Eve Mantu
Yle
Kun Miia Salmi aloitti karsimisen, ystävät pitivät häntä hulluna. Kaikki ne kauniit mekot! Miiaa itseään kuitenkin ällötti. Hänestä tuntui, että tavarat tuhlaavat hänen aikaansa, eikä tuhansien vaatekappaleiden kaaoksesta ikinä löydy päällepantavaa.
Miia Salmella on minimalistinen koti
Jos tavara on uusi läski, on Miia Salmi erittäin fit. Hänen kotinsa edustaa tyyliä, jota tämä aika arvostaa.
Kymmenen vuotta sitten Miia Salmelle tuli ensimmäinen totaalistoppi.
Kämppä oli aina kuin hävityksen kauhistus, ja säilytystilat pursuilivat kaikkea, vanhentuneista meikeistä lähtien.
Hän sai itkupotkuraivarit etsiessään erästä mekkoa, levitti kaikki vaatteet lattioille ja totesi: Nyt riittää, haluan eroon tästä kaikesta.
Miia laittoi rokin soimaan, käänsi volat kaakkoon, tarttui jätesäkkiin ja alkoi lappaa.
Pian eteisessä törötti kahdeksan jätesäkillistä vaatteita ja kenkiä.
Sisustushullun hamsterivuodet
Miia on aina käynyt kuumana sisustustavaraan. Hulluimmat vuotensa hän vietti 2005-2008, jolloin kaikki nätti ja kiiltävä löysi tiensä hänen kotiinsa.
Niihin aikoihin hän muutti miehensä kanssa "koirankopista halliin", 36 neliöstä 80 neliöön.
– Piti ostaa isoin sohva ja isoin matto, ihan hullun touhua. Täyttämällä täytettiin asunto ja kaapit.
Sekoilun vuodet päättyivät siihen ensimmäiseen totaalistoppiin, jonka myötä tapahtui suuri raivaus. Silloin Miia hankkiutui eroon mm. mittavasta sisustuslehtikokoelmastaan. Niitä oli kertynyt seitsemän hyllymetrin verran.
Miia koki myös erittäin tyydyttävän tyhjän kaapin ihmeen:
– Sain hirveet kicksit siitä, kun minulla oli tyhjä kaappi. Ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan. Sain siitä kimmokkeen ja purin pois koko kaapin.
Tyhjentäminen eteni. Eteisen nelimetrinen kaappi purettiin turhana pois, sitten makuuhuoneen kolmen metrin mittainen kaappiseinä.
Tavaroiden paluuaalto iski
Miian tie hamsterista minimalistiksi ei sujunut viivasuorasti.
Vuonna 2011 hän perusti sisustusaiheisen blogin, mikä tarkoitti sitä, että hän pyöri päivät pitkät ihanien tavaroiden maailmassa.
Kotiin alkoi taas kerääntyä kaikenlaista sisustuksellista tavaraa.
Kaikki meni kotona uusiksi, kaluste kerrallaan. Tuon aikaiset lukijat saivat tutustua erilaisiin tyylikokeiluihin. Ensin oli beige krumeluuri look, sitten Miia sisusti ylelliseen hotellimaiseen tyyliin.
– Tavara on vähän kuin keho, välillä sitä lihoo. Blogin alkuvuosina etsin ja bongailin paljon kaikkea ihanaa, pystyin ostamaan ja ostin.
Miia hurvitteli jonkin aikaa runsaammassa sisustustyylissä, mutta tuli häntä koipien välissä takaisin. Hän totesi vihaavansa kotinsa "beige-harmaa-ylellistä" tyyliä ja alkoi jälleen karsia.
Selkeä niukkuus voitti
Nykyisin Miian on helppo olla ostamatta. Kun hän näkee jotakin himottavaa, hän lupaa itselleen: Saat tulla ostamaan sen, jos vielä parin viikon kuluttua haluat.
Tällä menetelmällä tavarat unohtuvat kauppaan.
Vaikeinta itsehillintä on syksyisin. Se onkin sisustuskauppojen unelma-aikaa ja hamstereiden vaaranpaikka.
Liikkeisiin tulee ihania kokonaisuuksia, värejä, pehmeää, pörröistä. Juuri silloin, kun Miiassakin herää tarve käpertyä kotisohvalle.
Ihana selkeys ja arjen helppous painavat kuitenkin vaakakupissa enemmän. Siivoaminen käy vartissa, eikä ympärillä ole alitajuntaa kuormittavaa kaaosta:
– Kun on koko kämppä sekaisin, sitä vaan istuu sohvalla miettimässä, mistä aloittaisi. Ei huvita, ei jaksa. Ihan parasta minimalismissa on se, ettei tarvitse enää järjestellä ja ylläpitää suuria tavaramääriä.
Miialla menee kodin siivoamiseen vartti.
– Pyyhkäisen pölyt kävelyvauhtia, vetäisen päiväpeiton suoraksi ja se on siinä. Ei mene aikaa tavaroiden siirtelyyn ja huoltamiseen.
Eikä tässä vielä kaikki. Miian asuntoon kuuluu verkkovarasto, mutta se on lainassa ystävällä, joka säilyttää siellä autonrenkaitaan.
– Miksi pitäisin turhaa verkkovarastoa itselläni, kun se seisoisi siellä tyhjänä?
Minimalisti Miia Salmen vitivalkoisessa kodissa vieraillaan Jenny+-jaksossa "Tavara on uusi läski".
