Hyppää pääsisältöön

Musikaalinen unelma Amerikassa – pianisti Meri Louhos muistelee

kollaasi
– Lempiaineeni kamarimusiikki oli hyvin kivasti järjestetty. Siellä olivat jousisoittajat aina valmiina - luultavasti he maksoivat vähemmän kallista lukukausimaksua kuin muut. kollaasi Meri Louhos

Amerikassa musiikinhistoriaa ei opiskeltu tenttimällä, vaan tekemällä itse. Niinpä Meri esiintyi mm. cembalistina. Kamarimusiikkitunnit olivat pianistille juhlaa; kun Meri astui luokkaan, siellä istui jousikvartetti jo valmiina. Meri Louhos kertoo opinnoistaan Rochesterin Eastman School of Music’issä syksyllä 1960.

Elokuussa 1960, kymmenen päivän merimatkan jälkeen Meri Louhoksen ja muiden ASLA-Fulbright -stipendiaattien laiva saapui New Yorkiin.

– Kaikki tsekattiin ja tärkeämpi kuin passi oli röntgenkuva. Olin ollut pleuriitti-potilas, minulla oli ollut vettä keuhkopussissa, ja siitä oli jäänyt arpi. Minulla olikin aika pääseminen Amerikkaan, mutta lopulta röntgenkuvani hyväksyttiin.

New Yorkista stipendiaatit kuljetettiin Washingtoniin.

Capitol Washington D.C. 1960.
Capitol, Washington. Capitol Washington D.C. 1960. Kuva: Meri Louhoksen arkisto Meri Louhos
Valkoinen talo Washingtonissa 1960.
Valkoinen talo, Washington. Valkoinen talo Washingtonissa 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

– Asuttiin hienossa hotellissa ja oli sellainen ”aivopesuvaihe", kuunneltiin luentoja Yhdysvaltain kasvatussysteemistä. ”Education, education…” Montako kertaa sanottiin education? Aloin jo puutua ja ryhdyin laskemaan niitä kertoja paperille. Luulin, että olin tullut opiskelemaan musiikkia.

– Oli myös tilaisuus, jossa kaikki kansallisuudet esittäytyivät. Edustimme hyvin, lauloimme hienosti ja minä soitin Sibeliusta.

Meri Louhoksen yleisöä Amerikassa 1960-61.
Kutsuvierasyleisö seuraa stipendiaattien esityksiä. Meri Louhoksen yleisöä Amerikassa 1960-61. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Meri Louhos soittaa pianoa Amerikassa 1960-61.
Meri esiintyy kutsuvierasyleisölle Washingtonissa. Meri Louhos soittaa pianoa Amerikassa 1960-61. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

– Omituista, mutta siellä oli kaksi suurta ryhmää, toinen tuli Suomesta ja toinen Vietnamista. Silloin en vielä ymmärtänyt politiikkaa, mutta nyt ymmärrän kyllä, miksi ne olivat juuri nämä kaksi maata.

Väliotsikko: Sibeliuksen ja Palmgrenin vanavedessä
Väliotsikko: Sibeliuksen ja Palmgrenin vanavedessä kuvitus

Stipendiaatit jaettiin ryhmiin tulevien yliopistojen mukaan. Kaksi eurooppalaista pianistia, suomalainen Meri ja luxemburgilainen Amélie, jotka olivat menossa Rochesterin Eastman School of Music’iin muodostivat oman ryhmänsä.

Meri Louhos Ontario-järvellä 1960.
– Syyskuisena sunnuntaina kävimme Amelién kanssa kastamassa varpaamme Ontario-järvessä. Meri Louhos Ontario-järvellä 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Meri Louhos Ontario-järvellä 1960.
– Merenrantatunnelma, mutta hiekkaranta oli autio. Meri Louhos Ontario-järvellä 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

Rochester sijaitsi New Yorkin osavaltion pohjoisosassa lähellä Ontario-järveä. Sibelius oli vieraillut Rochesterissa 1914, ja Selim Palmgren oli toiminut siellä vuodet 1921-26 sävellyksen ja teorian opettajana.

– Palmgren muistettiin vielä hyvin. Hän oli ollut nuorena kaunis ja vaikuttava. Eräskin rouva muisteli häntä lämpimästi ja antoi minulle kaikenlaisia kivoja pikku lahjoja, sain huomionosoituksia vain siksi, että tulin samasta maasta kuin Palmgren.

Meri Louhos Eastman School of Musicin edustalla 1960.
Eastman School of Music. Meri Louhos Eastman School of Musicin edustalla 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Taneli ja Kyllikki Kuusisto käymässä Rochesterissa 1960.
– Taneli ja Kyllikki Kuusisto lähdössä Niagaralle ja länteen. Taneli Kuusisto oli Sibelius-Akatemian rehtori. Taneli ja Kyllikki Kuusisto käymässä Rochesterissa 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

Meri oli saanut ASLA-Fulbright Teacher's Grant -stipendin vierailevana opettajana eli hänen tarkoituksensa oli seurata opettajien työskentelyä Eastman School of Music'ssä.

– Halusin kuitenkin päästä oppilaan asemaan ja olla lähempänä elämää.

Niin Meri sai pianonsoiton opettajakseen italialaisen Orazio Frugonin, joka oli opiskellut Dinu Lipatin johdolla.

– Frugonilla oli sekä mestariluokka että tavallisia pianisteja, ja meidät eurooppalaiset pantiin tavallisten joukkoon. Kun selvisi, että olin ollut Wienissä Richard Hauserilla, minut nostettiin parempaan luokkaan, missä oli todella hyviä pianisteja.

Meri Louhos Eastman School of Musicissa 1960.
– Harjoitusluokka löytyi! Olen menossa Practice Roomiin Beethovenin C-duuri-konsertto kainalossa. Eastmanissa oli 120 harjoitusluokkaa. Meri Louhos Eastman School of Musicissa 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Meri Louhos Eastman School of Musicissa 1960.
– Frugonin tuntia varten kuumeisia hetkiä. Meri Louhos Eastman School of Musicissa 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Meri Louhos ja säveltäjien klubin jäseniä Eastmanissa 1960.
Eastmanin säveltäjien klubi, Meri mukana. Meri Louhos ja säveltäjien klubin jäseniä Eastmanissa 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Meri Louhos ja opiskelukaveri Cameron Johnson Rochesterissa 1960.
Meri ja opiskelukaveri Cameron Johnson. Meri Louhos ja opiskelukaveri Cameron Johnson Rochesterissa 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Väliotsikko: Pianon ja partituurinsoittoa, kamarimusiikkia, historiaa
Väliotsikko: Pianon ja partituurinsoittoa, kamarimusiikkia, historiaa kuvitus

Pianonsoiton lisäksi Meri opiskeli mm. partituurinsoittoa, kamarimusiikkia ja historiaa.

– Amerikkalaisille on tyypillistä, että he ovat valtavan energisiä.

– Historia oli ihan erilaista kuin meillä Suomessa. Ei sellaista, että kirjallisesti tentitään kuka, mitä ja milloin, vaan että tehdään itse. Käytiin läpi kosketinsoitinhistoriaa, jousisoitinhistoriaa ja vokaalihistoriaa ja valmistettiin esityksiä. Minäkin soitin cembaloa. Joka viikko oli kaikkien aineryhmien yhteinen konsertti ja samalla tarjoiltiin teetä.

– Yhdeksi aineeksi valitsin partituurinsoiton, mikä oli ihan suuruudenhullua, mutta kivaa! Aloitettiin sellosonaatista niin, että soitettiin yhtä aikaa sekä sello- että pianostemmaa. Vähitellen tuotiin eteen jousikvartettoja ja orkesteriteoksia. Onneksi olin yrittänyt lukea Rimski-Korsakovin soitinnuksen oppikirjaa, etten ihan pyörtynyt.

Meri Louhos opiskelee kamarimusiikkia Rochesterissa 1960.
Kamarimusiikkia opetti eloisa italialainen John Celentano. Meri Louhos opiskelee kamarimusiikkia Rochesterissa 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Meri Louhos opiskelee kamarimusiikkia Rochesterissa 1960.
Meri Louhos opiskelee kamarimusiikkia Rochesterissa 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

– Lempiaineeni kamarimusiikki oli hyvin kivasti järjestetty. Siellä olivat jousisoittajat aina valmiina - luultavasti he maksoivat vähemmän kallista lukukausimaksua kuin muut. Kun piano-oppilas tuli kamarimusiikkitunnille soittamaan vaikka Brahmsin kvintettoa, niin se oli aivan juhlaa!

Kamarimusiikkia opetti eloisa italialainen John Celentano, jota kutsuin lempinimellä My Sunshine, Päivänpaisteeni.

– Hän sanoi minulle: ”Ei noin arasti, kuin olisitte kylpytakissa, ja joku koputtaa oveen. Pitää uskaltaa!”

– Hän oli ihan hurmaava. Kun tein muistiinpanoja, kirjoitin vihkooni My Sunshine. Eräänä päivänä hän sanoi, että kerätään kaikki muistiinpanot, hän haluaa katsoa, mitä olette kirjoittaneet. Luulin, että muistiinpanot olivat vain itselle, en voinut kuvitellakaan, että Sunshine keräisi ne yhtäkkiä. Kyllä hän nauroi, kun näki mitä olin kirjoittanut!

Meri Louhoksen koti Rochesterissa 1960.
– Rochester, 11 Arnold Park. Huoneeni yksi ikkuna ylhäällä oikealla. Meri Louhoksen koti Rochesterissa 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Meri Louhos harjoittelee kotonaan Eastmanissa 1960.
– Mrs. Nicely pyysi soittamaan. Meri asui Rochesterissa Nicelyn perheen luona. Meri Louhos harjoittelee kotonaan Eastmanissa 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Meri Louhos harjoittelee kotonaan Eastmanissa 1960.
– Alakerran flyygelin ääressä. Meri Louhos harjoittelee kotonaan Eastmanissa 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Meri Louhoksen huone Rochesterissa 1960.
– Huoneeni nurkkaus. Meri Louhoksen huone Rochesterissa 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Meri Louhos kotonaan Rochesterissa 1960.
– Huoneeni uudessa "epäesteettisessä" asussaan. Pistelen lattialla pasianssia. Meri Louhos kotonaan Rochesterissa 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Väliotsikko: Ristiin rastiin Amerikkaa
Väliotsikko: Ristiin rastiin Amerikkaa kuvitus

Meri opiskeli Rochesterissa syyslukukauden. Tämän jälkeen hän sai tutustua Yhdysvaltoihin oman toiveensa mukaan.

– En minä ihan tyhmä ollut, kun ehdotin, minne haluaisin mennä. Halusin sinne, missä oli hyviä sinfoniaorkestereita ja siten muutakin musiikkielämää. Kirjoitin ehdotukseeni: Boston, New York, Philadelphia, Chicago, Salt Lake City, San Francisco ja Los Angeles – ja sain matkaliput kaikkiin!

Syksy päättyi Merin ja Amélien tutustumisretkeen itärannikon tärkeisiin musiikkikaupunkeihin Bostoniin, New Yorkiin ja Philadelphiaan.

– Tulimme näihin musiikkioppilaitoksiin joululoman aikaan, joten oli melkein toivotonta päästä kuuntelemaan mitään opetusta. Johtoporras otti meidät kohteliaasti vastaan ja kehui laitoksensa; kertoi kuuluisista opettajista, ja kenen oppilaita he olivat. Musiikinhistoria ihan vilisi ohi.

Väliotsikko: Boston
Väliotsikko: Boston kuvitus

Bostonissa oli kuuluisat New England Conservatory ja Bostonin sinfoniaorkesteri. Max Kaplan, joka oli merkittävä vaikuttaja paikallisessa musiikkielämässä, järjesti Merille ja Amélielle erinomaisen ohjelman.

– Ensin olimme kuuntelemassa, kun Lorin Maazel johti Bostonin sinfoniaorkesteria. Se oli hyvin vaikuttava konsertti, orkesteri oli aivan suunnattoman hieno.

– New England -konservatoriossa tapasimme sävellyksenopettaja Van Slyk'in, joka oli opiskellut Harvardissa mm. Walter Pistonin johdolla. Hän kertoi, että Piston oli opettajana hyvin ujo, mutta että jokainen hänen harva sanansa oli hyvin arvokas. Ilmeisesti hän oli sellainen, että osasi arvioida asioita aivan naulan kantaan ja viedä sävellysoppilaitaan hyvin eteenpäin.

– Piston oli kysynyt aina, että miksi oli niin monimutkaista: "Why is so complicated?” Hänen mielestään modernin musiikin ei tarvinnut olla chic, se oli ihan tarpeeksi kokeellista. Olennaisinta oli, että säveltäjä sai asiansa ulos, sen mitä tarkoitti.

Sinfoniakonsertin ja konservatoriovierailun lisäksi Kaplan järjesti omassa kodissaan kamarimusiikki-illan.

– Kaplanin kotona oli flyygeli ja tilaa, ja sinne tuli Bostonin sinfoniaorkesterin jäseniä soittamaan minun kanssani. Ensin he soittivat jousikvartettina, sitten minä soitin yhden viulistin kanssa pari Beethovenin sonaattia ja lopuksi kaikki huipentui siihen, että sain soittaa näiden loistavien muusikoiden kanssa Brahmsin f-molli-kvinteton. Se oli inspiroiva ja hieno ilta – jonka päätteeksi Max Kaplan yritti saada meidät vielä jäämään yöksi!

Max Kaplan ja puolisonsa Betty Bostonissa 1960.
Bostonin isäntä Max Kaplan ja puolisonsa Betty. Max Kaplan ja puolisonsa Betty Bostonissa 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Meri Louhoksen sänky bostonilaisessa hotellissa 1960.
– Oli aina kiire, kirjoittamattomat joulukortit lojuvat hotellihuoneessa Bostonissa. Meri Louhoksen sänky bostonilaisessa hotellissa 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Väliotsikko: Ihmelapsi pilvenpiirtäjässä
Väliotsikko: Ihmelapsi pilvenpiirtäjässä kuvitus

Bostonin jälkeen ohjelmassa oli New York. Vaikka Juilliard Scholl ja Manhattan School of Music olivat kiinni, stipendiaateille järjestyi kuitenkin tilaisuus seurata yhtä Manhattan School of Music’in opetustilannetta.

– Kun tiesi, miten loistava henkilökunta siellä oli ja millainen taso, niin oli hämmentävää nähdä itse koulu likaisen kadun varrella. Pääovi oli roskapönttöjen välissä. Ajattelin, että mitä olisi sisällä, jos ulkona oli tällaista? No, saimme tilaisuuden seurata yhden oppitunnin ja nähdä mitä oli sisällä.

– Kuuluisa piano-opettaja, jolla oli iso asunto Manhattanilla, oli valmis ottamaan meidät kotiinsa, kun hänellä oli ihmelapsi tunnilla. Ajoimme hissillä pilvenpiirtäjän ylimpään kerrokseen. Hissin ovet avautuivat suoraan opettajan kodin eteiseen ja edessämme avautui melkoinen lukaali.

– Opettajan aviomies oli kuuluisa muotokuvamaalari. Hän oli erikoistunut yläluokkaisten ihmisten muotokuviin. Seinillä oli paljon aitoa taidetta, mm. suuria nimiä kuin Velasquez. Se oli ihan hämmästyttävää! Opettaja lisäsi vielä löylyä kehumalla, että heillä on seitsemän kylpyhuonetta. Olimme siirtyneet kertaheitolla roskapöntöiltä loistoon!

Ihmelapsi soittotunnilla New Yorkissa 1960.
– Poika oli pianisti, sellisti, säveltäjä, kapellimestari ja vielä mitähän kaikkea. Ihmelapsi soittotunnilla New Yorkissa 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Ihmelapsi soittotunnilla New Yorkissa 1960.
Isä Alfidi oli paikalla seuraamassa poikansa pianotuntia. Ihmelapsi soittotunnilla New Yorkissa 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

– Tässä ympäristössä saimme kuulla 11-vuotiaan ihmelapsen Joey Alfidin pianotunnin. Poika oli pianisti, sellisti, säveltäjä, kapellimestari ja vielä mitähän kaikkea. Mitä hänestä tuli myöhemmin? En tiedä. Ehkä jotain vaikuttavaa.

– Oppilas soitti asiaankuuluvia asteikkoja. Hän soitti asteikkoja myös unisonossa, niin että toinen käsi soitti kahteen ja toinen triolia. Se oli polyrytmistä koko ajan niin, että kädet soittivat eri tahtiin. En tiedä, mitä iloa siitä oli. Ehkä se oli jonkinlainen shakkitehtävä. Muuten se oli ihan kunnon pianonsoittoa, vaikeita kappaleita, jotka kaikki menivät hyvin.

New York 1960.
– New York. Empire State Building. New York 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
New York 1960.
– New York. Taustalla häämöttää Chrysler Building. New York 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Väliotsikko: Kilpailu liitutaululla
Väliotsikko: Kilpailu liitutaululla kuvitus

New Yorkissa stipendiaatit tutustuivat myös Maine’s School of Music’in nimekkääseen opettajaan Robert Paceen, joka tunnettiin Suomessakin.

– Pacen pianokoulu oli julkaistu myös suomeksi. Kun Anne Kauppi tuli oppilaakseni, hän oli soittanut Pacen pianokoulua ja osasi sävellajit.

– Robert Pace oli hyvin ystävällinen. Hän vei meidät kotiinsa kuuntelemaan opetustaan, hyppäsimme vain hänen autoonsa. Hän oli jopa niin avulias, että epäilin jo, halusiko hän vierailemaan Suomeen?

Pacella oli kotonaan teorialuokka, paljon lapsia ja liitutaulu.

– Hän innosti lapsia menemään liitutaululle tyyliin, kuka nopeimmin kirjoittaa A-duurin etumerkinnän, saa kehut. Kuka nopeimmin? Minusta oli kauheata kehua sitä, jonka liitu paukutti nopeimmin. Eikö olisi riittänyt, että etumerkintä on oikein? Tällaista leikkimielistä kilpailua oli koko ajan, eikä se tuntunut kivalta.

– Se että lapsi ymmärtää sävellajit alusta pitäen, on tietysti hyvä idea. Mutta kun pienten lasten kanssa aloitetaan, niin on tärkeämpää, että se on korvassa ja sormissa, ja että se on elävää. Että pystyy soittamaan Es-duurissa, vaikka ei vielä ole teoriatietoja.

Väliotsikko: Martha Graham lähettää terveisiä Suomeen
Väliotsikko: Martha Graham lähettää terveisiä Suomeen kuvitus

Meri löysi New Yorkista myös omin päin kiinnostavaa ohjelmaa. Yksi nykytanssin suurista nimistä, Martha Graham esitteli metodiaan tanssikoulunsa näytöksessä.

– Se oli aivan upea näytös, 22 modernia tanssijaa. Menin esityksen jälkeen puhuttelemaan Martha Grahamia. Hän oli oikein viehättävä, ei lainkaan diiva. Kerroin, että meillä voimakas modernin tanssin harrastus myös Suomessa. Hän oli tosi innostunut ja tuli vielä kahdesti puristamaan kättäni ja lähetti terveisiä Suomeen.

Martha Grahamin tanssiryhmä 1960.
– Menin esityksen jälkeen puhuttelemaan Martha Grahamia. Hän oli oikein viehättävä, ei lainkaan diiva. Martha Graham tanssiryhmän keskellä. Martha Grahamin tanssiryhmä 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

– Tietysti aivan palvoin Cameronia, Grahamin säestäjää. Se ei ollut mitään jumppamusiikkia, vaan nimenomaan modernia musiikkia. Hän saattoi soittaa yhtä hyvin latinalaiseen tyyliin, prokofjevmaisesti tai stravinskymaisesti. Hän oli valtavan hyvä, inspiroiva soittaja!

Väliotsikko: Suomalais-amerikkalainen joulu
Väliotsikko: Suomalais-amerikkalainen joulu kuvitus

New Yorkissa Meri saattoi vain ihmetellä amerikkalaista jouluhulinaa.

– Näyteikkunoissa näyttäytyi kaiken maailman koreus. Jokainen lahja oli kääritty lukuisiin papereihin ja rusetteihin niin, että pakkaus maksoi varmasti enemmän kuin itse lahja sisällä.

– Central Stationin rautatieaseman ylätasolla mustat laulajat lauloivat joululauluja sydämensä halusta. Oli valtaisa joulutunnelma.

Meri Louhos Rochesterin kotinsa kortailla 1960.
– Joulu tulee Rochesteriin! Vuokraemäntäni ripusti jouluseppeleen rappujen yläpuolelle ja pienemmän seppeleen kulkusineen ja nauhoineen oveen. Meri Louhos Rochesterin kotinsa kortailla 1960. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

Meri vietti New Yorkissa suomalais-amerikkalaisen joulun. Hänen luokkatoverinsa Käpylän yhteiskoulusta oli avioitunut Amerikkaan ja asui perheineen New Yorkin pohjoispuolella Pawlingissa.

– Oli hauska nähdä amerikkalainen joulu, kuinka lapset joulupäivänä hakivat takanreunalta sukista lahjoja. Koko ajan tuli ystäviä kylään ja juotiin Bloody Marya eli tomaattimehua, johon oli sekoitettu tequilaa. Välillä mentiin ulos luistelemaan, välillä pelattiin kiihkeästi uutta jääkiekkopeliä ja sitten juotiin taas Bloody Marya. Perheellä oli flyygeli ja isäntä improvisoi jazzia Dave Brobeckin tyyliin.

– Sen verran heidän joulussaan oli mukana suomalaista perinnettä, että luokkatoverini oli tehnyt lanttulaatikkoa. Amerikkalaiset ihmettelivät kovasti, miten saatoimme syödä turnipseja.

– Se oli riemukas joulu, ja kaunein muisto oli se, kun lumisen maiseman keskelle ilmestyi ihana punainen kardinaalilintu.

Tarina jatkuu! Lue seuraavaksi mitä Meri kertoo matkastaan Amerikan länsirannikolle ja takaisin keväällä 1961.

Kuvitusta
Kuvitusta kuvitus,Meri Louhos

Lue lisää ihmelapsi Joseph "Joey" Alfidista ja hänen myöhemmistä vaiheistaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua