Hyppää pääsisältöön

Isolde Itä-Saksasta vahtii tutkijastipendiaattia Leningradin konservatoriossa – pianisti Meri Louhos muistelee

Pianistit Meri Louhos, Elina Saksala ja Arto Satukangas.
Elina Saksala ja Arto Satukangas olivat Leningradin konservatorion opiskelijoita. Pianistit Meri Louhos, Elina Saksala ja Arto Satukangas. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos,Arto Satukangas,elina saksala

Kun Meri Louhos oli tehnyt jo useita turistimatkoja Leningradiin, anoi hän tutkijastipendiä tutustuakseen Leningradin konservatorion opetukseen. Vierailu kesti joitakin viikkoja eikä majoitus 1980-luvun alussa ollut enää sen enempää Astoriassa kuin Europeiskajassakaan.

Väliotsikko Teitte saman tempun jo viime vuonna.
Väliotsikko Teitte saman tempun jo viime vuonna. kuvitus

Verrattuna aiempiin turistimatkoihin, kaupunki muuttui Merin päästyä virallisesti tutustumaan Leningradin konservatorioon.

– Aiemmilla reissuilla olin käynyt jo luvatta Rimski-Korsakovissa. Olin tehnyt sopimuksen erään professori F. Sokolovin kanssa, että soitan alhaalta klo 4 ja hän tulee ja huudahtaa että tehän olette täällä, tervetuloa! Suunnitelman mukaan menin rehtorin sihteerin luokse ja selitin huonolla venäjällä, että haluaisin tavata professori Sokolovin, olisiko hän nyt täällä? Kun sihteeri sitten soitti, hän tavoitti iloisesti "yllättyneen" professorin, joka tuli toivottamaan tervetulleeksi.

– Tein saman tempun seuraavana vuonna, taas menin sanomaan että osaan hyvin huonosti venäjää. Siihen sanoi sihteeri, että niin te sanoitte viime vuonnakin.

Kun Meri pääsi tutkijastipendillä Konservatorioon, hän sai listan opettajista joita kannatti kuunnella.

Pianisti Elina Saksala talvisella juna-asemalla.
Rimski-Korsakovin opiskelija Elina Saksala talvisella juna-asemalla. Pianisti Elina Saksala talvisella juna-asemalla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. rautatieasemat,elina saksala
Väliotsikko Huonot hetekat ja huonetoverina Isolde Itä-Saksasta.
Väliotsikko Huonot hetekat ja huonetoverina Isolde Itä-Saksasta. kuvitus

Verrattuna turistin laveaan elämään, tutkijastipendiaatin elinolot olivat toiset. Merin majoituspaikka oli opiskelija-asuntola kaukana keskustasta.

– Asuntola oli noin tunnin ratikkamatkan päässä jossain Vasilinsaaren takana, Kirovin tehdasalueella. Siellä minulle laitettiin huonetoveriksi vahti, Isolde Itä-Saksasta. Meillä oli kodikasta kun Isoldella oli oikein julisteita seinällä. Tunsin että olin ihan komennossa.

– Sängyt olivat hirveät vanhan ajan hetekat, jotka olivat menneet ihan riippukeinuiksi. Eihän sellaista kenenkään selkä kestänyt. Monet olivat ottaneet pianosta alhaalta etulaudan irti ja laittaneet sen sänkyynsä pohjaksi että pystyivät nukkumaan suorassa. Oli siis aika vaatimatonta ja minäkin tiesin paikkani. En ollut mikään tervetullut ulkomaalainen.

– Ihan toista oli myöhemmin Moskovassa, jossa Sibelius-Akatemia sentään pantiin merkille.

Väliotsikko Lautakunta oli aplodeerannut Lingolle.
Väliotsikko Lautakunta oli aplodeerannut Lingolle. kuvitus

– Oli kuitenkin elämys nähdä Konservatorio ja kuvitella että oma opettajani Ernst Linko oli ollut siellä joskus opiskelemassa. Lingosta kerrottiin, että lautakunta oli aplodeerannut hänelle pääsykokeessa. Hän oli niin hämmästyttävän hyvä.

Pianotaiteilija Ernst Linko soittaa.
Ernst Linko. Pianotaiteilija Ernst Linko soittaa. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Ernst Linko,meri louhos
Väliotsikko Kauhukokemus tullissa.
Väliotsikko Kauhukokemus tullissa. kuvitus

Vuosien kuluessa olot Leningradissa kohenivat ja sieltä tuotiin tuliaisina paitsi levyjä ja nuotteja, myös kristallia. Niitä taisivat tuoda kaikki.

– Kerran kävi niin kurjasti, että kun ystäväni tulivat joulun alla saattamaan minua asemalle, he toivat kaikki votka- tai samppanjapullon. Minä voivottelin että älkää nyt ihmeessä, minähän tapaan Suomen tullin. "Ei ei ei, totta kai otat nämä!"

– Siinä minulla oli keskellä lattiaa kassillinen alkoholia ja ajattelin kauhulla miten minun käy. Olin tottunut laskemaan tarkasti, että mukana oli varmasti sama määrä sormuksia tullessa kuin oli ollut mennessä.

– Ajattelin etteivät ne venäläiset mitään välittäneet, mutta miten käy Suomen rajalla! Kun hetki sitten koitti, sanoin vaan että olen saanut nämä lahjaksi, en voinut mitään. Suomalainen tullimies sanoi: "Hyvää joulua!" Se oli kauhukokemus.

Tarina jatkuu! Lue seuraavaksi Merin rakkaudesta venäjän kieleen ja kulttuuriin, debytoinnista venäjänkielisellä puhenäyttämöllä sekä hullaantumisesta Aleksandr Pushkiniin.

Kuvitusta
Kuvitusta kuvitus,Meri Louhos

Lue myös - yle.fi:stä poimittua