Hyppää pääsisältöön

Mars Pariisiin ja Nizzaan! – pianisti Meri Louhos muistelee

kollaasi
– Opiskelu Jeanne-Marie Darrén johdolla Pariisissa oli kivaa. Sain oikein paljon hyödyllisiä vinkkejä siitä, millaiseen sointiin ranskalainen opettaja pyrki. kollaasi Meri Louhos

Wienissä oltiin ylpeitä Wienistä ja arvosteltiin Pariisia. Pariisissa taas oltiin ylpeitä Pariisista ja arvosteltiin Wieniä. Lukuisten Wienin matkojen jälkeen Meri kiinnostui ranskalaisesta kulttuurista ja halusi Pariisiin. Pianisti Meri Louhos kertoo opintomatkoistaan Pariisiin ja Nizzaan 1960–1970-lukujen vaihteessa.

Kun nuoret pianistit 1950-luvun lopulla matkustivat jatkamaan opintojaan Eurooppaan, oli kaksi kaupunkia ylitse muiden, Wien ja Pariisi.

– Wienissä oltiin ylpeitä Wienistä ja arvosteltiin Pariisia. Pariisissa taas oltiin ylpeitä ranskalaisuudesta ja arvosteltiin Wieniä.

Kun pianistiystävä Kauko Kuosma matkusti ensin Pariisiin, suoritti Pariisin konservatoriossa diplomin ja suuntasi vasta sen jälkeen Wieniin, matkusti Meri Louhos ensikonserttinsa jälkeen 1956 Wieniin. Meri täydensi siellä piano-opintojaan useaan otteeseen arvostetun opettajan, Richard Hauserin johdolla. Kiinnostui Pariisiin syttyi kymmenen vuotta myöhemmin.

– Olin hyvin utelias, mitä saisin irti Ranskasta.

Meri Louhos pianon ääressä 1970.
Meri Käpylän kodissaan 1970. Meri Louhos pianon ääressä 1970. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Richard Hauser, vaimonsa, Kauko Kuosma ja Meri Louhos.
Pianistiystävä Kauko Kuosma rutistaa Meriä. Taustalla wieniläisopettaja Richard Hauser ja puolisonsa. Richard Hauser, vaimonsa, Kauko Kuosma ja Meri Louhos. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Väliotsikko: Wienin ja Pariisin välissä
Väliotsikko: Wienin ja Pariisin välissä kuvitus

Sibelius-Akatemian pianonsoiton opettajista varsinkin Rolf Bergroth, France Ellegaard ja Timo Mikkilä olivat Pariisin kävijöitä. He suosittelivat omille oppilailleen jatko-opintoja ranskalaisten maestrojen johdolla.

Suzanne Guébel oli yksi monista pariisilaisopettajista, joista meillä oltiin hyvin innostuneita. Hän opetti kaunista, fyysistä Chopin-soittoa.

Meri tapasi Guébel'in, kun tämä oli pitämässä yksityisesti kurssia Helsingissä, muttei päässyt vielä tuolloin tämän oppilaaksi. Kesällä 1969 Meri oli Orivedellä Klemetti-Opistossa, kun hän näki lehti-ilmoituksen Guébel'in kurssista Kemissä.

– Menin tietysti Kemiin, vaikken osannut sanaakaan ranskaa. Tulkki Ilmari Patrikainen käänsi minulle kaikki opettajan lausahdukset.

– Guébel kirjoitti kuulakärkikynällä kaikennäköisiä nerokkaita sormituksia ja ohjeita nuotteihini ja antoi minulle läksyksi kaikki Chopinin etydit. No, eihän niitä ollut kuin 24!

– Ei tullut mieleenikään, että ikinä olisin vilauttanut näitä nuotteja Wienissä. Hauser olisi saanut kohtauksen. Niin jouduin ostamaan Hauserin tunneille uudet nuotit.

– Kemistä alkoi Ranskan innostukseni, silloin aloitin myös ranskan kielen opiskelun.

Meri Louhos hotellissa Belgiassa 1969.
Meri konserttimatkalla Belgiassa. Päätös jatkaa Pariisiin kypsyi. Meri Louhos hotellissa Belgiassa 1969. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Väliotsikko: Mars Pariisiin!
Väliotsikko: Mars Pariisiin! kuvitus

Pian tämän jälkeen Meri teki sopraano Taru Valjakan kanssa kilpailumatkan Belgiaan. Brysselistä ei ollut enää kuin lyhyt matka Pariisiin. Merin kiinnostus ranskalaiseen pianismiin oli herännyt.

– En edes tiennyt, kenelle menisin oppilaaksi, mutta halusin Pariisiin.

Meri oli kuullut etukäteen pariisilaisesta maestrosta, pianotaiteilija Jeanne-Marie Darré’sta, joka oli soittanut yhdessä konsertissa kaikki Camille Saint-Saëns'n viisi pianokonserttoa.

– En tuntenut häntä. Olisi tietysti ollut kohteliasta kirjoittaa ja kysyä, voinko tulla hänen tunneilleen. Minulla olisi pitänyt olla vähintään suosittelija. Jostain sain kuitenkin ongittua hänen puhelinnumeronsa ja Brysselistä käsin sovittua vaivaisella ranskallani, että hän ottaa minut oppilaakseen. Ei muuta kuin mars Pariisiin!

– Muistan hetken, kun istuin Darrén luksusasunnon eteishallissa ja odotin vuoroani. Oven takana oli toinen oppilas, ja kuulin kuinka opettaja huusi. Hetken kuluttua ovi avautui. Sieltä tulivat äiti ja nuori poika, joka itki. Kauhistuin, että voi taivas, mihin minä joudun!

– Mutta opiskelu Darrén johdolla oli kivaa. Sain oikein paljon hyödyllisiä vinkkejä siitä, millaiseen sointiin ranskalainen opettaja pyrki.

Ensimmäisen tunnin päätteeksi Darrén onnistui pelästyttää Meri perinpohjaisesti.

– Kun hän tunnin lopuksi sanoi summan, mitä tunti maksaa, olin kuolla siihen paikkaan. Olin ihan väärillä desimaaleilla! En tiennyt, että Ranskassa oli juuri vaihdettu uuteen valuuttaan. Se oli samanlainen muutos kuin meillä, kun markat vaihtuivat euroiksi.

– Darré sanoi minulle väärän hinnan, mikä oli tuhansia frangeja. Ajattelin, etten edes lainaamalla ystäviltäni saisi kokoon niin paljoa. Tarjosin sitten vapisevin käsin satasta, ja sain siitä takaisinkin.

– Kävin Darrélla muutaman kerran ja sain koko ajan kehuja. Sonorité oli hyvä. Vasemman käteni hän haukkui, mutta aiheesta.

Meri Louhoksen opiskelijakortti Nizzan kesäyliopistossa 1972.
Merin opiskelijakortti Nizzan kesäyliopistossa 1972. Meri Louhoksen opiskelijakortti Nizzan kesäyliopistossa 1972. Kuva: Meri Louhoksen arkisto Meri Louhos
Väliotsikko: Seuramatka Nizzaan
Väliotsikko: Seuramatka Nizzaan kuvitus

Herännyt kiinnostus ranskalaiseen kulttuuriin ja kieleen vei Merin seuraavaksi Välimeren rannalle Nizzaan.

– Siihen aikaan, 1970-luvun alussa oli edullisia seuramatkoja. Ostin Nizzaan kaksi matkaa peräkkäin, niin etten tullut välillä kotiin ja saatoin pitää saman asunnon. Säästin, en rahassa, mutta ajassa. Menin Nizzaan opiskelemaan, mutta en suinkaan pianonsoittoa vaan kesäyliopistoon.

– Päätin, että menen parantamaan ranskan taitoani ja lukemaan kirjallisuutta. Välimeren yliopisto sijaitsi Nizzan lähellä korkealla kukkulalla keskellä ihania sinisenä kukkivia laventelirinteitä.

– Innostuin opiskelemaan myös politiikkaa. Kansainväliset opiskelijat olivat vilkasta joukkoa, ja luennoitsija, tulinen monsieur sanoi mm. että Ranska on nyt tasavalta, mutta koska tahansa se voi olla jälleen kuningaskunta: ”Meillä oli vaalit ja niissä äänesti 39 miljoonaa äänestäjää, joista jokainen on oma puolueensa.”

– Ranskan kielioppi meni päin seiniä, en osannut kirjoittaa korrektisti, mutta minulla oli hyvin mielenkiintoinen kirjallisuuden ja runouden opettaja, professori Champollion. Hänen kanssaan kävin myöhemmin kirjeenvaihtoakin.

Meri Louhos kielikurssilla Nizzassa 1972.
- Päätin, että menen parantamaan ranskan taitoani ja lukemaan kirjallisuutta. Meri Nizzassa 1972. Meri Louhos kielikurssilla Nizzassa 1972. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Väliotsikko: Piano-opettaja löytyy Nizzasta
Väliotsikko: Piano-opettaja löytyy Nizzasta kuvitus

Meri kysyi professoriltaan, kenelle hän voisi mennä opiskelemaan pianonsoittoa Nizzassa. Professori neuvoi hänet Delbert Février'in luo.

– Niin löytyi opettaja Nizzasta. Février oli tunnettu nimi, ja hänen arkkitehdin uusima lukaalinsa vanhassa kaupungissa oli aivan unelma. Sain siellä hyviä tunteja.

– Jouduin harjoittelemaan vaatimattomissa oloissa. Piti löytää aina joku kolo. Niin kuin Pariisissa, oli musiikkikauppoja, joiden yhteydessä oli vuokrattavia studioita. Oli balettisaleja ja sellainen sali kuin Salle Rameau. Siellä oli varmaan Rameau’n piano, aivan vihonviimeinen rämä, mutta pääsin kuitenkin harjoittelemaan.

Väliotsikko: Vyöruusuna Provencen teillä
Väliotsikko: Vyöruusuna Provencen teillä kuvitus

– Nizza oli hieno paikka. Koko se kulttuuri, ympäristö, valo, ne olivat jotain sellaista, että aivan toisella lailla ymmärsi taidetta ja kuuli ranskalaista musiikkia.

Meri tutustui samassa hotellissa asuvaan nuoreen suomalaismieheen. Yhdessä vuokrattiin moottoripyörä, pakattiin evääksi patonkia ja roséta ja lähdettiin ajelemaan pitkin Provencea.

– Olin vyöruusuna. Istuin huivi päässä moottoripyörän kyydissä ja pidin tiukasti kuskista kiinni. Näin Meri-Alpit, Henri Matisse'n kuuluisat lasimaalaukset Vence'ssa, Cannes’in rannat ja Provencen upeat maisemat.

Kaksikko saapui myös Frejus'in kaupunkiin, jonka areenalla oli alkamassa härkätaistelu.

- Minä hullu, halusin katsomaan! Se oli elämäni ensimmäinen ja viimeinen härkätaistelu.

Meri Louhos Provencessa kesällä 1972.
Meri ja Meri-Alpit. Meri Louhos Provencessa kesällä 1972. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Meri Louhos Provencessa kesällä 1972.
Meri Louhos Provencessa kesällä 1972. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Väliotsikko: Kapellimestarin kapakka
Väliotsikko: Kapellimestarin kapakka kuvitus

– Nizzassa oli verraton ravintola, jossa kävin aina syömässä. Siellä oli iso Karajanin kuva seinällä, ja sanoinkin isännälle: ”Oho, miksi?” Hän kertoi, että oli opiskellut joskus kapellimestariluokalla.

– Isäntä sanoi puolestaan minulle, että olette taiteilija, olette sen näköinen. Ja niin meistä tuli aivan ystävät.

– Siellä oli sellainen systeemi, että isäntä houkutteli asiakkaita ravintolaan ja seurusteli heidän kanssaan. Useimmat kysyivät aina tullessaan, että onko koira karannut tai onko koira löytynyt. Se oli sellainen tekosyy, kun sinne pistäydyttiin. Emäntä laittoi keittiössä ruokaa ja kun hän sai annoksen valmiiksi, hän löi pitkällä paistiveitsellä lampun kuuppaan PONG! Silloin perheen poika tuli ja tarjoili.

Meri Louhos kielikurssilla Nizzassa 1972, taustalla Välimeri ja hiekkaranta.
– Lopuksi mentiin istumaan rannalle. Meri Nizzassa taustalla Välimeri. Meri Louhos kielikurssilla Nizzassa 1972, taustalla Välimeri ja hiekkaranta. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Väliotsikko: Ranskan kansallispäivä
Väliotsikko: Ranskan kansallispäivä kuvitus

Meri sattui olemaan Nizzassa Ranskan kansallispäivän aikaan 14. heinäkuuta.

– Oli tietenkin suuri paraati ja isänmaallinen tunnelma korkealla. Sen jälkeen oli ihan juhlaa mennä syömään sinne pikku kapakkaan, mistä koira oli taas karannut. Syötiin hyvin ja mentiin tanssimaan torille. Orkesteri soitti ja oli niin kuuma ja hiki, että teki mieli sanoa: ”Avatkaa ikkunat!” Mutta mehän olimme jo ulkona.

– Lopuksi mentiin istumaan rannalle. Kaupungin valot sammutettiin, ja Välimeren yllä paukkuivat raketit. Se oli kaikkien aikojen ilotulitus. – Kun soitan Debussy’n kappaletta Feux d’artifice, niin jo tulee mieleeni kansallispäivä Nizzassa.

Tarina jatkuu! Lue seuraavaksi mitä Meri kertoo lähdöstä stipendiaatiksi Amerikkaan syksyllä 1960.

Kuvitusta
Kuvitusta kuvitus,Meri Louhos

Lue myös - yle.fi:stä poimittua