Hyppää pääsisältöön

Erehdyksessä suoraan Sibelius-Akatemiaan – pianisti Meri Louhos muistelee

Sibelius-Akatemian rakennus vuonna 1946 ja Meri Louhos 1943.
Arkkitehti Eino Forsmanin suunnittelema Helsingin Konservatorio valmistui 1930. Valokuva on vuodelta 1946. Lukiolaistyttö Meri Louhos aloitti musiikkiopinnot sotavuonna 1943. Sibelius-Akatemian rakennus vuonna 1946 ja Meri Louhos 1943. Kuva: Museovirasto, kuvaaja Viljo Pietinen. | Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos,Taideyliopiston Sibelius-Akatemia

Lukiolaistyttö Meri Louhos pyrki 16-vuotiaana Sibelius-Akatemiaan ja pääsi sisään – suoraan aikuiskoulutukseen. Yksinäinen teini joutui teoriatunneille sodasta palanneiden miesten kanssa ja takelteli kun teititeltiin. Meri kertoo nuoren tytön opintovuosista 1943-46.

Merin koulun laulunopettaja Käpylässä oli Toivo Elovaara. Elovaara oli kirkkomuusikko ja säveltäjä, joka pani merkille tytön innostuksen musiikkiin.

– Lähdin pääsykokeisiin Toivo Elovaaran yllytyksestä. Hän sanoi että kun sinä olet niin innostunut niin mene pyrkimään Sibelius-Akatemiaan.

– Kun pyrin sisään, niin ikäni puolesta minun olisi pitänyt pyrkiä niin sanottuun alkeiskouluun – eikö ole kaamea sana. Vaan minähän sain päähäni että haluan säveltää ja haluan heti teoriaa ja säveltapailua ja menin pyrkimään suoraan ammattiopintoihin.

Meri osallistui Sibelius-Akatemian pääsykokeeseen keskellä sodan vuosia.

Luutnantti Fougstedt ja sotamies Godzinsky soittavat nelikätisesti pianoa Konservatorion salissa Toivekonsertissa 25.3.1943.
Kevättalvella 1943 ihmiset istuivat ilmahälytysten takia takit päällä konsertissa. Kuvassa luutnantti Nils-Eric Fougstedt ja sotamies George de Godzinsky. He soittivat nelikätisesti konservatorion eli Sibelius-Akatemian salissa järjestetyssä Toivekonsertissa 25. maaliskuuta 1943. Luutnantti Fougstedt ja sotamies Godzinsky soittavat nelikätisesti pianoa Konservatorion salissa Toivekonsertissa 25.3.1943. Kuva: SA-kuva. Nils-Eric Fougstedt,George de Godzinsky,Taideyliopiston Sibelius-Akatemia,jatkosota,meri louhos
Väliotsikko Väärään aikaan pääsykokeisiin.
Väliotsikko Väärään aikaan pääsykokeisiin. kuvitus

Tutkintopäivänä syyskuussa 1943 kaikki ei mennyt ihan putkeen.

– Tutkintopäivänä olin ymmärtänyt kellonajat väärin. Ymmärsin että sisäänpääsytutkinto oli kello 14, mutta se olikin kello neljä. Menin Pohjoiselle Rautatiekadulle Akatemian pikkusalin eteiseen odottamaan ja kun asia selvisi, niin en kehdannut mennä pois vaan odotin.

– Istuin kaksi tuntia siinä eteisessä kuullen muiden soittoa.

Pääsykoe oli komplekseja potevalle teinitytölle sekä elämys että koettelemus. Eteisessä istuessaan lukiolaistyttö kuuli muiden sisäänpyrkijöiden esityksiä. Niiden nuorten aikuispyrkijöiden, jotka olivat pitkällä soitossaan ja hakeutumassa ammattiopintoihin.

– Voi hyvä ihme! Siellä oli sellainen Karin Lindrooskin, joka soitti Lisztiä jota en ollut ikinä kuullutkaan. Kaikki olivat ihan fantastisia.

– Ajattelin että minä raukka, ajattelin etten ikinä – olen aina ollut niin kompleksien vallassa – en ikinä pääse sinne.

Pääsykoetta olivat kuuntelemassa pianistit Ernst Linko, Ilmari Hannikainen, Rolf Bergroth ja Martti Paavola.

– En ymmärrä oliko silloin jotenkin huono taso, vähän pyrkijöitä, tai olenko ollut jotenkin liikuttava. Kyllä yhä ihmettelen että pääsin sisään.

Sotavuosina lukukaudet olivat repaleisia. Syksyllä 1943 Sibelius-Akatemian avajaiset vietettiin lokakuun ensimmäisenä päivänä. Juhlassa puhui rehtori Ernst Linko ja Meri oli merkitty Rolf Bergrothin oppilaslistalle.

Ernst Linko nojaa flyygeliin Sibelius-Akatemian rehtorin huoneessa.
Ernst Linko rehtorin huoneessa, missä hän myös opetti. Ernst Linko nojaa flyygeliin Sibelius-Akatemian rehtorin huoneessa. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Ernst Linko,meri louhos
Väliotsikko Teoriatunneilla sodasta palanneiden miesten kanssa.
Väliotsikko Teoriatunneilla sodasta palanneiden miesten kanssa. kuvitus

Koulun vuoksi Meri saattoi käydä tunneilla Sibelius-Akatemiassa vain iltaisin. Hän opiskeli yhdessä sodasta palanneiden miesten kanssa.

– Menin Arvi Karvoselle, jolla oli teoria ja säveltapailu yhdistettynä tiiviiksi paketiksi.

– Tunneilla oli paljon sotaan vapaaehtoisina lähteneitä miehiä. He olivat menettäneet vuosia, ja opinnot olivat jääneet kesken. Siellä oli aikuisia miehiä, ei minun ikäisiäni nuoria.

– Kyllä siellä kuitenkin pärjäsin, minulla oli hyvä korva ja sain suoritettua kaikki. Mutta toisaalta en koskaan voinut verrata itseäni mihinkään enkä myöskään saanut sellaista palautetta, jota olisi pitänyt antaa nuorelle ihmiselle.

Meri Sibelius-Akatemian opiskelijana.
Opiskelijatyttö vuodelta 1943. Meri Sibelius-Akatemian opiskelijana. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos

Tuolloin elettiin teitittelyn aikaa ja tapa oli käytössä myös opettajien ja oppilaiden kesken.

– Minulla meni väärään kurkkuun kaikki kun minua teititeltiin. Olin ihan teini ja se oli outoa. Kun ajattelen kuinka nykyään sinutellaan aivan estoitta, niin silloin jo se teitittely teki etäisyyttä ja lisäsi silloin yksinäisyyden tunnettani.

Väliotsikko Toisen vuoden opiskelijalle oli käydä huonosti.
Väliotsikko Toisen vuoden opiskelijalle oli käydä huonosti. kuvitus

– Toisena lukuvuonna piti ilmoittautua rehtorille ja kun sanoin että haluaisin teoriaan iltatunneille, rehtori kysyi että miksi. Minä sanoin, että kun minä opiskelen. Että missä? Koulussa.

– Silloin selvisi että en olisi kuulunut sinne. Minun olisi pitänyt olla alkeiskoulussa eli nuorisopuolella. Mutta eivät ne siirtäneet minua pois vaan sain jatkaa.

Väliotsikko Pula-ajan haasteet.
Väliotsikko Pula-ajan haasteet. kuvitus
Sotilaspojat kantavat kylttiä "Lumpuista lämmintä armeijalle!" huhtikuun 12. päivänä 1942.
Koko valtakunta oli valjastettu huoltamaan armeijaa. Kuva huhtikuulta 1942. Sotilaspojat kantavat kylttiä "Lumpuista lämmintä armeijalle!" huhtikuun 12. päivänä 1942. jatkosota

Kun 1940-luvun Suomessa elettiin pula-aikaa, ei se rajoittunut ainoastaan elintarvikkeisiin tai vaatteisiin vaan kaikesta oli puute. Myös nuottimateriaaleista.

– Se oli hankalaa aikaa, kun kaupasta ei saanut nuotteja. Ei tullut laivoja ulkomailta, jotka olisivat tuoneet nuottimateriaaleja. Myöskään kirjoja ei saanut. Koko ajan etsittiin ja kyseltiin mistä tai keneltä saisi lainata, että saa seuraavan läksyn menemään.

– Minä sain Kaupunginorkesterilta jonkun harmoniaopin ja lainaamalla sain Sirkka Penttilältä esimerkiksi Bachin Ranskalaiset sarjat.

Yksi mahdollisuus nuottien saamiseen aikana ennen kopiokoneita, oli käsin kopioiminen.

– Fazerin musiikkikaupassa oli töissä yksi miesparka, joka kastoi mustekynää pulloon ja kopioi nuotteja. Kuinka paljon hän tekikän töitä!

– Kerran ryhdyin itse kopioimaan, mutta huonoksi onneksi nuotissa oli niin ihana kansi, että vuodatin kaiken energiani sen kopioimiseen niin etten jaksanut enää kopioida nuottia.

Tarina jatkuu! Lue seuraavaksi Merin kyyneliin päättyneestä tunnista rehtori Ernst Lingolla ja muista 1943 alkaneista piano-opinnoista Sibelius-Akatemiassa.

Kuvitusta
Kuvitusta kuvitus,Meri Louhos

Lue myös - yle.fi:stä poimittua