Hyppää pääsisältöön

Suomi-Tytöt hurmaavat maailmalla – pianisti Meri Louhos muistelee

Suomi-Tytöt Aleksandriassa 1960-luvulla.
Suomi-Tytöt Välimeren aalloissa. Egyptin Aleksandriassa yleisössä istui pelkästään merijalkaväkeä, joka oli suomalaisista naisista aivan haltioissaan. Suomi-Tytöt Aleksandriassa 1960-luvulla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi naisvoimistelu,meri louhos

Meri Louhos kiersi Suomi-Tyttöjen pianistina maailmaa, kun matkailu oli vielä harvojen huvia. Hänestä olisi voinut tulla emäntä saksalaiselle maitotilalle tai edustusrouva Kairoon. Meri kertoo seikkailuistaan suomalaisen naisvoimistelun edustusjoukkueen säestäjänä 1950–1960-luvuilla.

Meri Louhos jatkaa valokuvien selaamista Käpylän kotinsa keittiössä. Kuvia on paljon, niitä on albumeissa, kasoina pöydällä, laatikoissa, jopa pyykkikorissa. Meri pysähtyy katsomaan mustavalkoista kuvaa, jossa sopusuhtaiset kaunottaret seisovat ojennuksessa hiekkarannalla.

– Tuossa olemme Aleksandriassa. Ja tuossa sfinksin kanssa olen Kairossa. Olin silloin punatukkainen.

Onko Meri itse joku kuvan naisvoimistelijoista?

– Ei, olin Suomi-Tyttöjen pianisti.

Meri Louhos Kairossa Sfinksin edessä 1960-luvulla.
Meri ja Gizan sfinksi Kairossa. Meri oli Egyptin matkalla punatukkainen. Meri Louhos Kairossa Sfinksin edessä 1960-luvulla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos,gizan suuri sfinksi
Väliotsikko: Liisa Orkon pehmeät, kauniit Suomi-Tytöt
Väliotsikko: Liisa Orkon pehmeät, kauniit Suomi-Tytöt kuvitus

Suomalaisen naisvoimistelun johtohahmo, tahtonainen Liisa Orko perusti 1950-luvun alussa edustusjoukkueen Suomi-Tytöt. Ryhmää valmensivat Raija Riikkala ja Aino Numminen. Meri oli Suomi-Tyttöjen pianisti.

Liisa Orko oli filmimoguli Risto Orkon puoliso. Orkon firma, Suomi-Filmi teki Suomi-Tytöistä lyhytelokuvan.

– Soitin taustamusiikin siihen filmiin niin, että istuin pimeässä studiossa ja improvisoin. Mitään valmista kappaletta ei saanut käyttää sellaisenaan. Sain soitostani metripalkan.

Suomi-Tytöt poseeraavat rantakalliolla.
– Suomi-Tytöt olivat kauniita, pehmeitä ja musikaalisia. Heitä ihailtiin valtavasti. Suomi-Tytöt poseeraavat rantakalliolla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

Suomi-Tytöt eivät olleet mitään harrastelijoita, vaan treenasivat paljon.

– Tytöt olivat kauniita, pehmeitä ja musikaalisia. Heitä ihailtiin valtavasti. Suomalainen osaaminen kiinnosti siihen aikaan maailmalla.

– Liisa Orko oli järjestön johtaja, ylin pomo, kunkku. Vaikka me tytöt silloin purnattiin, kun hän määräsi meitä kuin Trump, niin hänen suhteillaan maailma oli meille auki. Saimme julkisuutta, meistä otettiin edustavia valokuvia ja kutsuttiin turneille.

Meri Louhos Suomi-Tyttöjen kanssa kiertueella Länsi-Saksassa 1960-luvulla.
– Pieni treenaushetki Einbeckissa Länsi-Saksassa. Treeneissä mukana myös isännät Klaus ja Willi. Meri Louhos Suomi-Tyttöjen kanssa kiertueella Länsi-Saksassa 1960-luvulla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Meri Louhos Suomi-Tyttöjen kanssa kiertueella Länsi-Saksassa. 1960-luvulla.
Valmentaja Raija Riikkala ja pianisti Meri Louhos saksalaisten isäntien seurassa Einbeckissa. Meri Louhos Suomi-Tyttöjen kanssa kiertueella Länsi-Saksassa. 1960-luvulla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Väliotsikko: Jaetun Saksan suru
Väliotsikko: Jaetun Saksan suru kuvitus

Suomi-Tytöt esiintyivät usein Saksassa, suurissa kaupungeissa kuten Hampurissa, Hannoverissa, Kielissä ja Bremenissä ja pikkupaikkakunnilla.

– Näin Hartz-vuoriston, Lüneburgin nummet, näin kaiken, mistä olin lukenut koulun maantiedossa.

Suomi-Tytöt Hampurissa laivalla.
– Oli jännää nähdä varsinkin Hampuri, ihana paikka! Menimme sinne monta kertaa. Tässä olemme lähdössä katsomaan vuorovettä. Suomi-Tytöt Hampurissa laivalla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

– Pikkukaupungit, ne vasta metkoja olivat! Ensin oli meidän näytöksemme ja sitten tanssia eli iltamat. Kerrankin eräässä maalaispaikassa minulla oli ihailija, joka tanssitti ensin ja repäisi sitten taskustaan valokuvan; lehmä 180 kiloa! Sillä hän meinasi hurmata minut. Kyllä siitä riitti iloa!

Kun tytöt vaihtoivat asuja, Meri esitti pianosooloja.

– Soitin Sibeliusta, Palmgrenia ja Rautavaaraa ja milloin millaisella pianolla. Rautavaaran Pelimannit-sarja oli ihan pistämätön hitti.

Esitysten päätteeksi pormestari piti puheen. Saksassa Suomi-Tyttöjen kutsuja oli usein paikallinen miesurheilijoiden yhdistys.

– He halusivat, että heidänkin naisensa ryhtyisivät treenaamaan naisvoimistelua. Liisa Orko vastasi aina pormestarin puheeseen ja osasi puhua niin liikuttavasti maittemme välisistä suhteista ja ties mistä, että karskit miehet pyyhkivät usein kyyneleitä.

– Emme ymmärtäneet, kun he puhuivat maansa suuresta ongelmasta ”Das drei geteilte Deutschland”, kolmeen osaan jaetusta Saksasta. Oli itä ja länsi ja omituinen saareke Berliini. Meidän olisi pitänyt ymmärtää, miltä heistä tuntui, olimmehan menettäneet Karjalan kannaksen, Petsamon ja Porkkalan, mutta se meni meiltä täysin ohi.

Suomi-Tytöt esiintymismatkalla Länsi-Saksassa.
– Hans, kaikkien aikojen Putte! Suomi-Tytöillä oli tapana kutsua jokaista saksalaista autonkuljettajaansa Putteksi. Suomi-Tytöt esiintymismatkalla Länsi-Saksassa. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Suomi-Tytöt esiintymismatkalla Länsi-Saksassa.
Suomi-Tytöt ja Till Eulenspiegelin patsas Einbeckissä. Suomi-Tytöt esiintymismatkalla Länsi-Saksassa. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Väliotsikko: Seikkailijatar jää koneesta Berliinissä
Väliotsikko: Seikkailijatar jää koneesta Berliinissä kuvitus

Vuonna 1962 Suomi-Tytöt kutsuttiin kulttuuritapahtumaan Itävallan Linziin. Ensin lennettiin edullisesti Itä-Berliiniin, mistä oli bussikuljetus Checkpoint Charlien rajanylityspaikan kautta Länsi-Berliiniin. Sieltä lennettiin Müncheniin, missä odotti bussi, joka vei ryhmän Itävaltaan.

Merin ystävä baritoni Pekka Salomaa oli kiinnitettynä Deutsche Oper Berliniin ja asui perheineen Länsi-Berliinissä.

– Ajattelin, että katselkoot muut kaupunkia, jonne aamulla tulimme ja josta iltapäivällä piti lähteä eteenpäin. Kysyin, moneltako pitää olla kentällä? Jaaha kello viideltä, hyvä, tulen sinne. Niin menin kylään Salomaille, missä soitettiin, laulettiin, juotiin sektiä, ja tunnelma oli korkealla.

Meri Louhos soittaa Pekka Salomaan pianolla Berliinissä 1962.
- Niin menin kylään Salomaille, missä soitettiin, laulettiin, juotiin sektiä, ja tunnelma oli korkealla. Meri Salomailla Berliinissä 1962. Meri Louhos soittaa Pekka Salomaan pianolla Berliinissä 1962. Kuva: Pekka ja Mirja Salomaan kotialbumi Meri Louhos

– Sitten kun minun piti lähteä kentälle, Pekka otti auton ja ajoi minut Tempelhofiin. Kun tulimme lentokentälle, siellä ei ollut ketään. Kävi ilmi, että Länsi-Berliinissä oli kaksi kenttää, ja että meidän olikin määrä tavata siinä toisessa, Tegelissä.

Tempelhofista ei ehtinyt enää Tegeliin. Suomi-Tytöt lensivät Berliinistä Müncheniin ilman pianistiaan.

Müncheniin ei ollut enää lentoja. Pekka Salomaa olisi lähtenyt kyyditsemään Meriä läpi Itä-Saksan, mutta hänellä ei ollut viisumia. Seuraavana päivänä Merin olisi pitänyt olla säestämässä esitystä Linzissä.

– Minulla oli kapsäkki ja passi, muttei rahaa. Himppu hankalaa!

Sillä hetkellä kentälle ilmestyi matkatoimiston johtaja, sama mies, joka oli suunnitellut Suomi-Tyttöjen matkan. Hän oli matkalla Budapestiin.

– Kun hän näki, missä lirissä olin, hän pyyhki hikeä. Sitten hän keksi, että lennämme yhdessä Stuttgartiin ja jatkamme sieltä Müncheniin.

Suomi-Tytöt esiintymismatkalla Länsi-Saksassa.
Valmentaja Raija Riikkala odottaa Meriä Münchenin bussissa. Suomi-Tytöt esiintymismatkalla Länsi-Saksassa. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Meri Louhos Suomi-Tyttöjen kanssa kiertueella Länsi-Saksassa 1960-luvulla.
Kun Meri vihdoin illalla saapui Müncheniin, Suomi-Tyttöjen bussi oli jo aikaa sitten lähtenyt kohti Itävaltaa. Meri Louhos Suomi-Tyttöjen kanssa kiertueella Länsi-Saksassa 1960-luvulla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

Meri ja matkatoimiston johtaja saapuivat Stuttgartiin, ja onnistuivat viime hetkellä saamaan peruutuspaikat Münchenin koneeseen. Mutta siinä vaiheessa, kun heidän koneensa laskeutui Müncheniin, Suomi-Tyttöjen bussi oli jo aikaa sitten lähtenyt kohti Itävaltaa.

– Johtajan noutaessa matkalaukkuaan ryhdyin puheisiin erään taksikuskin kanssa. Kuski vihjaisi, että kyllä Linziin pääsee taksillakin. Johtajalla oli fyrkkaa, ja niin lähdimme taksilla Itävaltaan.

– Kun tulimme Salzburgiin, taksikuski ja johtaja tykkäsivät, että minun täytyy ehdottomasti tutustua kaupunkiin. Yritin sanoa, että olen ollut täällä ennenkin, mutta se oli aivan turhaa. Ajelimme yön ympäri Salzburgia, kävimme mm. paikassa, missä soitettiin haitaria ja laulettiin. Oli kauhean kivaa!

– Lintzissä selvitin sitten vain, missä hotellissa suomalaiset asuivat ja mihin aikaan oli herätys. Sitten luikin huoneeseeni nukkumaan. Aamulla, kun kyseltiin, että mitä oikein oli tapahtunut, sanoin vain iloisesti: ”Huomenta, huomenta!”

Jälkeenpäin Meri sai kuulla tytöiltä vitsailua: ”Ei Merin matkatoimisto, vaan Merin mutkatoimisto”.

– Jotenkin tyypillistä, että minulle kävi näin. Pääsin perille ja kaikki meni hyvin, mutta se mies parka, matkatoimiston johtaja, joutui tekemään tällaisen mutkan ennen kuin pääsi Budapestiin!

Vuosia myöhemmin Meri sattui johtajan kanssa samaan lentokoneeseen. Mies kauhistui:

– Herrajumala, onko se seikkailijatar täällä!

Suomi-Tyttöjen Birminghamin esityksen ohjelma 1964.
Tuula Luhtanen on kansikuvatyttönä Suomi-Tyttöjen Birminghamin käsiohjelmassa helmikuussa 1964. Suomi-Tyttöjen Birminghamin esityksen ohjelma 1964. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Suomi-Tyttöjen Birminghamin esityksen ohjelma 1964.
Suomi-Tyttöjen Birminghamin esityksen ohjelma 1964. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Väliotsikko: Uusi vuosi Budapestissa porsasta pussaten
Väliotsikko: Uusi vuosi Budapestissa porsasta pussaten kuvitus

1950-luvun lopulla Suomi-Tytöt kutsuttiin Unkariin ja Egyptiin. Budapestiin saavuttiin uudenvuodenaattona, missä tytöt majoitettiin kuuluisaan kylpylähotelli Gellertiin.

– Siellä oli menossa kaikkien aikojen hilut. Soittamassa oli kolme mustalaisorkesteria. Keskiyöllä kello 12 kokki tuli keittiöstä kainalossaan vaaleanpunainen porsas. Jos halusi, että tuleva vuosi on onnellinen, piti pussata sitä possua ja vetää saparosta. Tein niin, vaikka en tiedä, kuinka onnelliseksi tulin.

Suomi-Tytöt esiintymismatkalla Eqyptissä 1960-luvulla.
Suomi-Tyttöjen kiertue on edennyt Eqyptiin. Farukin kesäpalatsin edessä Meri käsilaukkuineen ensimmäisenä naisena oikealla. Suomi-Tytöt esiintymismatkalla Eqyptissä 1960-luvulla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Väliotsikko: Aplodit kissalle Kairossa
Väliotsikko: Aplodit kissalle Kairossa kuvitus

Unkarista kiertue jatkui Egyptiin, missä Suomi-Tytöt esiintyivät menestyksekkäästi Kairossa, Aleksandriassa ja Suezilla Daman Hurissa.

Tilaisuuksien aluksi kuunneltiin aina Suomen ja Eqyptin kansallishymnit. Meri aloitti soittamalla Maamme-laulun ulkoa.

– Sitten egyptiläinen pianisti soitti Egyptin kansallislaulun ulsteri päällä nuoteista. Häntä arvostettiin huomattavasti enemmän kuin minua, koska hän osasi soittaa nuoteista.

Kairon Balloon-teatterissa Suomi-Tytöillä oli diplomaattiyleisö, joka puhui ranskaa.

– Istuin flyygelin ääressä soittamassa Sibeliusta, kun teatterin takaovesta tuli sisään kissa. Se kiersi häntä pystyssä koko eturampin, tutki keitä oli kutsuttu ja siirtyi sitten kiertämään minua ja flyygeliä. Se teki kahdeksikkoa, ja minä olin ihan silmät kierossa, kun yritin katsoa, missä se kissa menee samalla kun soitin. Se oli ihan kauheata, en tiedä yhtään, mitä soitin. Kun sitten tuli aplodit, tuntui, että ne menivät kissalle.

Suomi-Tytöt Aleksandriassa 1960-luvulla.
Suomi-Tytöt Välimeren rannalla Aleksandriassa. Suomi-Tytöt Aleksandriassa 1960-luvulla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Suomi-Tytöt esiintymismatkalla Eqyptissä 1960-luvulla.
Suomi-Tytöt esiintymismatkalla Eqyptissä 1960-luvulla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

Kairossa Suomi-Tytöt pääsivät televisioon. Meri istui kuvauksissa flyygelin ääressä, mutta kärsi nuhasta ja vuotavasta nenästä.

– Jostain syystä kuvaaja ihastui minuun, niin että se kuva alkoi minusta, kun soitin. Siitä tuli oikein kaunis kuva, mutta kuvitelkaa miltä tuntui, kun juuri sillä hetkellä nenästä valui tippa!

Kairossa ryhmä majoitettiin jälleen luksushotelliin. Hotellihuoneista avautui näköala Niilille.

– Vaatteista oli pientä epäselvyyttä. Minulta hävisi kesäleninki. Sitä ei löytynyt mistään. Sitten selvisi, että siivooja oli ymmärtänyt, että se oli yöpuku, ja pannut sen tyynyn alle. Meidän mielestämme taas kairolaiset miehet kävelivät kaupungilla yöpuvuissa, kun niillä oli pitkät paidat.

– Oli ihan uskomatonta, miten me Raija Riikkalan kanssa seikkailtiin Kairon basaareissa! Olisimme voineet ostaa vaikka millaisia jalokiviä.

Kairosta Suomi-Tytöt ehtivät tehdä retken Gizaan, ihailemaan kuuluisia pyramideja ja sfinksiä.

– En ikinä enää halua mennä pyramidin sisään, se oli kauhukokemus! Ulkona oli pitkä jono ennen kuin Kheopsin isoon pyramidiin pääsi sisään. Käytävä oli niin ahdas, ettei siellä mahtunut kävelemään, kyykyssä mentiin ja ryömittiin. Minuun iski kauhea klaustrofobia. En voinut kääntyä, koska perässäni oli jono. Luulin, että kuolen siihen paikkaan.

Suomi-Tytöt Aleksandriassa 1960-luvulla.
Suomi-Tytöt Aleksandriassa. Suomi-Tytöt Aleksandriassa 1960-luvulla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Suomi-Tytöt Aleksandriassa 1960-luvulla.
Suomi-Tytöt Aleksandriassa 1960-luvulla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Väliotsikko: Sävellajien ilta Aleksandriassa
Väliotsikko: Sävellajien ilta Aleksandriassa kuvitus

Aleksandriassa Suomi-Tytöt esiintyivät urheiluhallissa merijalkaväelle.

– Kävin jo aiemmin päivällä kysymässä, josko saisin pikkuisen harjoitella sillä flyygelillä. Siellä oli virittäjä työssään, ja yritin sanoa hänelle englanniksi, että 10 minuuttia riittäisi. Virittäjä vastasi "äijua", meni pois, ja ryhdyin soittamaan.

Illalla odotti yllätys.

– Virittäjä oli ymmärtänyt väärin. Toinen puoli flyygelistä oli virittämättä. Se oli kaikkien sävellajien ilta! Mutta yleisö oli suomalaisista naisista ihan haltioissaan. Se heitteli ohjelmalehtisiä ilmaan. Kun tulimme ulos, vastassa oli kauhea piiritys.

Meri Louhos Aleksandriassa 1960-luvulla.
Meri ja käsilaukku. Tämän "muumimamman"-laukun Meri heitti Atlanttiin matkustaessaan valtamerilaivalla New Yorkiin elokuussa 1960. Meri Louhos Aleksandriassa 1960-luvulla. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Väliotsikko: Meri, voisitteko te elää Egyptissä?
Väliotsikko: Meri, voisitteko te elää Egyptissä? kuvitus

Matka Suezin kanavalle Damanhuriin tehtiin junalla.

– Oli yllätys, kuinka ihmiset rautatieasemalla ryntäsivät sisään ikkunoista ja ovista, kun juna tuli. Heitä roikkui katolla ja joka puolella. Se näytti ihan hurjalta! Onneksi meillä oli ensimmäisen luokan paikat.

Suezilla tytöt kuvasivat innokkaasti kameroillaan.

– Ihme, mutta kaikki löysivät hirveän hyvän kohteen, missä näkyi palmuja ja Suezia. Kun ne valokuvat kehitettiin, niin kaikilla oli kuvassa sama lehmä, joka just silloin nosti häntäänsä.

Meri Louhos ratsastaa aasilla Kairossa.
Meri ja turistiaasi Kairossa. Damanhurissa Meri vaati saada ratsastaa oikealla maalaisaasilla. Meri Louhos ratsastaa aasilla Kairossa. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

– Vaadin, että saan ratsastaa oikealla maalaisaasilla, ei millään turistiaasilla. Ei ollut satulaa, ja aasin selkään nostettiin säkki, ja minä istuin säkin päällä. Annoin aasin omistajalle vapaalipun esitykseemme, ja hän istui sitten katsomon eturivissä onnellisena valkoiset hampaat loistaen.

Egyptin tumman tähtitaivaan alla Meriltä kysyttiin myös lempeästi:

– Meri, voisitteko te elää Egyptissä?

– May be… We’ll see… Ehkä, vastasin. Mutta kyllä se siihen jäi.

Suomi-Tyttöjen ohjelmakirja Amerikan kiertueella 1968.
Suomi-Tyttöjen ohjelmakirja Amerikan kiertueella 1968. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Suomi-Tyttöjen ohjelmakirja Amerikan kiertueella 1968.
Suomi-Tyttöjen ohjelmakirja Amerikan kiertueella 1968. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos
Väliotsikko: Suomi-Tytöt hurmaavat Amerikassa
Väliotsikko: Suomi-Tytöt hurmaavat Amerikassa kuvitus

Vuonna 1968 Suomi-Tytöt tekivät turneen Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Presidentti Urho Kekkonen oli matkan suojelija.

– Olin ollut aikaisemmin 1960-1961 stipendiaattina Rochesterissa, Eastman School of Musicissa, ja olin oikein iloinen, kun minulla oli mahdollisuus käydä tapaamassa myös vanhoja opiskelukavereita.

Kun Suomi-Tyttöjen bussi pysähtyi Kanadan ja Yhdysvaltojen rajalle, tullivirkailija kysyi, kuka tytöistä puhui hyvin englantia. Kaikki huusivat: ”Meri!”

– Ajattelin, että mitähän minun nyt täytyy kääntää, mutta tulli sanoikin, että emme katso kaikkien matkatavaroita, otamme vain sinun kapsäkkisi. Olin aamulla pakannut kiireessä tavarani. Nyt kaikki katsoivat bussin ikkunasta, kun avasin laukkuni ja tullimies rupesi kaivamaan. Että pitää olla häpeän hetkiä!

Myös Amerikassa tilaisuudet aloitettiin lipunnostolla ja kansallishymneillä.

– Koska se on hirveän pitkä ja hankala, se amerikkalaisten hymni, niin ryhdyin opettamaan sen sanoja bussimatkalla tytöille.

– Lupasin laulaa malliksi ne kansallishymnit, koska seisoin selin yleisöön, ja yleisö lauloi myös. Maamme-laulu meni hyvin, mutta sitten, kun tuli se pitkä Yhdysvaltain hymni, niin sekosin. Lauloimme sen kaikki siansaksaksi. Poskia koski, kun yritti olla nauramatta!

Menestys seurasi Suomi-Tyttöjä Amerikkaan, vastaanotto oli lämmin ja arvostelut ylistäviä.

– Olimme matkalla New Yorkista Philadelphiaan, kun liikenne meni sekaisin. Emme voineet kuin tiedottaa, että tulossa ollaan, mutta myöhässä. Oli ihmeellistä, kun saavuimme Philadelphiaan, yleisö istui yhä siellä. Se oli odottanut meitä kaksi tuntia!

Tarina jatkuu! Lue seuraavaksi Merin muistoja Helsingin taiteilijaelämästä 1940-luvun lopulla, kun hän tutustui Seppo Nummeen, Sakari Puuruseen ja Veikko Sinisaloon.

Kuvitusta
Kuvitusta kuvitus,Meri Louhos

Lue myös - yle.fi:stä poimittua