Hyppää pääsisältöön

Säteily on kätevä apuri terveydenhuollossa – lähes jokainen meistä saa röntgensäteilyä elämänsä aikana

Lääkäri tarkastelee röntgenkuvaa.
Lääkäri tarkastelee röntgenkuvaa. Kuva: Unsplash selkäranka,Röntgen

Lähes jokaisen suomalaisen terveyttä ehditään elämän aikana hoitaa säteilyn avulla. Säteilyyn voidaan turvautua sekä vaivaa etsittäessä että sairautta hoidettaessa.

Röntgenkuvia otetaan tarpeen mukaan vaikkapa hammaskalustosta, luunmurtumista ja keuhkoista. Tarkastaja Jukka Liukkonen STUKista arvioi Radio Suomessa, että joka vuosi Suomessa otetaan viisi miljoonaa röntgenkuvaa.

Röntgenillä nähdään ihmisen sisälle, koska röntgensäde läpäisee kehon kudoksia. Lopputuloksena on varjokuva, jossa kuvan tummuus kertoo, kuinka paljon ionisoivaa säteilyä on päässyt läpi. Esimerkiksi luunmurtuma näkyy kuvassa tummana viivana.

Röntgenissä säteilylähde on ihmisen ulkopuolella, mutta kuvantamiseen on myös sisäinen keino.

– Isotooppikuvantamisessa säteilylähde laitetaan tavalla tai toisella lääkeaineen muodossa sisälle ihmisen elimistöön. Aine on lievästi radioaktiivista.

– Usein lääkeaine liitetään ovelasti sokeriin. Kasvain kuluttaa enemmän sokeria, koska se kasvaa muita kudoksia nopeammin, joten lääkeaine hakeutuu kasvaimeen. Sen jälkeen voimme ulkopuolelta havaita, missä säteilyä on ja luoda siitä kuva, Liukkonen selvittää.

Potilas saa kuvantamisesta aina säteilyä itseensä - suurimmillaan usean vuoden taustasäteilyannoksen kerralla

Kun ihmisen sisään katsotaan röntgenin tai radioaktiivisen lääkeaineen avulla, ihminen saa väistämättä kehoonsa säteilyä. STUKin Jukka Liukkonen kertoo, että määrät vaihtelevat suuresti toimenpiteen mukaan.

Polven röntgenkuvasta saatu annostus vastaa yhden päivän taustasäteilyaltistusta. 365 päivän eli vuoden aikana saamme taustasäteilyä luonnosta vajaan millisievertin verran.

– Eli melko pienistä määristä puhutaan, sanoo Liukkonen.

Suurimmat säteilymäärät potilas saa tietokonetomografiassa ja joissakin leikkauksissa käytetyissä varjoainekuvauksissa.

– Tietokonetomografiatutkimuksessa putkessa otetaan suuri määrä röntgenkuvia, jotka muodostavat kolmiulotteisen kuvan. Kirurgisten toimenpiteiden aikana säteilyä käytetään esim. sepelvaltimoiden varjoainekuvauksiin pallolaajennuksen aikana.

Näissä toimenpiteissä saadaan arvoja, jotka vastaavat useiden vuosien taustasäteilyannoksia.

– Mutta kautta linjan määrät ovat jatkuvasti pienenemään päin, sanoo Liukkonen ja perustelee tätä mm. laitteiden kehittymisellä.

Potilaan pitää saada säteilyn käytöstä enemmän hyötyä kuin haittaa

Potilaan saaman säteilyannoksen pienentämiseen pyrkivät myös terveydenhoitoa ohjaavat periaatteet.

– Yksi tärkeimmistä periaatteista on, että aina optimoidaan säteilyn määrä. Säteilyä käytetään aina niin vähän kuin on riittävästi.

Vielä tärkeämpi on Liukkosen mukaan yleismaailmallisesti hyväksytty oikeutusperiaate.

– Mitä tahansa toimenpidettä pitää tarkastella oikeutusperiaatteen näkökulmasta, jolloin asiantuntija, että säteilyn käytön hyödyt ylittävät haitat. Ja joku on aina vastuussa. Tätä ei voi liikaa korostaa, hän sanoo.

Lääkäri joutuu aina siis perustelemaan, miksi potilasta kuvataan ja dokumentoimaan perustelut.

Ulkoisen sädehoidon jälkeen potilas ei säteile

Sairauksien hoidossa säteilyannokset ovat selvästi suurempia kuin diagnostiikassa. Sädehoitoa voidaan antaa kahdella tapaa – ulkoisesti ja sisäisesti.

Ulkoisessa sädehoidossa kiihdyttimellä tuotetaan säteilyä ja se kohdistetaan useista eri kulmista kohti kasvainta. Tätä toistetaan useita kertoja.

– Säteily aiheuttaa nimenomaan sen vuoksi haittoja, että se vaikuttaa jakautuviin soluihin. Ja koska syöpäsolut tuppaavat jakautumaan aktiivisesti, niin säteily estää tätä jakautumista.

Toinen hoitotapa on sisäinen sädehoito, josta tyypillinen esimerkki on kilpirauhasen syövän tai kilpirauhasen liikatoiminnan hoito.

– Sisäisessä sädehoidossa jodin isotooppia saatetaan potilaaseen, usein kapselina, joka nielaistaan. Se hakeutuu kudokseen ja tuhoaa sitä. Näin saadaan syöpää hoidettua.

Näiden tapojen välillä on toinenkin iso ero.

Ulkoisen sädehoidon jälkeen potilas ei säteile. – Siinä vaiheessa, kun virta katkaistaan lineaarikiihdyttimisestä, niin potilas ei enää säteile, eikä hoitohuoneessakaan ole säteilyä.

– Isotooppihoidossa lääkeaine säteilee ja koska se on potilaan sisällä, niin potilaskin säteilee,

Jukka Liukkosen mukaan väärinkäsitysten takia jotkut välttelevät ulkoista sädehoitoa. Hän sanoo, että kun ulkoista sädehoitoa saanut ihminen poistuu sairaalasta, niin sekä hän että muut ihmiset voivat olla huoleti, sillä he eivät altistu säteilylle.

Marko Miettisen toimittaman Säteilyradion kaikki jaksot ovat kuunneltavissa Yle Areenassa.
Säteilyradio kuullaan Radio Suomessa maanantaisin klo 20.45.

Säteilyradion videoita voi katsella Radio Suomen Facebookissa ja Instagramissa.

Lue lisää STUKin verkkosivustolta Säteily terveydenhuollossa.

Uusimmat sisällöt - Yle Radio Suomi