Hyppää pääsisältöön

Köyhän rotan onnellista elämää Wienissä – pianisti Meri Louhos muistelee

kollaasi
– En voinut jäädä Wieniin, koska piti tulla kotiin töihin ja tienaamaan. Oli kuitenkin selvää, että anon uutta stipendiä ja tulen takaisin. kollaasi Meri Louhos

Rahat riittivät pianotunteihin ja konserttien seisomapaikoille, ei juuri muuhun. Ystävykset Meri Louhos ja Liisa Pohjola huvittelivat jakamalla oluttuopin ja katselemalla Mariahilfestrassen näyteikkunoita. Silti opiskelijaelämä kesäisessä Wienissä oli niin ihanaa, että sinne oli päästävä uudestaan. Meri kertoo opinnoistaan Wienissä 1950-1960 -lukujen vaihteessa.

Lahjakkaat suomalaismuusikot ovat aina matkustaneet Euroopan musiikkimetropoleihin jatkamaan opintojaan. Wieniin suuntasivat 1950-1960 -lukujen vaihteessa mm. laulajat Matti Tuloisela ja Anita Välkki, pianistit Liisa Pohjola, Liisa Karhilo, Kauko Kuosma, Inkeri Siukonen ja nuori Margit Rahkonen sekä kapellimestari Ulf Söderblom.

Onnistunut ensikonsertti tammikuussa 1956 toi myös 29-vuotiaalle Meri Louhokselle stipendin ja mahdollisuuden lähteä täydentämään opintojaan maailmalle.

Meri Louhos kesällä 1956.
Meri kesällä 1956. Meri Louhos kesällä 1956. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

Kun Meri kesän kynnyksellä saapui matkalaukkuineen Wieniin, siellä opiskeli jo hänen ystävänsä Liisa Pohjola. Liisa auttoi Meriä hankkimaan opettajan ja asunnon. Harjakauppias, köyhä leskirouva, vuokrasi Merille alivuokralaishuoneen samasta talosta, missä Liisa asui.

– Oli parisänky, joka vei niin paljon tilaa, ettei mahtunut kävelemään. Sitten oli hirveä vanha flyygeli, hyvä kun oli koskettimet. Se ei ollut mikään harjoitusinstrumentti. Sillä roskapianolla tein paljon töitä.

Liisa asui pari kerrosta ylempänä.

– Hän soitti niin kovaa, että koko talo kaikui. Rämästä flyygelistä katkeili kieliä ja niitä oli joka puolella. Kun Liisa lähti takaisin Suomeen, minun piti luovuttaa se flyygeli hakijoille. Miehet katsoivat pitkään kuin minä olisin sen tehnyt.

Postikortti Wienistä Meri Louhokselle 1965.
Pianistipariskunta Inkeri Siukosen ja Kauko Kuosman postikortti Wienistä Merille Käpylään toukokuussa 1965. Postikortti Wienistä Meri Louhokselle 1965. Kuva: Meri Louhoksen arkisto Meri Louhos
Väliotsikko: Maestro Richard Hauser ja Urtextin salaisuudet
Väliotsikko: Maestro Richard Hauser ja Urtextin salaisuudet kuvitus

Liisan avulla Merille järjestyi opettaja, Richard Hauser, joka oli Wienin pianopedagogien ykkönen. Suomessa Hauseria vielä ei tunnettu, mutta hänen oppilaansa voittivat pianokilpailuja eripuolilla maailmaa.

Vaikka oli lukenut koulussa pitkän saksan, Meri puhui unkarilaissyntyisen Hauserin kanssa englantia.

– Tuntui turvallisemmalta, että puhuimme molemmat vierasta kieltä.

Meri oli kuullut, että Hauser oli tyytymätön suomalaisoppilaittensa tekniikkaan ja laittoi nämä soittamaan sormiharjoituksia. Myös omalla kohdallaan Meri oli varautunut sormiharjoituksiin. Heti ensimmäisellä tunnilla Hauser totesi:

– You have got a very bad edition.

– Hän sanoi ”edition”, mutta minä kuulin ”education”. Luulin, että minulla oli ”very bad education” ja kysyin heti, mitä pitää tehdä.

Hauser antoi osoitteen.

– Menette tänne ja ostatte tämmöiset nuotit.

Musiikkikaupan lasku Wienissä 1959.
Doblingerin kuitti. Musiikkikaupan lasku Wienissä 1959. Kuva: Meri Louhoksen arkisto Meri Louhos

Doblingerin musiikkikaupasta löytyivät Hauserin määräämät nuotit.

– Vasta kun kannessa luki Urtext edition, tajusin, että minulla olikin huonot nuotit! Ja minä kun olin kantanut kapsäkissä selkä vääränä koviin kansiin sidottuja Beethovenin sonaatteja, Bachia ja vaikka mitä.

Matka Wieniin oli kestänyt laivalla ja junalla kolme päivää.

– Tulin Wieniin kädet varmasti yli puoli metriä pidempinä, ja sitten kaikki nuotit olivat vääriä, koska juuri silloin oli tullut urtext, säveltäjien alkuperäisten käsikirjoitusten julkaiseminen.

– Yht’ äkkiä minulle selvisi, mitä urtext tarkoitti. Ne olivat vain painotuksia. Ei mitään sellaista, että pitää nostaa aina kaaren loppu ylös, vaan ne olivat kuin sanojen merkityksiä, että Mozart kirjoittaa niin kuin puhuisi. Ja mikä oli tärkeää, niin kaaren alku.

– Kun me nuoret pianistit palasimme Wienistä kotiin, niin me tietysti sanoimme kaikille kollegoille, että teillä on huonot nuotit. Se oli vähän myös sellaista snobismia.

Meri louhos soittaa pianoa.
– Hauser kysyi minulta, että mistä te tulette, kun teillä on parempi tekniikka kuin muilla suomalaisilla. Nämä olivat kehut opettajalleni Ernst Lingolle. Meri louhos soittaa pianoa. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

Merille oli hyötyä urtextin tuntemisesta Yhdysvalloissa, missä hän oli stipendiaattina Eastman School of Music’issa 1960–1961.

– Amerikassa sanottiin, että kuunnelkaa kaikki, miten hän soittaa! Näin soitetaan nykyään Euroopassa.

Richard Hauser oli ankara ja lyhytsanainen opettaja. Hän tunsi kaikki tyylit ja vaati, ettei mitään tehty puoliksi.

– Monet pelkäsivät häntä, mutta vaistosin, että hän jotenkin piti minusta. Opin häneltä valtavan paljon. Yht’ äkkiä minulle aukesi, millainen klangi pitää olla Beethovenissa tai Mozartissa.

– Olin kovin ujo. En kehdannut maksaa professorille tunneista käteen, vaan jätin rahat flyygelin reunalle. Hän olisi varmasti ihan mielellään ottanut rahan heti ja pannut taskuunsa.

Väliotsikko: Yhteinen oluttuoppi Liisa Pohjolan kanssa
Väliotsikko: Yhteinen oluttuoppi Liisa Pohjolan kanssa kuvitus

Stipendi riitti soittotunteihin, konserttilippuihin ja vaatimattomiin aterioihin. Vuokraemännällä ei ollut varaa edes wc-paperiin.

– Vessapaperina oli arkiksi kauniisti revittyjä presidentinvaalimainoksia.

Postikortti Wienistä 1964.
Merin postikortti Wienistä äidille Käpylään kesäkuussa 1964. Postikortti Wienistä 1964. Kuva: Meri Louhoksen arkisto Meri Louhos

– Meidän kulmalla oli kuppila, missä kävimme Liisan kanssa syömässä. Siellä oli wieniläistä suppea, laihaa, vetistä soppaa, joka tuli ennen pääruokaa. Toisinaan säästimme niin, että otimme pelkän suppen, varsinkin jos sinä päivänä oli jälkiruokana lettuja, palatschinken. Keittoon panimme niin hirveästi mausteita, että ravintoloitsija tuli sanomaan, ettei niin paljon saa käyttää. Säästettiin!

– Lauantaina emme menneet minnekään rilluttelemaan, vaan kävelimme pitkin Mariahilfestrassea. Ensin kuljimme ostoskadun oikeata puolta ja katsoimme näyteikkunat ja kun tulimme West Bahnhofin rautatieasemalle, ostimme oluen. Sitten siirryimme kadun vasemmalle puolelle, joimme yhteistä olutta vuorotellen samasta tuopista, katsoimme vasemman puolen näyteikkunat ja tulimme tyytyväisinä kotiin.

Väliotsikko: Konserteissa ja oopperassa seisomapaikoilla
Väliotsikko: Konserteissa ja oopperassa seisomapaikoilla kuvitus

Meri ja Liisa kävivät ahkerasti Musikvereinissa ja Konzerthausissa.

- Suuren vaikutuksen tekivät kapellimestarit Herbert von Karajan ja Josef Krips ja romanialainen pianotaiteilija Clara Haskil.

Konsertteihin oli varaa osta lippu vain seisomapaikalle.

– Jos jossain oli tyhjä tuoli, niin sille istuttiin vaikka viime hetkellä. Joskus kävi niin nolosti, että lipunhaltija tulikin. Silloin poistuessaan joutui kaikkien silmätikuksi.

Konserttilippu Wienissä 1959.
Konserttilippu seisomapaikalle. Konserttilippu Wienissä 1959. Kuva: Meri Louhoksen arkisto Meri Louhos

Wienin valtionooppera oli kärsinyt sodassa ja se oli avattu korjausten jälkeen vasta 1955. Esityksiin oli kova tungos. Laulunopiskelija Eero Harmaala, kokenut Wienin kävijä, opasti oopperan seisomapaikoissa.

– Eero sanoi, että puoli kolmelta katsot, kuinka pitkä jono ulkopuolella on seisomapaikoille. Jos se ulottuu puoleen väliin oopperataloa, menet siihen, ja kun kello kuusi avataan ovet, niin äkkiä ostamaan seisomapaikka, sillä silloin saa mennä jo sisään.

Valtionoopperan seisomapaikat olivat ensimmäisen rivin hienojen aitioiden alla.

– Jää sinne taakse vaan, Eero neuvoi, sillä ihmiset istuvat tunnin sanomalehdillä ennen kuin esitys alkaa. Sitten kun noustaan seisomaan ja tulee tilaa, luikahda eteen. Katsoin Beethovenin Fidelion seisten, ensin ulkona, sitten sisällä, ja ajattelin, että hyvä kun ei yhtään tahtia kirjoittanut enempää.

Väliotsikko: Vanhoillinen ja kapinallinen Wien
Väliotsikko: Vanhoillinen ja kapinallinen Wien kuvitus

Wien ei ollut vain kaupunki, se oli koko kulttuuri.

– Hurjaa, millainen vastakohtien kaupunki se oli! Samalla, kun siellä kunnioitettiin vanhaa - jota lopulta alkoi inhota, kun ne ihmiset olivat niin vanhoillisia ja muuttumattomia - niin siellä oli ollut Arnold Schönberg, Anton Webern, Gustav Klimt, Oscar Kokoschka… kaikki se kapina! Kuvataide, kirjallisuus, musiikki, psykoanalyysi – se oli kaikki rajua ja taistelevaa, ja samaan aikaan siellä palvottiin vanhaa.

Merin ensimmäisenä Wienin kesänä Suomen kansallisteatteri vieraili Burg-teatterissa esittämässä Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja Euripideen Ifigeneia Auliissa.

– Oli ilo nähdä seitsemän veljestä painiskelemassa pellavaisissaan hienon Burg-teatterin päänäyttämöllä. Jengi wieniläisiä opiskelijoita sanoi minulle esityksen jälkeen, että tule meidän kanssa kaljalle ja kerro, mitä tämä oikein oli. Se oli hömppäilta, varsinaista kulttuuria!

Elokuvalippuja Wienin Burg-teatteriin 1959.
– Wienissä meni kaikkein uusimpia, sensaatiomaisia filmejä, jotka ovat nyt arvostettuja klassikoita. Elokuvalippuja Wienin Burg-teatteriin 1959. Kuva: Meri Louhoksen arkisto Meri Louhos

Niin Meri tutustui Wienissä muihinkin kuin muusikoihin.

– Oli samanlaista kuin silloin Ylioppilasteatterissa, kun Seppo Nummi veti minut mukanaan kohtaamaan kirjailijoita. Wienissä meni kaikkein uusimpia, sensaatiomaisia filmejä, jotka ovat nyt arvostettuja klassikoita, sellaisia kuin puolalaisen Andrzej Wajdan Tuhkaa ja timanttia. Joku tulkkasi simultaanisti saksaksi. Kävi niin, että koko yleisö hörähti ensin ja minä sitten vähän ajan kuluttua, vähän niin kuin olisi sytyttänyt hitaasti. Herätin huomiota.

Väliotsikko: Pahamaineisessa saunassa
Väliotsikko: Pahamaineisessa saunassa kuvitus

Wienin keskustasta Meri ja Liisa Pohjola löysivät saunan.

– Se oli pahamaineinen paikka illalla, mutta kun meni iltapäivällä, niin se oli ihan siisti.

Meri ja Liisa olivat ylpeitä, että he kestivät löylyä paremmin kuin wieniläiset.

– Löylyä heitettiin aina puolen tunnin välein. Tuli hurja täti, joka huusi, että nyt tulee löylyt: ”Aufguss, aufguss!”

Vaikka Merillä oli rahaa oli vähän, elämä oli kivaa, ja ystävät auttoivat. Eero Harmaalla neuvoi, mistä sai lasillisen viiniä shillingillä ja missä sai syödä halvalla spagettia seisten.

– Se oli sellaista köyhän rotan onnellista elämää, josta hirveästi tykkäsin, mutta en voinut jäädä sinne, koska piti tulla kotiin töihin ja tienaamaan. Oli kuitenkin selvää, että anon uutta stipendiä ja tulen takaisin.

Väliotsikko: Lentäjärouva, hulivili-poika ja marsu
Väliotsikko: Lentäjärouva, hulivili-poika ja marsu kuvitus

Keväällä 1957, kun tutkinnot oli pidetty, Meri matkusti Wieniin uudelleen. Reitti oli nyt selvä.

– Jätin kapsäkit rautatieasemalle säilytykseen, kävin suihkussa ja olin raikkaan näköinen, kun astuin Ringin varrella olevaan asunnonvälitystoimistoon.

Meriä kiidätettiin mopon tarakalla ympäri Wieniä katsomassa erilaisia alivuokralaisasuntoja. Välityspalkkio oli puolet vuokrasta, joten mitä halvemman asunnon löysi, sitä vähemmän maksoi. Tällä kertaa kortteeri löytyi iäkkään rouvan Poldy Brunnerin luota, joka oli Itävallan ensimmäinen naislentäjä.

Meri Louhoksen Wienin vuokraemäntä pelaa pasianssia.
– Aina kun tulin kotiin, hän halusi, että otetaan yhdessä snapsia. Eloisa vuokraemäntäni Poldy Brummer panee pasianssia. Meri Louhoksen Wienin vuokraemäntä pelaa pasianssia. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

– Hän oli hurja tyyppi, puhui vahvasti murtaen Wienin dialektia ja halusi Alpeille kävelemään. Aina kun tulin kotiin, hän halusi, että otetaan yhdessä snapsia ja minä ajattelin, että koska pääsen nukkumaan.

– Rouvalla oli poika, Wolf. Hän oli melkoinen hulivili, jolla oli paljon naisystäviä. Kylpyhuone oli kaasulla lämmitettävä, ihan kamala, ja tarkastajat sanoivat, että se voi räjähtää koska vaan. En uskaltanut käydä lainkaan kylvyssä, pesin vain kylmällä vedellä. Wolf sen sijaan kävi kylvyssä, ja myös ystävättäret, silloin kun rouva ei ollut kotona.

Lentäjärouvalla oli flyygeli, jolla Meri sai harjoitella.

– Flyygelin kanssa samassa huoneessa asui marsu, joka vinkui ja seisoi koko ajan kahdella jalalla. Häiritsi aivan hirveästi, kun yritti opetella ulkoa Bachia, ja se marsu tuijotti kuin mikäkin idiootti.

Väliotsikko: Herrojen kanssa oopperassa
Väliotsikko: Herrojen kanssa oopperassa kuvitus

Merin kortteeri Poldy Brummerin luona sijaitsi lähellä kuuluisaa Naschmarktin toria.

– Siellä oli kaikkea, vihanneksia, antiikkia, paljon pieniä ravintoloita. Asuin toisessa kerroksessa, ja kun tuuli, sipulinkuoret lensivät ikkunastani sisään.

Wienin Nasmarkt 1950-luvun lopulla.
Naschmarkt, tori josta sipulinkuoret lensivät Merin huoneeseen. Wienin Nasmarkt 1950-luvun lopulla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

Poldy oli töissä lääkärin vastaanottoapulaisena. Lääkäri itse oli ollut sodan aikana alppijääkärinä ja saksalaisten joukkojen mukana Suomessa. Hän kuului nelihenkiseen herraseurueeseen, joka harrasti ensi-iltoja.

– He olivat Wienin vähän parempaa väkeä, kävivät kuuntelemassa Karajanin johtamia konsertteja.

Kerran, kun seurueella oli liput Wagnerin Tristaniin ja Isoldeen, yksi jäsen sairastui. Mietittiin, kuka lähtisi oopperaan hänen tilalleen, ja silloin vastaanottoapulainen muisti vuokralaisensa.

– Ottakaa se suomalainen, se Meri!
– Onko se hauska?
– Juu, se on hauska.

Wienin valtionooppera postikortissa 1959.
Wienin valtionooppera. Merin postikortti Wienistä äidille Käpylään toukokuussa 1964. Wienin valtionooppera postikortissa 1959. Kuva: Meri Louhoksen arkisto Meri Louhos

Meri kutsuttiin mukaan. Pianonsoiton opiskelija, joka oli tottunut jonottamaan valtionoopperan seisomapaikoille, istui nyt upeassa aitiossa ensimmäisellä parvella.

– Jännitin hirveästi niitä ihmisiä, mutta oli pakko olla hauska ja keskustella vilkkaasti.

Esityksen jälkeen mentiin syömään läheiseen ravintolaan. Kuinka ollakaan, samaan ravintolaan ilmestyi myös illan Isolde, maailmankuulu ruotsalainen sopraano Birgit Nilsson. Kun seurue huomasi tähden, Meri patistettiin Nilssonin luo.

– Te kun osaatte ruotsia, niin menkää sanomaan, että pidimme hänestä.

Merin oli lähestyttävä Birgit Nilssonia.

– Heti kun avasin suuni, Nilsson huudahti: ”Ah, ni kommer från Finland!” Sain jotenkin soperrettua, että kiitos. Herrat kysyivät heti, että mitä se sanoi. Vastasin, että "ensimmäiseksi Nilsson sanoi, että puhun suomalaisella korostuksella". En voinut tunnustaa, että puhuin kouluruotsia. Mutta kauhean kivaa, että välillä oli tällaisia huippujuttuja!

Väliotsikko: Retkellä Schönbrunnissa
Väliotsikko: Retkellä Schönbrunnissa kuvitus

Wien oli siitä ihmeellinen kaupunki, vähän väliä siellä törmäsi kyltteihin; tässä talossa asui se ja se, täällä Mozart sävelsi sen ja sen, täällä Beethoven sen. Meri ja ystävänsä Liisa Pohjola kävelivät kaikki Beethovenin reitit ja vierailivat säveltäjien kotimuseoissa.

Schubertin ja Haydnin kodit olivat ihan lähellä omaa asuntoani.

Meri Louhos ja Margit Rahkonrn Joseph Haydnin kodin edustalla Wienissä.
Nuori pianistilahjakkuus Margit Rahkonen tutkimassa Merin kanssa Haydnin seinälaattaa kesällä 1964. Meri kirjoitti äidille Käpylään: "Tapasimme jo Jörg Demuksen ja Alfred Brendelin ja Margitilla oli koesoitto." Meri Louhos ja Margit Rahkonrn Joseph Haydnin kodin edustalla Wienissä. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos,Margit Rahkonen
Matti Lehtinen lähettää Wienistä postikortin koto-Suomeen. Mukana rouva Lehtinen ja nuori pianistilahjakkuus Margit Rahkonen.
Baritoni Matti Lehtinen tuli puolisoineen turistiksi Wieniin. Kuvassa mukana nuori pianisti Margit Rahkonen. Matti Lehtinen lähettää Wienistä postikortin koto-Suomeen. Mukana rouva Lehtinen ja nuori pianistilahjakkuus Margit Rahkonen. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

Kun Liisan tuttu Heikki Haahti tuli Sveitsistä käymään, kolmikko lähti katsomaan Schönbrunnin linnaa ja puistoa.

– Heikki oli sellainen hajamielinen professori, joka aina unohti milloin mitäkin, vaikka salkkunsa puistonpenkille.

– Siinä oli kai joku kyltti siinä Schönbrunnin portilla, mutta ei me sitä luettu. Oltiin ylhäällä kukkulalla, kun kuului sireenin ääni. Heikki tuumasi, että varmaan on tulipalo jossakin, että se siitä. Jatkoimme vaelteluamme, kunnes vastaan tuli vihainen vahtimestari, joka huusi, että portit suljetaan, ettekö kuulleet merkkiä? Kyltissä oli siis lukenut, että alue suljetaan, ja oli vähällä, että jäimme yöksi puistoon!

– Aina, kun katson televisiosta konserttia Schönbrunnista, muistan kuinka me idiootit arvelimme, että oli tulipalo jossain.

Schönbrunnin linna Wienissä postikortissa .
Schönbrunnin linna. Merin postikortti Wienistä äidille Käpylään kesäkuussa 1964. Schönbrunnin linna Wienissä postikortissa . Kuva: Meri Louhoksen arkisto Meri Louhos
Väliotsikko: Kolme yötä Wieniin
Väliotsikko: Kolme yötä Wieniin kuvitus

Merin ensimmäinen matka Helsingistä Turun, Tukholman, Kööpenhaminan ja Hannoverin kautta Wieniin keväällä 1956 oli seikkailu.

– Kun nousin Turun bussiin, niin se paikka oli myyty kahteen kertaan. Heti piti pitää puolensa, että pääsi mukaan. Lahnajärvellä bussista puhkesi rengas. Ehdittiin kuitenkin laivaan. Sitten selvisi, että laivassa oli vika. Kun laiva vaihdettiin toiseen, ajattelin jo, että tämä ei ala hyvin. Kun lopulta oltiin laivassa matkalla Tukholmaan, niin ainoa ihminen, jonka takille lokki kakkasi, olin minä.

Tukholmasta matka jatkui yöjunalla kohti Kööpenhaminaa.

– Se oli sellainen juna, joka ajettiin lautalle. Sattui niin hyvin, että lautalla oli eräs amerikkalainen tehtailija, joka kauheasti iloitsi, että sai keskustella jonkun kanssa. Hän oli valmis tarjoamaan lounaan, ja ajattelin että kiva, amerikkalainen miljonääri maksakoon ateriani. Hänen firmansa teki vessanrenkaita amerikkalaisille, vessanpöntön kansia, joissa oli orvokkeja ja ruusuja. Vessanrengastehtailijan kanssa söin sitten lounasta laivalla.

Laiva-postikortti vuodelta 1964.
Merin postikortti äidille Käpylään laivamatkalta toukokuussa 1964. Meri kirjoittaa, että säveltäjä Einar Englund jäi juuri laivasta Gotlannissa. Laiva-postikortti vuodelta 1964. Kuva: Meri Louhoksen arkisto Meri Louhos

Hannoverissa oli vielä junan vaihto, mutta se juna meni Wieniin asti. Junassa piti kuitenkin viettää vielä toinenkin yö, ennen kuin oli perillä.

– Oli se matka, meni kolme yötä, että saapui Wieniin, ja sitten oli vielä painavat matkalaukut.

Joka kerta palatessaan Wienistä kotiin Meriltä oli rahat loppu.

– En voinut enää mennä syömään ravintolaan. Korkeintaan söin majoneesimunan, kun en enää mitään muuta saanut.

– Kerrankin, kun juna pysähtyi Sankt Pöltenissä, kysyin konduktööriltä, että kauanko se seisoo, että juoksen ostamassa kioskista evästä. Konduktööri sanoi, että ei käy!

Sitten hän haki kopistaan minulle sämpylän.

– Lapsiparka, mein Kind, onko sinulla mitään juotavaa?
– Ei.

Ja konduktööri haki Merille myös valkoviiniä.

Makuupaikkalippu junaan 1959.
Merin makuupaikkalippu Wienistä Kööpenhaminaan 1959. Makuupaikkalippu junaan 1959. Kuva: Meri Louhoksen arkisto Meri Louhos
Väliotsikko: Pysykää sellaisena kuin olette
Väliotsikko: Pysykää sellaisena kuin olette kuvitus

Richard Hauserin maine levisi vähitellen Suomeenkin, ja hänet kutsuttiin pari kertaa tänne opettamaan.

– Kun minä matkustin pidemmän kaavan mukaan junalla, laivalla ja bussilla, Hauser tuli mukavasti ja nopeasti lentokoneella.

Kun Meri ja Hauser kohtasivat Suomessa, opettajan ensimmäinen kysymys oli:

– Tulitteko jalkaisin?

Richard Hauser ja vaimonsa.
Myöhemmin Richard Hauser toi tuoreen puolisonsa Hizsako Egusan mukanaan Suomeen. Richard Hauser ja vaimonsa. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Richard Hauser, vaimonsa, Kauko Kuosma ja Meri Louhos.
Meri ystävänsä Kauko Kuosman rutistuksessa. Taustalla Hauserit. Richard Hauser, vaimonsa, Kauko Kuosma ja Meri Louhos. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Richard Hauser, vaimonsa, Kauko Kuosma ja Inkeri Siukonen.
Pianistipariskunta Kauko Kuosma ja Inkeri Siukonen sekä Richard Hauser ja puolisonsa Hizsako Egusa. Richard Hauser, vaimonsa, Kauko Kuosma ja Inkeri Siukonen. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

Opetuksen ulkopuolella oppilaiden tehtävänä oli keksiä wieniläisprofessorille vapaa-ajan ohjelmaa.

– Voi hirveätä! Jotkut uskalsivat laittaa ruokaa ja kutsua hänet kotiinsa syömään, mutta minä ajattelin, että ei ikinä, etten voi taata mitään. Kun vuoroni tuli, niin yritimme mennä Linnanmäelle, mutta se olikin kiinni! Menimme sitten kai johonkin ravintolaan. Muistan, kuinka kunnioitettua, etäistä professoria jotenkin riemastutti, kun minulta meni kaikki suunnitelmat ihan plörinäksi.

– Sitten Hauser vilustui, ja kaikki koettivat kovasti piristää häntä. Minä vein hänelle pullon punkkua, ja hän oli siitä kauhean onnellinen.

– Loppujen lopuksi hän oli ihan hurmaava ihminen. Wieniläisten kanssa ei kannata olla liian jäykkä. Hauser kirjoitti minulle jälkeenpäin kortin: ”Bleiben Sie wie Sie immer waren”, pysykää sellaisena kuin olette.

Tarina jatkuu! Lue seuraavaksi Merin muistoja opintomatkoista Pariisiin ja Nizzaan 1960–1970-lukujen vaihteessa.

Kuvitusta
Kuvitusta kuvitus,Meri Louhos

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Kommentti: Totuus Madonnasta

    Madonnan esitys Euroviisuissa mahalasku monella tapaa.

    Madonnan esiintyminen Euroviisuissa oli kamalaa ja epävireistä kuunneltavaa. Totuus on, ettei Madonna ole erityinen lahjakkuus laulajana, mutta se ei ole koskaan haitannut, kirjoittaa YleX:n musiikkitoimittaja Markku Haavisto. Oivoi ja ai kauheeta. Siinä ovat päällimmäiset reaktiot Madonnan lauantaisen Euroviisu-esiintymisen jälkeen.

  • Jobinpostia ja Salomonin tuomioita – testaa, tunnetko metaforat!

    Käytämme kielessä paljon metaforia. Ovatko ne tuttuja?

    Metaforalla tarkoitetaan vertauskuvaa, jota käytämme kielessämme – usein huomaamattamme. Aikojen saatossa jokin asia onkin siirtynyt merkitsemään toista ja alkuperäinen merkitys on kenties jo unohtunut. Tunnetko sinä seuraavien metaforien merkityksen tai alkuperän?