Hyppää pääsisältöön

Koulupukuja, valtavia rusetteja ja Fazerin karamelleja Leningradissa – pianisti Meri Louhos muistelee

Pikku oppilaita Leningradin konservatorion valmistavassa koulussa 1960-luvun lopulla.
Pikku oppilaita Leningradin konservatorion valmistavassa koulussa 1960-luvun lopulla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. koululaiset,Leningrad,Flyygeli,Pianonsoiton opetus,meri louhos

Kun Meri Louhos oli tuttavansa Kirsti von Boehmin kanssa ensimmäistä kertaa Leningradissa 1960-luvun puolivälissä, he pääsivät seuraamaan pianonsoiton opetusta Leningradin keskusmusiikkikouluun.

Ensimmäisellä turistimatkalla Meri ja Kirsti oli majoitettu luksushotelli Astoriaan, joka sijaitsi hyvällä paikalla vastapäätä Iisakinkirkkoa. Hotellista oli lyhyt matka Nevski Prospektille ja myös lyhyt matka musiikkikouluun tunteja seuraamaan.

– Koulurakennus sijaitsi Leningradin konservatorion tuntumassa Matvejeva pereulok. Sinne oli maailman kaunein reitti kanavan vartta ja yli sillan, jossa leijonat aina pureskelivat kettinkejä.

– Perheet olivat onnellisia, kun heidän lapsensa oli valittu sinne. Lapset olivat läpäisseet kovat testit ja näin oli ratkaistu perheessä yhden ihmisen tulevaisuus. He olivat äärettömän vakavia ja kauniita kun soittivat hartaasti sitä pianoa. Heissä oli lämpöä, mutta samalla pidättyväisyyttä, eivätkä he riehuneet.

Nuori tyttö istuu flyygelin ääressä ja soittaa.
Nuori tyttö istuu flyygelin ääressä ja soittaa. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Pianonsoiton opetus,Flyygeli,Leningrad,meri louhos

– Kaikki käyttivät mustia tai tummansinisiä koulupukuja. Tytöillä oli kolttu, valkoinen esiliina ja sellainen kaikkien aikojen isoin rusetti. Joskus se oli ihan pään kokoinen ja kuului asiaan, vaikka oli ihan tavallinen koulupäivä.

– Pojilla saattoi olla pioneerin pusakka ja punainen huivi. He kävivät varmaan jollain pioneerileirillä, mutta eivät osanneet ajatella politiikkaa. Siellä piti kyllä varoa, ettei puhunut sopimattomia.

Meri tutustuin myös koulun rehtoriin, joka vähitellen pehmeni ja salli myös sellaista, mikä ei muuten olisi ollut luvallista.

Meri Louhos ja Kirsti von Boehm sekä Leningradin konservatorion valmistavan koulun rehtori 1960-luvun lopulla.
Keskusmusiikkikoulun rehtori salli Merin ja Kirstin kulkea koulussa tavallista enemmän. Meri Louhos ja Kirsti von Boehm sekä Leningradin konservatorion valmistavan koulun rehtori 1960-luvun lopulla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos,Leningrad,Kirsti von Boehm
Väliotsikko Tunnistamattomia klönttejä kurkusta alas.
Väliotsikko Tunnistamattomia klönttejä kurkusta alas. kuvitus

– Saimme tutustua kouluun jopa niin pitkälle, että pääsimme ruokailemaan heidän ruokalassaan. Mutta se oli kyllä kova kokemus, kun ei yhtään tiennyt mitä soppaa söi. Ilmeelläkään ei voinut näyttää, että oli ihan kauhuissaan.

– Sanoin Kirstille, että mitä klönttejä tässä putoaa kurkusta alas ja hän sai niin mahdottoman naurukohtauksen, että hyvä ettei ruoat lentäneet pitkälle. Ihan hirveää oli kun piti vaan syödä ja olla kiitollinen. Mutta oli kiva nähdä se heidän elämänsä.

Siellä käveli myös kissa.

– Mikä ihmeen kissa? Juu, se on meidän kissamme. Yritämme tehdä tämän koulun kodikkaaksi ja siksi lapsilla on täällä kissa.

Väliotsikko Ankara tie huipulle.
Väliotsikko Ankara tie huipulle. kuvitus

Lapset nukkuivat suurissa makuusaleissa.

– En tiedä kuinka paljonko heitä oli samassa huoneessa. Myöhemmin Moskovassa kun juttelin Ilja Grubertin kanssa, niin hän sanoi että kyllä ne kouluvuodet olivat kamalia, kun samassa huoneessa saattoi nukkua 40 oppilasta. Mitä siitä nukkumisesta yleensä tuli? Emme saaneet koskaan nähdä internaatin asuintiloja.

– Meille selvisi myös soittajan tie kovimpiin kilpailuihin: ensin piti kunnostautua omassa ryhmässään, sitten voittaa koulunsa, kaupunkinsa ja alueensa kilpailu. Näin saattoi siirtyä aina vähän isompiin ympyröihin ja sitten kun voitti koko Neuvostoliiton kilpailun tai sijoittui hyvin, pääsi johonkin kansainväliseen kilpailuun. Tällä tavalla seulottiin tarkkaan ne, jotka pääsivät ulkomaille. Ei silloin muuten päässyt matkustamaan mihinkään.

Opettaja näyttää oppilaalle malliksi kuinka pitää soittaa.
Manja Mekler oli oikein hyvä opettaja kouluun tutustujien mielestä. Opettaja näyttää oppilaalle malliksi kuinka pitää soittaa. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Leningrad,Pianonsoiton opetus,meri louhos
Pieni piano-oppilas soittaa.
Pieni piano-oppilas soittaa. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Pianonsoiton opetus,Leningrad,meri louhos
Pieni piano-oppilas soittaa.
Pieni piano-oppilas soittaa. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Pianonsoiton opetus,Leningrad,meri louhos

Soittotunti pidettiin joka päivä ja opettaja seurasi tarkkaan myös oppilaan koulumenestystä. Myöhemmin Moskovassa Meri näki kuinka oppilas saattoi saada hirveät haukut huonosta matematiikan kokeesta. Täällä ei laiskotella!

Leningradin koulussa lapset olivat peruskouluikäisiä.

Koulutyttöjä.
Koulutyttöjä. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Pianonsoiton opetus,Leningrad,meri louhos
Poika istuu flyygelin ääressä.
Poika istuu flyygelin ääressä. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Pianonsoiton opetus,Leningrad,meri louhos

– Poika jota seurasin, oli ehkä kahdeksanvuotias. Osa oppilaista oli leningradilaisia. Mummot toivat heitä vanhempien ollessa töissä, mutta suuri osa oli tuhansien kilometrin päästä, ja kun oli lomia, niin he pääsivät kotiin. Mutta oli niitäkin, joille matka oli liian pitkä ja he eivät päässeet kotiin ollenkaan.

Sibelius-Akatemian piano-opettajat Ritva-Tuuli Ahonen ja Kirsti von Boehm seuraavat piantuntia Leningradin konservatorion valmistavassa koulussa 1960-luvun lopulla.
Kuunteluoppilaat Ritva-Tuuli Ahonen ja Kirsti von Boehm. Sibelius-Akatemian piano-opettajat Ritva-Tuuli Ahonen ja Kirsti von Boehm seuraavat piantuntia Leningradin konservatorion valmistavassa koulussa 1960-luvun lopulla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Kirsti von Boehm,Leningrad,Pianonsoiton opetus,meri louhos

Entä jos lapsesta näki, että hänestä ei tule virtuoosia? Mitä silloin tapahtui, Meri kysyi.

– Vastaus oli että kun on testattu, on ehdottoman musikaalinen. Mutta jos ei menestykään, niin yrittivät keksiä jonkun toisen pääaineen. Tapasimme kaksi pikkupoikaa, noin kymmenvuotiaita, joista toisen pääaine oli kuoronjohto. Ilmeisesti hänellä oli tarkka korva. Toinen oli lyömäsoittaja, eikä heitä heitetty pois.

– Myöhemmin kaikki meni tiukemmaksi. Oli kaksi ulosheittoluokkaa, joista siirrettiin toiseen musiikkikouluun. Muistan että kuuntelimme yhtä kahdeksannen luokan tyttöä, joka harjoitteli aika vaikeaa oktaavietydiä. Hänellä oli menossa kysymys, saako jatkaa.

Teinityttö pianotunnilla.
Teinityttö pianotunnilla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Pianonsoiton opetus,Leningrad,meri louhos

– Koulun seinällä oli kaikkien niiden oppilaiden kuvat, jotka olivat kunnostautuneet kilpailuissa. Silloin ei Grigori Sokolov ollut vielä seinällä. Hänhän oli sensaatio, 16-vuotias ja juuri pyrkimässä konservatorioon kun voitti Tshaikovski-kilpailun.

Nuori pianotaiteilija Grigory Sokolov.
Nuori pianonsoiton opettaja Grigori Sokolov Leningradin konservatoriossa. Nuori pianotaiteilija Grigory Sokolov. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Grigory Sokolov
Väliotsikko Anteeksi! Nämä sienet ovat Kannakselta.
Väliotsikko Anteeksi! Nämä sienet ovat Kannakselta. kuvitus

Kun Meri tutustui hiljalleen ihmisiin, nousi eteen suuri kysymys mitä heille antaisi.

– Ongelma oli se, että mitään ei saanut antaa! Saksanopettaja Margarita Peskarjevan kanssa meillä oli myöhemmin sopimus, että jos hän kaipaa esimerkiksi mausteita tai jotain muuta keittiöön, hän kirjoitti kirjeen: "Laitoin kanaa ja oikein hyvillä saksilla leikkasin sen paloiksi ja laitoin paljon sitä ja sitä maustetta". Tämän perusteella tiesimme mitä tuoda.

– Pääsimme myös katsomaan Margaritan kotia. Parasta oli että siellä oli hänen äitinsä, Siperiasta kotoisin oleva valkotukkainen, vahva, ihana nainen. Ja niin vastaan kaikkea mitä Neuvostoliitossa oli tapahtunut.

– Hän puhui aika avoimesti valtakunnan politiikkaa vastaan. Ja kun tuli eteen kysymys mitä hän antaisi meille, antoi hän sieniä joita oli kerännyt. Pyysi vaan anteeksi että ne olivat Kannakselta.

Väliotsikko Kohti sitä oikeaa Konservatoriota
Väliotsikko Kohti sitä oikeaa Konservatoriota kuvitus

Myöhemmillä reissuilla Meriä ja Kirstiä ei majoitettu enää Astoriaan, mutta he saivat sviitin Europeiskajasta. Sviitissä oli piano ja lasikaapissa laseja ja muuta tarpeellista. Sinne he kutsuivat kaupungissa olevia muita suomalaisia kylään.

Pianistit Meri Louhos, Jaana Kärkkäinen ja Arto Satukangas.
Rimski-Korsakovin opiskelijat Jaana Kärkkäinen ja Arto Satukangas vieraina Europeiskajassa. Pianistit Meri Louhos, Jaana Kärkkäinen ja Arto Satukangas. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos,Heini Kärkkäinen,Arto Satukangas
Kirsti von Boehm ja Elina Saksala pöydän ääressä hotelli Europeiskajassa Leningradissa.
Vieraisilla kävi myös piano-opiskelija Elina Saksala. Kirsti von Boehm ja Elina Saksala pöydän ääressä hotelli Europeiskajassa Leningradissa. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Kirsti von Boehm,elina saksala

Meri kävi kuuntelemassa lukuisia eri tunteja ja pystyi jo puhumaankin jonkin verran.

– Vaikka osaisinkin vähän kieltä, ei se keskustelu niin vaan sujunut. Mutta näin paljon mielenkiintoisia asioita ja vuosia myöhemmin kuulin sellaisenkin jutun, että Konservatorio oli niin ränsistyneessä kunnossa että yksi flyygeli oli pudonnut lattian läpi alempaan kerrokseen. Nyt kaikki on laitettu kuntoon, mutta silloin parketitkin oli suunnilleen tervattu.

– Hiljalleen selkisi sitten koko opetussysteemi ja minua alkoi kiinnostaa myös varsinaiseen konservatorioon tutustuminen. Mutta eihän sinne niin vaan menty, Rimski-Korsakoviin…

Tarina jatkuu! Lue seuraavaksi Merin tutkijastipendiaattiviikoista Leningradin konservatoriossa 1980-luvun alussa.

Kuvitusta
Kuvitusta kuvitus,Meri Louhos

Lue myös - yle.fi:stä poimittua