Hyppää pääsisältöön

Nimetön pianisti säestää vuosikaudet Sibelius-Akatemiassa – pianisti Meri Louhos muistelee

Meri soittaa pianoa. Taustalla Sibelius-Akatemian konserttisali.
Kuvissa Meri, taustalla Sibelius-Akatemian konserttisali. Meri soittaa pianoa. Taustalla Sibelius-Akatemian konserttisali. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi | Helsingin kaupunginmuseo, Volker von Bonin. Meri Louhos,Taideyliopiston Sibelius-Akatemia

Sibelius-Akatemian lavalle nousi vuosien ajan vaalea säestäjä, jonka nimeä ei lukenut käsiohjelmissa. Yrjö Kilpinen -seuran tilaisuuksissa nimi jo näkyi ja Yleisradiossakin Meri Louhos nousi hiljalleen säestäjien korkeimpaan palkkaluokkaan. Tie säestäjäksi alkoi opintovuosista 1950-luvulla.

– Olin soittanut ystävieni kanssa nelikätisesti, mutta kovasti kiinnosti että se toinen olisikin pianon ulkopuolella, soittaja tai laulaja, että saisi todella tuntumaa yhteismusisoinnista.

Ensimmäinen jonka puoleen Meri kääntyi, oli laulaja Anja Marvia, silloinen Anja Rantala, jonka hän tunsi.

– Kysyin enkö saisi tulla säestämään hänen harjoituksiaan. Ajattelin että pääsisin laulajan kanssa tekemisiin. Sieltä se sitten alkoi.

– Ja kun olin Sibelius-Akatemiassa, niin vaikken mikään pianistitähti ollutkaan – olin hyvä primavistaaja – niin laulajat mielellään pyysivät minua. Eikä se mitään maksanut, olin vaan innoissani että harjoiteltiin yhdessä.

Väliotsikko Nimettömästä pianistista korkeimman palkkaluokan säestäjäksi.
Väliotsikko Nimettömästä pianistista korkeimman palkkaluokan säestäjäksi. kuvitus

Opiskeluaikoina Meristä tuli vähitellen se tuttu ja turvallinen, joka tunsi ohjelman. Hän esiintyi lukuisissa oppilaskonserteissa – nimettömänä. Vuosikaudet sama vaalea pää tuli lavalle, neiti N.N., joka säesti konsertteja, konserttoja ja diplomitutkintoja.

– Joskus kävi myös niin, että jo diplomin tehnyt pyysi säestämään ensikonserttiin. Minusta tuli vähitellen, jos ei nyt ammattilainen, niin puoliammattilainen siinä pianon ääressä.

– Sain töitä ja tein myös Yleisradiolle nauhoituksia. Myöhemmin minulla on ollut sellainenkin hauska vuosi radiossa, että olin säestäjänä ykkösluokan palkkaluokassa, mutta tuskin olin pianistina. Voitin siis itseni.

Tenori Martti Miettinen ja pianisti Meri Louhos esiintyvät televisiokonsertissa Rauman kirjastossa 4. marraskuuta 1968.
Tenori Martti Miettinen ja pianisti Meri Louhos esiintyvät televisiokonsertissa Rauman kirjastossa 4. marraskuuta 1968. Tenori Martti Miettinen ja pianisti Meri Louhos esiintyvät televisiokonsertissa Rauman kirjastossa 4. marraskuuta 1968. Kuva: Antero Tenhunen / Yle Meri Louhos,tenori
Väliotsikko Kvarttimyrkytys
Väliotsikko Kvarttimyrkytys kuvitus

Sibelius-Akatemiassa Meri tutustui myös puhallinopettajiin, joiden kanssa teki myöhemmin töitä.

– Se oli aika jännää! Ja kamalimmillaan sellaisena kesänä, jolloin nauhoitin heidän kanssaan radioon kolme Paul Hindemithin sonaattia. Silloin sain varmaan kvarttimyrkytyksen.

Helsingin kaupunginorkesterin puhaltajat perustivat 1960-luvulla Pro Arte Intima -yhtyeen päästäkseen vähän paremmin esille.

– He keksivät esittää Hindemithin teoksen, jossa on mukana piano. Yhtenä päivänä syksyn alussa avasin Helsingin Sanomat ja luin tulevista Kaupunginorkesterin konserteista nimeni. Että olen mukana soittamassa Hindemithin teosta, josta en ollut koskaan kuullutkaan.

– Sehän oli tietysti kiinnostavaa ja ajattelin että tuon ehdin kyllä oppia. Kävi kuitenkin ilmi, ettei nuotteja saa mistään ja kysyttiin että sopiiko että vaihdetaan kappale? Käykö Janáček? Sopihan sekin. Taisin lopulta soittaa pianopartituurista, sellaisesta pikkuisesta nuotista sen teoksen, mutta oli hauskaa yhdessä!

Suomalaisten puhaltajien kanssa Meri esitti Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa Janacekin Capriccioson Vasemmalle kädelle ja puhaltajille.
Leoš Janáčekin Capriccion vasemmalle kädelle ja puhallinyhtyeelle esittivät (vas.) cornisti Holger Fransman, huilisti Pertti Rasilainen, trumpetistit Jalo Nuutinen ja Lauri Ojala, pianisti Meri Louhos, pasunistit Olavi Lampinen ja Jaakko Muurimäki sekä cornisti Antero Kasper. Suomalaisten puhaltajien kanssa Meri esitti Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa Janacekin Capriccioson Vasemmalle kädelle ja puhaltajille. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos,Holger Fransman,Lauri Ojala,Antero Kasper
Väliotsikko Ei pianistia heikommaksi tee vaikka sanottaisiin säestäjä.
Väliotsikko Ei pianistia heikommaksi tee vaikka sanottaisiin säestäjä. kuvitus

Säestettävissä Merin kavereissa oli baritoneja ja mezzoja, sopraanoja ja bassoja, eli joka fakkia. Sitä kautta hän tutustui laajasti laulukirjallisuuteen ja suuriin laulusarjoihin.

– Noihin aikoihin ryhdyttiin heräämään siihen mitä lied on. Yksi ihan innokkaimmista oli varmasti Seppo Nummi, joka koko ajan kirjoitti suurin kirjaimin lehdissä, että yhtä tärkeä kuin laulaja on se piano-osuus. Ei saanut enää sanoa säestäjä vaan piano-osuudet soittaa, ja sitten kerrottiin runo.

– Olin Sepon kanssa ihan samaa mieltä, mutta on eri asia miksi sitä nimittää. Ei minusta pianistia heikommaksi tee, vaikka sanottaisiin säestäjä. Mutta lied on liediä.

Taru Valjakka ja Meri Louhos esiintyvät 1965 tv-ohjelmassa "Sibelius koulukaupunkinsa maisemissa.
Meri ja Taru Valjakka 1965 tv-ohjelmassa "Sibelius koulukaupunkinsa maisemissa". Taru Valjakka ja Meri Louhos esiintyvät 1965 tv-ohjelmassa "Sibelius koulukaupunkinsa maisemissa. Kuva: Mauno Kuusla / Yle Meri Louhos,Taru Valjakka
Väliotsikko Laulukonserttien runsaudensarvi.
Väliotsikko Laulukonserttien runsaudensarvi. kuvitus

Laulukonsertteja pidettiin paljon, erityisesti naislaulajat esiintyivät. Myös Sibelius-Akatemian ulkopuolella opiskeltiin paljon klassista laulua ja kun tuli määrätty vaihe, haluttiin esiintyä julkisesti. Eikä mikään estänyt jos pystyi maksamaan konserttitoimiston kulut.

– Oli hyviä ja huonoja konsertteja, löytyi aivan fantastisia esiintyjiä ja myös sellaisia, joilla ei olisi ollut mitään asiaa lavalle. Olen minäkin pari sellaista ensikonserttia säestänyt, jotka on aivan teilattu, mutta ei ole minun asiani sanoa että älä mene sinne vaan minä tein tietysti mitä pyydettiin.

– Kriitikoista tulee mieleen esimerkiksi Ilta-Sanomissa kirjoittanut nimimerkki Särrä, S.R. eli Sulho Ranta. Hän oli hyvin terävä. Kerrankin hän kirjoitti jonkin laulajan kohdalla että laulaja sai paljon lahjoja, lieneekö niiden joukossa myöskin ollut rytmioppi.

Väliotsikko Yrjö Kilpinen -seuran illanvietot.
Väliotsikko Yrjö Kilpinen -seuran illanvietot. kuvitus
Yrjö ja Margaret Kilpinen kotonaan 1. huhtikuuta 1931.
Yrjö ja Margaret Kilpinen kotonaan huhtikuussa 1931. Yrjö ja Margaret Kilpinen kotonaan 1. huhtikuuta 1931. Kuva: Museovirasto, Pietinen. Yrjö Kilpinen,Margaret Kilpinen

Yksinlaulun Ystävät ry. oli perustettu 1948. Sen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi säveltäjä, professori ja akateemikko Yrjö Kilpinen. Kilpinen toimi tehtävässä kuolemaansa asti 1959, minkä jälkeen seuran nimi muutettiin Yrjö Kilpinen -seuraksi.

– Kun olin jo hankkinut aika hyvin ohjelmistoa, kutsuttiin Yrjö Kilpinen -seuran tilaisuuksiin pitkällä olevia Sibelius-Akatemian opiskelijoita. Säestin siellä Pirkko Linnosta, Martti Miettistä, Matti Tuloiselaa, ja varmaan Taru Valjakkakin lauloi siellä. He olivat minun tuttaviani, ja pääsin heidän kanssaan näihin piireihin sisään. Se oli hienoa!

– Yrjö Kilpinen -seura oli valistunut seura. Oli ihanaa istua illanvietoissa, jotka olivat aluksi Meilahdessa Kilpisten kotona. Mukana oli paljon ammattilaisia ja amatöörilaulajiakin, mutta kaikkiaan aika paljon jäsenistöä.

– Säestäjän ominaisuudessa sain istua ja kuulla ihailemaani Tii Niemelää, jota säesti aviomies Pentti Koskimies. Sehän oli liediä kaikkein parhaimmillaan. Siellä esiintyivät Götä Blombergit ja muut.

Meri Louhos ja Pentti Koskimies Kuopion viulukilpailun säestäjinä 1970-luvulla.
Pentti Koskimiehen kanssa säestämässä ensimmäisiä Kuopion viulukilpailuja 1967. Meri Louhos ja Pentti Koskimies Kuopion viulukilpailun säestäjinä 1970-luvulla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos,Pentti Koskimies
Väliotsikko Margaret Kilpisen hellässä huomassa
Väliotsikko Margaret Kilpisen hellässä huomassa kuvitus

Yrjö Kilpisestä Meri ei muista juuri kuin ulkoisen hahmon, paremmin hän muistaa puolison, pianisti Margaret Kilpisen.

– Tapasin Margaret Kilpisen aika myöhäisessä vaiheessa, silloin kun olin lähdössä Margit Tuuren kanssa Islantiin esiintymään.

– Margit Tuure oli tehnyt Margaret Kilpisen kanssa suuria Kilpisen laulusarjoja. Sillä tavalla sain jotain perintöä rouva Kilpisen kautta. Hyvin lempeästi hän ohjasi minua säestäjänä.

Meri Louhos ja Margit Tuura Porissa 1971 konsertin jälkeen.
Margit Tuuren kanssa konsertin jälkeen Porissa 1971. Meri Louhos ja Margit Tuura Porissa 1971 konsertin jälkeen. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos
Väliotsikko Das Kind auch!
Väliotsikko Das Kind auch! kuvitus

– Huvittavaa kuitenkin, että myöhemmin Margaret Kilpinen ohjasi – tai evästi – minua kun läksin Wieniin eräänä kesänä. Nuori ihmelapsi Margit Rahkonen tuli mukaan kesäkurssille, jossa opettivat muun muassa Paul Badura-Skoda ja Alfred Brendel.

– Margit meni sinne ja minä olin se luotettava suomalainen saattaja, joka – no niin – keksi meille kaikkea kivaa. Margit pääsi moneen paikkaan halvalla hinnalla, kun sanoin "Das Kind auch". Vähän meitä katsottiin pitkään, mutta selitin aina kuinka nuorena olin hänet saanut ja näin pääsi Margit halvemmalla.

Meri Louhos ja Margit Rahkonrn Joseph Haydnin kodin edustalla Wienissä.
Margitin kanssa vierailulla yhdessä Wienin tärkeistä musiikkikohteista 1960-luvun puolivälissä. Meri Louhos ja Margit Rahkonrn Joseph Haydnin kodin edustalla Wienissä. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos,Margit Rahkonen

Tarina jatkuu! Lue seuraavaksi kuuluisan lied-pianistin ja Merin ystävän Gerald Mooren kursseista Tukholmassa ja Helsingissä 1960-luvulla.

Kuvitusta
Kuvitusta kuvitus,Meri Louhos

Lue myös - yle.fi:stä poimittua