

– Kävikin niin että kun tulin ulos niin pianotaiteilija Kurt Walldén tuli minua kiittämään. Hän oli pitänyt soitostani. Olin niin ällistynyt, sillä olin ollut Walldénin konsertissa ja ajattelin, että tämähän nyt oli ihan taivasta kun tällainen ammattipianisti tulee kiittämään. Ja oma opettajakin nyökkäsi hyväksyvästi! Johan nyt on markkinat, minä ajattelin. Että näillä Beethovenin muunnelmilla pääsin oppilasnäytteeseen esiintymään.

Väliotsikko Haukut Einar Englundilta.
Väliotsikko Haukut Einar Englundilta. kuvitus

Esiintyessään Sibelius-Akatemian kevätnäytteessä, opiskelija sai julkiset arvostelut.

– Minulle kävi niin, että oppilasnäytteissä sitten klottasin. Luultavasti otin väärän tempon tai jotain. Sain haukut Einar Englundilta: ”Rikollista miten on fuskannut tekniikassa.” Joku toinen moitti tempoja, joku ylisti Sosialidemokraatissa, että mikä kyky, ja loput olivat siltä väliltä. Hiljalleen oppi sellaiseksi, ettei arvosteluilla ollut niin väliä. Ne olivat mitä olivat.

– Tuntuu niin hullunkuriselta, että nykyään hyvä jos saa arvostelijan paikalle ja silloin arvosteltiin joka oppilasnäytös. Ja niitä oli paljon. Ensimmäiset näytteet olivat vähän heikompaa tasoa, ja sitten jos pääsi niihin viimeisiin, niin edusti jo jotain.

– Ja lopulta opinnot huipentuivat siihen että pääsi niihin viimeisiin. Mutta mainiota oli, että koko vuosi piti jännittää sitä yhtä kappaletta. Ja muistan että opettajana se oli minulla vielä edessä.

Väliotsikko Säestäminen alkaa.
Väliotsikko Säestäminen alkaa. kuvitus

Rakkaus runoihin ohjasi Merin ryhtymään laulajien säestäjäksi ylioppilaskevään jälkeen.

– Siten sain myös kavereita, kun olin aiemmin ollut niin yksinäinen.

– Säestettäväni lauloivat paljon aarioita, mutta mitään roolihahmoja ei mietitty. Laulaja tiesi suunnilleen mistä kohdasta oopperaa aaria on ja mitä siinä esitetään, ja että sitä lauletaan tietyllä äänellä. Ei ymmärretty fakkeja ja muuta. Rooliasia avautui myöhemmin kesäkurssien myötä.

– Mutta säestin opiskeluaikana kuitenkin ja minulla oli hirmuinen repertuaari. Olin eri opettajilla säestämässä ja siihen aikaan kun oppilaskonserttien ohjelmiin ei koskaan painettu säestäjän nimeä, niin sellainen tuntematon ihminen marssi aina lavalle harva se konsertti ja diplomisuoritus.

– Mutta kerran sain soittaa oikeassa Sibelius-Akatemian konsertissa, jossa oli oikein ammattisoittajat. Ohjelmassa oli Stravinskyn Septetto. Luulen että sain sen sen takia, että kukaan Akatemian opettajista ei viitsinyt opetella kappaletta, siinä kun oli niin inhottava stemma. Mutta silloin pääsin tuntemaan millaista on olla oikea taiteilija ja nousta sinne lavalle niin että on nimikin ohjelmassa!

Tarina jatkuu! Lue seuraavaksi kuinka vahtimestari kiinnitti Merin opettajaksi Sibelius-Akatemiaan 1950-luvun alussa.

Kuvitusta
Kuvitusta kuvitus,Meri Louhos

Lue myös - yle.fi:stä poimittua