Hyppää pääsisältöön

Opetustyö alkoi kun vahtimestari kiinnitti piano-opettajaksi Sibelius-Akatemiaan – pianisti Meri Louhos muistelee

Meri Louhos opettaa aikuisoppilasta.
Merin oppilaana Ritva-Leena Pitkäpaasi 1960. Sibelius-Akatemia Pohjoisella Rautatiekadulla 1953. Meri Louhos opettaa aikuisoppilasta. Kuva: Museovirasto. Aukusti Tuhkan kokoelma. | Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos,Taideyliopiston Sibelius-Akatemia

Musiikinopiskelija Meri Louhoksen toisen vuoden pedagogiikkaoppilaat menestyivät kevättutkinnoissa niin hyvin, että hänelle ehdotettiin tuntiopettajan töitä 1950-luvun alussa. Opiskelija mietti asiaa, päätti kieltäytyä tarjouksesta, mutta soitto vahtimestarille muutti kaiken.

– Olenko kertonut kuinka minusta tuli opettaja? kysyi Meri, kun olimme jälleen kerran häntä jututtamassa syksyllä 2018.

Tarina ei ollut tuttu, joten se piti saada kuulla.

– Sibelius-Akatemian opintoihin kuului, että suorittaa pianopedagogiikan kaksi vuotta. Pedagogiikkaan piti ensin pyrkiä, jotta tiedettiin että opiskelija soitti ihmisiksi. Minä olin onneksi soittanut Beethovenin Muunnelmat ja pääsin sen perusteella mukaan.

– Ensimmäinen vuosi oli hyvin herttainen. Opettajina olivat Ines Durchman ja Liisa Zweygberg-Jalkanen. Me opimme alkeispedagogiikkaa ja meillä oli harjoitusoppilaita, joilla oli puhtaat kädet ja pitkät letit ja jotka tottelivat kaikkea mitä opetettiin. Siitä sai aivan väärän kuvan millaista opettaminen on, kuinka helppoa se on.

– Lähinnä katsottiin onko käsi oikeassa asennossa. Olin kauhean epävarma siitä oliko tuoli oikealla korkeudella. Ei siis muodostunut mitään käsitystä esimerkiksi siitä, mitä pianokirjallisuutta pitäisi hallita. Mutta olin jälleen hirveän innostunut ja tykkäsin siitä, että sain kontaktin oppilaisiin.

Väliotsikko Toisen vuoden pedioppilaat ällistyttivät kevättutkinnoissa
Väliotsikko Toisen vuoden pedioppilaat ällistyttivät kevättutkinnoissa kuvitus

Ensimmäinen vuosi sujui Meriltä ihan heittämällä ja kun toinen vuosi alkoi ja kun Meri oli innostunut, sai hän kahden oppilaan sijasta viisi.

– Kävikin niin että niiden kanssa meni oikein hyvin. Yksi oli Arto Noraksen pikkuveli ja kaikki soittivat mainiosti.

– Mutta se vuosi oli sikäli paha, että jännitin Martti Paavolaa, joka oli harvasanainen, puhui hitaasti viisaita eikä sanonut mitään henkilökohtaista. Kun tunnilla piti opettaa joku Bachin Inventio, jännitin että kelpaanko minä.

– Sellaista oli se alku, ei suinkaan mitään menestystä. Mutta ne oppilaat pelastivat minut. Keväällä soittivat sellaiset tutkinnot, että kaikki olivat hämmästyneitä. Oppilaiden taso oli niin korkea, että minulle ehdotettiin tuntiopettajan työtä. Että syksyn alkaessa on tarvetta tällaiselle. No sehän oli ihan ihmeellistä.

Sibelius-Akatemian rakennus Pohjoisella Rautatiekadulla vuonna 1953.
Sibelius-Akatemia Pohjoisella Rautatiekadulla vuonna 1953. Sibelius-Akatemian rakennus Pohjoisella Rautatiekadulla vuonna 1953. Kuva: Museovirasto. Kuvaaja Aukusti Tuhkan kokoelma. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia,meri louhos
Väliotsikko Miettikää tunti ja soittakaa uudestaan.
Väliotsikko Miettikää tunti ja soittakaa uudestaan. kuvitus

– Tuli sitten syksy, ja minun piti tehdä ratkaisu. Olin oikein puntaroinut, että kun minulla on niin paljon kaikenlaista työtä ja monenlaista puuhaa, on parempi että jätän aikaa omaan opiskeluun enkä sido itseäni. Päätin etten mene opettajaksi ja soitin Sibelius-Akatemiaan ilmoittaakseni asian.

– Talossa oli silloin kiireiset ajat, enkä saanut kiinni rehtoria enkä vararehtoria. Maisteri Manneriksi kutsuttu vahtimestari vastasi lopulta puhelimeen ja kysyi mitä asiani koskee. Sanoin että olisin vaan ilmoittanut, että en tule opettajaksi. "No mitä se semmoinen on, jos tarjotaan työtä!" tokaisi Manner. "Miettikää tunti ja soittakaa uudestaan."

– Minähän ihan herpaannuin Mannerin tokaisusta. Mietin, olinko tekemässä elämäni erehdyksen, ja olin ymmälläni. Niinpä vaan odotin että tunti meni, katsoin kelloa, ja soitin uudelleen. Sanoin että kyllä minä nyt sitten tulen opettajaksi ja hän ilmoitti sen kansliaan.

– Kun kansliassa kuultiin että minä tulen opettajaksi, laitettiin minulle sivuaineisia opiskelijoita ja lapsia. Minulla oli luokka.

– Sitten yhtenä päivänä puhelin soi, rehtori soitti ja kysyi että mitä ihmettä tämä nyt on? Koska teistä on opettaja tullut? Kävi ilmi ettei kukaan ollut kuullut opettajaksi tulemisestani mitään. Minä puolestani olin luullut, että asia on selvä kun keväällä asiasta puhuttaessa läsnä oli talon opettajia. Kävi siis niin, että vahtimestari oli kiinnittänyt minut opettajaksi.

Väliotsikko Kyllä kannatti mennä kun sai ilmaiset matkat.
Väliotsikko Kyllä kannatti mennä kun sai ilmaiset matkat. kuvitus

Kiinnityksen sotkuisuudesta huolimatta nuori opettaja sai jäädä toimeensa.

– Minua ei heitetty ulos, vaan sain oppilaaksi nuorisoa, kauhean kivoja oppilaita, oikein ihania!

– Sellaisetkin ihanat Erkamon veljeksetkin, joista pienempi sanoi pehmeällä sössöttävällä ässällä: "Osaan soittaa Sibeliuksen Finlandian kaikissa sävellajeissa." Erään kerran Järvenpäähän pyydettiin johonkin lastenjuhlaan ohjelmaa ja lähetin Erkamon pojat soittamaan sinne nelikätisesti. He olivat hirveän tyytyväisiä kun tulivat takaisin. Sanoivat että kyllä kannatti mennä kun sai ilmaiset matkat.

Meri Louhos opettaa 1960. Oppilaana Ritva-Leena Pitkäpaasi.
Opetustyön edustuskuva vuodelta 1960. Oppilaana Ritva-Leena Pitkäpaasi. Meri Louhos opettaa 1960. Oppilaana Ritva-Leena Pitkäpaasi. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos,ritva-leena pitkäpaasi
Väliotsikko Piano-oppilaiksi tuli myös säestystä toivovia laulajia.
Väliotsikko Piano-oppilaiksi tuli myös säestystä toivovia laulajia. kuvitus

– Vähitellen minulle alkoi tulla aikuisiakin. Aloitteleva opettaja ei saa suinkaan mitään suuria kykyjä vaan aluksi tulevat kaikki sivuaineiset opiskelijat. Sellaiset, jotka eivät osaa yhtään soittaa, mutta joiden pitää kuitenkin suorittaa jotain.

– Minulle tulivat säestämisen toivossa kaikki mahdolliset lied-laulajat, jotka ajattelivat että nythän hyvin kävi. Tuohan säestää minua koko tunnin. Muistan kun ensimmäisen kerran sanoin, että kun sinulla on kerran laulunuotit mukana, niin soita nyt tuosta säestystä ja minä soitan melodiaa täältä diskantista. Sen jälkeen alkoivat pianonuotit olla mukana.

– Oli monenmoisia tapauksia. Muun muassa Yrjö Nykänen, jolla oli kaulahuivi kietaistuna taiteellisesti kaulan ympäri ja tuskainen ryppy otsalla. Hänellä oli aina maailmantuska, hän otti ensimmäisenä c-molli-soinnun ja sanoi: "Ei tänään", lähti pois eikä jäänyt tunnille ollenkaan.

– Toisaalta tuli pikkuinen Pokelan tyttö, pirtsakka tapaus, joka oppi vaikka mitä. Hän tuli Pontte-koiransa kanssa ja koira laittoi kuonon minun kenkäni päälle ja kuunteli.

Eveliina Pokela ja Meri Louhos 1970-luvun vaihteessa.
Pirtsakasta Pokelan tytöstä tuli sittemmin Sibelius-Akatemian lehtori Eeva-Leena Pokela. Eveliina Pokela ja Meri Louhos 1970-luvun vaihteessa. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Meri Louhos,Eeva-Leena Pokela

– Pidin huolta siitä, että juttelin oppilaille. Opin, että jokaisesta pitää välittää ja nimenomaan silloin jos epäonnistuu, pitää puhua.

– Toisaalta olen huomannut vielä tänä päivänäkin, kun joku pieni oppilas soittaa pienen kappaleen niin sanotaan että se oli upea. Minä ajattelen ettei tuolla tavalla saa pursuta yli. Eihän siinä ole mitään totuutta. Pitää sanoa että nyt oli hyvä, tai että nyt sinä muistit oikein tai pärjäsit tai soitit kauniisti tai jotain. Pitää sanoa jotain, joka on totta.

– Ja vaikka menisi huonosti, niin siitäkin pitää sanoa mikä oli hyvää ja mikä ei. Tai mitä pitää parantaa. Olen aina halunnut, että opetuksessa pysyy hyvä kontakti oppilaan kanssa. Että jää tunne että nyt tehdään yhdessä töitä. Luulen että se on aika ratkaisevaa.

Tuleva musiikkitieteen professori Eero Tarasti opettaa pianonsoittoa tulevalle mezzosopraano Monica Groopille Meri Louhoksen pedagogiikkatunnilla 1960-luvun lopulla.
Tuleva musiikkitieteen professori Eero Tarasti opettaa pianonsoittoa tulevalle mezzosopraano Monica Groopille (s. Riska) Meri Louhoksen pedagogiikkatunnilla 1970-luvun alussa. Tuleva musiikkitieteen professori Eero Tarasti opettaa pianonsoittoa tulevalle mezzosopraano Monica Groopille Meri Louhoksen pedagogiikkatunnilla 1960-luvun lopulla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi. Eero Tarasti,Monica Groop,Meri Louhos

Tarina jatkuu! Lue seuraavaksi tutkinnoissa uinahdelleesta pianoleidi Margaret Kilpisestä ja muusta Sibelius-Akatemian henkilökunnasta 1940- ja 50-luvuilla.

Kuvitusta
Kuvitusta kuvitus,Meri Louhos

Lue myös - yle.fi:stä poimittua