Hyppää pääsisältöön

Lied-guru Gerald Mooresta tuli myös hyvä ystävä – pianisti Meri Louhos muistelee

Pianotaiteilja Gerald Moore soittaa opiskelijoiden ympäröimänä.
Gerald Moore soittaa opiskelijoiden ympäröimänä. Pianotaiteilja Gerald Moore soittaa opiskelijoiden ympäröimänä. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Gerald Moore,meri louhos

Nimetön ja näkymätön vaalea pianisti oli hankkinut laajan säestysrepertuaarin, kun lehti-ilmoituksessa haettiin osallistujia kuuluisan Gerald Mooren lied-kurssille Tukholmaan. Helsingin kurssi 1968 oli kohtalokas. Se johti Meri Louhoksen radiotyöhön ja Sävel on vapaa -ohjelman suosikkijuontajaksi. Meri kertoo Gerald Mooresta vuodesta 1963 eteenpäin.

Kuuluisa lied-pianisti, maailman parhaiden laulajien säestäjä Gerald Moore oli tulossa Tukholmaan 1963 pitämään kurssia laulajille ja pianisteille. Osallistujia haettiin lehti-ilmoituksella myös Suomesta.

– Ei muuta kuin pyrkimään mukaan. Sinne piti lähettää nauha, eikä se ollut siihen aikaan ihan helppoa. Väinämöisenkadulla oli jonkun studio, jossa yksi huone oli tapetoitu oikeanlaiseksi ja siellä oli mikrofonia ja oli magnetofonia.

Nauhalla piti esitellä pianistin kykyjään. Tehtävänä oli soittaa sekä soolokappale että lied-säestys, viimemainittu ilman laulajaa.

Meri Louhos soittaa pianoa.
Meri Louhos soittaa pianoa. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos

– Muistaakseni soitin Schubertia, Impromptun ja vähän ilkeämielisenä valintana piano-osuuden Nacht und Träumeen. Laulussa soitetaan yksitoikkoista edestakaista kuviota ja mielessä pitää koko ajan ajatella miten laulu menee, missä on kohokohtia, missä hengitetään. Pitää siis "laulaa", sillä tavalla tulee elävä soitto.

Väliotsikko Tukholmaan Taru Valjakan kanssa.
Väliotsikko Tukholmaan Taru Valjakan kanssa. kuvitus
Taru Valjakka ja Meri Louhos flyygelin ääressä Klemetti-Opistossa 1960- ja 70-lukujen vaihteessa.
Taru Valjakan kanssa Klemetti-Opistossa 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. Taru Valjakka ja Meri Louhos flyygelin ääressä Klemetti-Opistossa 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos,Taru Valjakka

Merin nauha kelpasi valintaraadille ja hänestä ja Taru Valjakasta tuli pari Mooren kurssille.

– Se ensimmäinen kurssi oli erään järjestäjän kodissa ja valokuvista päätellen Suomesta tuli myös paljon kuulijoita, suomalaisia laulun ystäviä.

Yleisöä Gerald Mooren lied-kurssilla Tukholmassa 1960-luvun alussa.
Gerald Mooren kurssilla Tukholmassa. Yleisön joukossa Merin lisäksi vasemmalla Ritva Auvinen ja Aili Purtonen, Merin toisella puolella Maila Haavisto. Yleisöä Gerald Mooren lied-kurssilla Tukholmassa 1960-luvun alussa. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos

– Hienoa oli, että siellä oli myös ruotsalaisia tähtiä, esimerkiksi Erik Saedén, tunnettu oopperalaulaja, ja Margot Rödin pianistipuolisonsa Jan Eyronin kanssa.

Väliotsikko Mutta millainen oli Gerald Moore?
Väliotsikko Mutta millainen oli Gerald Moore? kuvitus

Meri oli kuullut levyillä Moorea maailmantähtien kanssa. Hänen vakiosäestettäviään olivat muun muassa Dietrich Fischer-Dieskau ja Elisabeth Schwarzkopf. Ennen Tukholman kurssia Meri oli nähnyt Mooren videolla. Siinä säesti hänen mielestään joku iäkkäämpi setä.

– Eteemme tuli sellainen, sanotaanko vähän nallemainen, pyöreä, jo vähän iäkkäämpi mies, joka säteili hyvää tuulta ja hyvää tahtoa. Hänellä oli oikein sellainen aura. Mutta miten hän soitti! Ikinä en olisi uskonut miten tuo nallekarhu soittaa niilla sormillaan! Sen ihmeen sai kokea, kun sai istua siinä vieressä.

Pianotaiteilja Gerald Moore soittaa opiskelijoiden ympäröimänä.
Gerald Moore soittaa opiskelijoiden ympäröimänä. Pianotaiteilja Gerald Moore soittaa opiskelijoiden ympäröimänä. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Gerald Moore,meri louhos
Lied-kurssilaiset seurustelevat sohvilla.
Seurustelua kurssin väliajalla, vasemmalla Maila Haavisto ja Ritva Auvinen. Merin vieressä kurssin järjestäjä, rouva Moberg, jonka kotona pidettiin aamupäivätunnit. Lied-kurssilaiset seurustelevat sohvilla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos,Ritva Auvinen

– Hän pystyi sanomaan ihmeellisen paljon yhtä hyvin pianistille kuin laulajalle, sekä runon että sävellyksen perusteella. Esille nousi ihan perusasioita, joita ei ollut koskaan oikeastaan ajatellut. Ehkä vaistomaisesti oli jotain löytänyt, mutta nyt se oli ihan kokemuksen sanelemaa tietoa.

– Usein Moore sanoi ihan pahojakin asioita, mutta sellaisella huumorilla että siellähän oli ihan tukehtua nauruun. Sattui niin hyvin, että aina kun en ollut itse äänessä, minulla oli kynä valmiina ja kirjoitin nuottien reunaan lausahduksiaan. Jotenkin ne valaisevat kaikkein parhaiten hänen opetustaan.

Väliotsikko Lied-opettajan neuvoja.
Väliotsikko Lied-opettajan neuvoja. kuvitus

Schubertin liedissä pianistin tuli paitsi soittaa elävästi ja notkeasti, hänen piti myös tuntea yksityiskohtaisesti kyseinen runo, sen jokaisen sanan merkitys. Piti ymmärtää myöskin laulajaa, nimenomaan laulajan hengitystä. Ei saanut olla mekaaninen ja musiikki ajateltiin fraaseina. Sehän auttaa tuottamaan elävää esitystä, vaikka soittaisi vaikkapa Chopinin Nocturnoa. Jos ei soita kuin laulaisi, jos ei hengitä fraasien välillä ei tule elävää soittoa.

– Toinen, tärkeä sääntö oli, että kun soolostemma tuli matalalle alueelle, solistia ei saanut peittää. Vaikka olisi lukenut millainen forte nuoteissa, piti soittaa vaikkapa lihavasti tai täyteläisesti, jollain lailla tukea, mutta ei saanut peittää. Tämä oli aika yleinen juttu, ja myöhemminkin kiinnitin siihen huomiota, oli sitten kyseessä viulu tai huilu tai mikä tahansa säestyssoitin. Peittämiseen sortuvat kaikki ne pianistit, jotka eivät osaa vielä kuunnella.

Gerald Moore istuu pöydän ääressä ja opettaa.
Jotain tietoa on oppitunnilla kertynyt myös liitutaululle. Gerald Moore istuu pöydän ääressä ja opettaa. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Gerald Moore,meri louhos

– Yksi ohje oli että kun tulee sävelkulku, jossa säestäjä soittaa laulajan kanssa samaa melodiaa niin pianisti ei saa olla solistinen, hänen pitää olla kuin taustakuoro. Hyvin usein kuulen suomalaisia pianisteja – radiossakin – jotka soittavat ilmeikästä melodiaa silloinkin kun solisti laulaa sitä ilmeikästä melodiaa. Sieltä saattaa puuttua kokonaan materiaalin leveys, basso, se toinen ääni. Jos ei soita melodiaa, niin kaikkein tärkein ääni on alin basso.

– Pitää myös varoa etteivät väliäänet "pullistu". Kaikki sävyt pitää löytää omasta kädestä. Miten monta väriä mahtuukaan yhteen kämmeneen, sooloa ja säestyssointua ja mitä milloinkin. Se rikastaa sointia hyvin paljon.

– Schubertin Die schöne Müllerin -sarjan laulun Mein! alkusoiton kohdalle olen kirjoittanut Mooren ohjeen: "Nyt on kyseessä terve maalainen full of joy!"

Väliotsikko Tukholmaan Matti Tuloiselan kanssa.
Väliotsikko Tukholmaan Matti Tuloiselan kanssa. kuvitus

– Ensimmäinen kurssi Tukholmassa meni oikein hyvin, ja me olimme onnellisia. Seuraava kurssi tuli muistaakseni parin vuoden kuluttua. Pääsin jälleen Tukholmaan ja sillä kertaa Matti Tuloiselan kanssa. Näin tuli soitettavaksi vähän erilaista, mielenkiintoista ohjelmaa.

Gerald Moore opettaa Meri Louhosta ja Matti Tuloiselaa.
Meri ja Matti Tuloisela Mooren tunnilla. Gerald Moore opettaa Meri Louhosta ja Matti Tuloiselaa. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos,Gerald Moore,Matti Tuloisela

– Matin kanssa riemua riitti. Ensinnäkin oli talvi ja hirmuinen pakkanen. Myöhästyimme kun laiva kolkutti jäissä Ahvenanmaalla. Kurssi oli jo alkanut ja hiivimme takaa ovesta sisään. Juuri silloin Moore aivasti. Näki minut ja sanoi: "It's the cold air from Finland!"

– Matti otti kaiken ilon irti aina kun saattoi. Yritimme olla säästäväisiä, emmekä menneet pitkällä lounastauolla ravintolaan vaan ostimme kaupasta eväskassin ja menimme syömään. Koska hänen hotellinsa oli lähempänä, menimme sinne. Joka kerta ottaessaan avaimen portsarilta, Matti iski silmää. Minä oli aivan merkitty, se portsari piti minua täysin arveluttavana naishenkilönä.

– Kerran kun tarvittiin saksia, meni Matti kysymään mitä on sakset ruotsiksi. Portsari vastasi: "Det är sax, som lax och sex."

– Matti Tuloiselan huumori oli aivan ainutlaatuista, hänellä niin sanotusti leikkasi. Hänen huumorinsa oli lämmintä ja ystävällistä, ja aika yllättävääkin. Yhdessä Sibeliuksen laulussa oli kohta tidens ström, ja minä sanoin että ai tuo olisi kiva sukunimi, Tidenström! Matti otti nimen heti käyttöön, hän vastasi puhelimeen: "Täällä puhuu Alvar Tidenström."

Lied-kurssilaisia, laulajia ja pianisteja Matti Tuloiselan ympärillä.
Matti Tuloisela vieressä Meri ja Mirjam Hannula. Istumassa Ritva Auvinen ja lattialla Maila Haavisto ja pianisti Ritva-Tuuli Ahonen. Lied-kurssilaisia, laulajia ja pianisteja Matti Tuloiselan ympärillä. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos,Matti Tuloisela,Ritva Auvinen,ritva-tuuli Ahonen
Väliotsikko Gerald Moore saadaan Suomeen.
Väliotsikko Gerald Moore saadaan Suomeen. kuvitus

Mooren kurssista innostuttiin Suomessa niin, että Brita Helenius ja Anja Marvia Yleisradiosta ryhtyivät hankkimaan häntä Helsinkiin 1968.

– Kurssi alkoi Rakennusmestarien talolla ja siellä oli täysi sali kuuntelemassa. Minä lupauduin tulkiksi ajattelematta osaanko englantia riittävän paljon. Sinne vaan! Ajattelin että tunnen hänet ja tunnen hänen tapansa sanoa asioita, ja ajattelin että minun on helppo sanoa se suomeksi. Olin siis simultaanitulkki. Kaikki meni hyvin ja kurssilla esiintyi oikein kiinnostavia laulaja-pianistipareja.

– Mutta kuinka ollakaan, se oli minulle kohtalokasta, sillä kuulijoiden joukossa istui myös Ylen toimittaja Aino Pätiälä-Sjösten, joka arveli että tuo ihminen sopisi Sävel on vapaaseen. Sieltä alkoi minun juontajatyöni radiossa.

– Mooren kurssista tehtiin kesällä useita televisio-ohjelmia. Silloin olin tulkkina myös tv:ssä, mikä oli uhkarohkeaa, mutta se meni hyvin. Paitsi kohta jossa käännettäväksi tuli sana ice sickle. Minä menin ihan hiljaiseksi. Kaikki rupesivat kuvailemaan ja lopulta tajusin että oli kyseessä jääpuikko ja kurssilla päästiin eteenpäin.

– Parasta kaikessa oli, että Matti Kilpiö, joka on aivan nero kieliasioissa sanoi minulle myöhemmin: "Etkö tiedä mikä on ice sickle? Se on olkupyörä."

Väliotsikko Gerald Mooren turvamiehenä ja kirjeenvaihtoystävänä.
Väliotsikko Gerald Mooren turvamiehenä ja kirjeenvaihtoystävänä. kuvitus

Gerald Moore oli niin kuuluisa ja kiinnostava henkilö, että häntä piirittivät Helsingissä niin laulunopettajat kuin oppilaatkin.

– Varsinkin eräs laulunopettaja-rouva oli koko ajan kintereillä, niin että lopulta piti keksiä miten Moore rouvansa kanssa pääsi takakautta poistumaan ja menemään rauhassa majapaikkaansa hotelli Palaceen. Minun piti toimia jonkunlaisena turvamiehenä.

– Meillä oli myös liikuttavat läksiäiset Royalissa, missä istuimme pitkissä pöydissä. Kun minun vuoroni tuli kiittää Moorea, muistin että hän oli seurannut Palacen ikkunasta sataman menoa ja hänestä pienet hinaajat olivat hauskoja. Sanoin että tunsin olevani sellainen pieni hinaaja, joka auttaa isoa alusta tulemaan tänne satamaan.

– Sain Mooren pariskunnalta kutsun, että milloin tahansa olen tulossa Englantiin, niin olen aina tervetullut heille. Toinen iloinen seuraus näistä Mooren kursseista oli, että meillä alkoi kirjeenvaihto.

Gerald ja Enid Moore Suomen-vierailulla.
Enid ja Gerald Moore. Gerald ja Enid Moore Suomen-vierailulla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Gerald Moore

– Kirjoitin Moorelle kuulumisia ja hän vastasi kuinka mielellään hän näitä lukee ja hän toivotti aina tervetulleeksi käymään. Alkoi myös sinuttelu, kun hän sanoi "Drop the Moore pois, olen vain Gerald".

– Tämä rakas Gerald kirjoitti minulle pitkät ajat ja kun hän kuoli, hänen vaimonsa Enid jatkoi kirjeenvaihtoa. Se oli hyvin liikuttavaa. Ja kun Enid lopulta kuoli, Enidin sisko kirjoitti. Hän kertoi, kuinka Enid viime vaiheessa oli tullut sokeaksi, ja tämä sisko oli toiminut kirjeenvaihdossa välittäjänä. Se oli lämmin, pitkä ystävyys!

Tarina jatkuu! Lue seuraavaksi Merin säestettävistä, joihin lukeutuivat kuuluisat laulajat Veikko Tyrväisestä ja Matti Lehtisestä Taru Valjakkaan ja Raili Kostiaan.

Kuvitusta
Kuvitusta kuvitus,Meri Louhos

Lue myös - yle.fi:stä poimittua