Hyppää pääsisältöön

Ylpeä Darmstadtin kävijä – pianisti Meri Louhos muistelee

Meri Louhos, Martti Vuorenjuuri, Seppo Heikinheimo ja Ilkka Kuusisto Darmstadtissa 1957.
– Darmstadt oli melkoinen kokemus! Siellä olivat kaikki Euroopan huiput. Meri Louhos, Martti Vuorenjuuri, Seppo Heikinheimo ja Ilkka Kuusisto Darmstadtissa 1957. Meri Louhos

Keskustelu kävi kuumana, kun uuden musiikin tärkeimmät kansainväliset nimet Karlheinz Stockhausen ja Luigi Nono kohtasivat Darmstadtissa. Suomesta olivat mukana Ilkka Kuusisto, Seppo Heikinheimo, Martti Vuorenjuuri ja Meri Louhos. Meri kertoo Darmstadtin nykymusiikkikurssista kesällä 1957.

Kun Meri Louhos 1950-luvun alussa opiskeli pianonsoittoa Sibelius-Akatemiassa, uudella musiikilla tarkoitettiin lähinnä neoklassisia säveltäjiä.

– Siihen aikaan uuden musiikin raja kulki Igor Stravinskyn, Paul Hindemithin ja Béla Bartókin kohdalla. Kaikkia näitä säveltäjiä minä kyllä soitin.

Väliotsikko: Outo Bartókin soittaja
Väliotsikko: Outo Bartókin soittaja kuvitus

Kansallinen Maj Lind –pianokilpailu järjestettiin seitsemännen kerran 1953. Mukana oli kolme pianistia, Vuokko Skarén, Arja Sohlberg ja Meri Louhos. Pakolliset teokset olivat Bachin Preludi ja fuuga d-molli ja Beethovenin Sonaatti Fis-duuri op. 78.

– Soitin vapaavalintaisena Bartókia, kun muut soittivat Chopinia. Olin tavallaan ihan outo.

Kilpailussa jaettiin vain yksi palkinto ja sen sai Arja Sohlberg.

– Hän soitti ihanasti Chopinia.

– Oma opettajani Ernst Linko sanoi tietysti, että minulla oli parhaat Bach ja Beethoven, joten se Bartók varmasti pudotti minut heti hännille.

Meri Louhoksen konserttijuliste 1950-luvulla.
Meri Louhoksen konserttijuliste 1950-luvulla. Kuva: Meri Louhoksen arkisto Meri Louhos
Väliotsikko: Usko Meriläinen usuttaa Darmstadtiin
Väliotsikko: Usko Meriläinen usuttaa Darmstadtiin kuvitus

Merin opiskelukavereita Sibelius-Akatemiassa 1950-luvulla oli mm. säveltäjä Usko Meriläinen.

– Usko oli hyvin kiinnostava keskustelukumppani, hän oli selkeä ajattelija ja puhui hämäläisen vakaasti. Hänellä oli ihan selvät sävelet, mitä tuli uudempaan musiikkiin, ja hän avasi minulle paljon sellaista, mitä en ollut tullut ajatelleeksikaan.

Meri esiintyi mm. Meriläisen sävellyskonsertissa Tampereella.

Usko Meriläisen Sonaatti pianolle 1960, nuotin kansi.
Usko Meriläisen Sonaatti pianolle vuodelta 1960 on omistettu Merille. Usko Meriläisen Sonaatti pianolle 1960, nuotin kansi. Kuva: Meri Louhoksen arkisto Meri Louhos
Usko Meriläisen Sonaatti pianolle 1960, nuotin ensimmäinen sivu.
Usko Meriläisen Sonaatti pianolle 1960, nuotin ensimmäinen sivu. Kuva: Meri Louhoksen arkisto Meri Louhos

– Kun ensimmäistä kertaa tutkin Uskon pianosarjaa vuodelta 1956, niin lensin Kuopioon, missä hän asui silloin ja toimi Kuopion kaupunginorkesterin kapellimestarina. Ihan menin kysymään, että onko näin vai onko näin, että soitanko oikein. Silloin minulle valkeni, kuinka ehdoton oli Meriläisen rytmi. Olin soittanut aivan liian rubatosti, vapaasti omaan tahtiini. Sen piti olla ihan jämptiä, mitä hän halusi. Usko oli hyvin tarkka.

Säveltäjä Usko Meriläinen noin 1960.
– Usko oli se, joka sanoi minulle, että mene Darmstadtiin. Säveltäjä Usko Meriläinen noin 1960. Säveltäjä Usko Meriläinen noin 1960. Usko Meriläinen

– Yhteen konserttiin sain Uskolta sellaisen käsikirjoituksen, että hän vähän hullutteli. Hän kirjoitti sellaisilla ihmeellisillä ristipistoilla, että siellä oli jonkun nuotin kohdalla vain risti, eikä etumerkintää. Se näkyi, että oliko kyseessä puolinuotti vai neljäsosa. Kaikki varret olivat, mutta muuten piti itse ratkaista, mikä oli mustaa ja valkoista. Siinä oli hurja etumerkintä. Olin kyllä innostunut siitä.

– Jossain vaiheessa Usko muutti naapuriini Käpylään Kalervonkadulle, ei ollut montaakaan korttelia välissä. Vähän väliä hän tuli luokseni ja näytti mitä oli säveltänyt.

Väliotsikko: Stockhausen, Nono,  Maderna ja kaikki tärkeät
Väliotsikko: Stockhausen, Nono, Maderna ja kaikki tärkeät kuvitus

Länsimaisen taidemusiikin uusimmista virtauksista kiinnostuneet alkoivat 1950-luvun alussa tavata toisiaan kansainvälisellä nykymusiikkikurssilla länsi-saksalaisessa Darmstadtin pikkukaupungissa.

– Usko oli se, joka sanoi minulle, että mene Darmstadtiin. Niin minä lähdin kesällä 1957 käymään Wienistä Darmstadtissa.

Karlheiz Stockhausen ja Luigi Nono Darmstadtissa kesällä 1957.
Säveltäjät Luigi Nono ja Karlheinz Stockhausen Darmstadtissa kesällä 1957 Seppo Heikinheimon kuvaamana. Karlheiz Stockhausen ja Luigi Nono Darmstadtissa kesällä 1957. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

– Darmstadt oli melkoinen kokemus! Siellä olivat kaikki Euroopan huiput. Siellä oli Karlheinz Stockhausen, siellä oli Luigi Nono ja Bruno Maderna, kaikki tärkeät. Oli mielenkiintoisia luentoja. Joka neliömetri oli täynnä, kun Stockhausen luennoi. Istuttiin lattioilla ja vaikka missä. Se oli hirmuinen menestys.

– Siellä kuultiin ensimmäisen kerran elektronista musiikkia, ruotsalainen Bo Linden pikkuinen sävellys. Se herätti sellaista ihastusta, että se piti toistaa kaksi kertaa siinä konsertissa. Sitten oli kaikenlaisia kokeiluja, missä esiintyjät soittivat eri puolilla salia, niin että se kuuloyhteys oli tällainen.

Väliotsikko: "Kaikki on pääasiaa."
Väliotsikko: "Kaikki on pääasiaa." kuvitus

– Darmstadtissa konsertteihin jaettiin liput aakkosjärjestyksessä. Etukäteen oli päätetty, että istuin nuoren kreikkalaisen säveltäjän Anestis Logothetiksen vieressä. Vertailimme nimiämme, ja hän sanoi, että minun nimeni kuulosti ihan kreikalta.

– Logothetis opiskeli ja asui myös Wienissä, aivan niillä nurkilla, missä me köyhät Liisa Pohjolan kanssa kuljimme ja söimme soppaa. Tämä säveltäjä rupesi sitten valistamaan minua ja sanoi kultaisen lauseen: ”Kuule, kaikki on pääasiaa.”

Karlheiz Stockhausen ja Luigi Nono Darmstadtissa kesällä 1957.
Säveltäjät Karlheinz Stockhausen ja Luigi Nono kellariravintolassa. Vasemmalla Merin huonetoveri, brasilialainen kaunotar Maria Angélica dos Santos Bahia. Karlheiz Stockhausen ja Luigi Nono Darmstadtissa kesällä 1957. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

– Majapaikkani Darmstadtissa oli jonkinlainen kansanopisto, joka sijaitsi vähän kaupungin ulkopuolella. Siellä ei sallittu alkoholia, mitä säveltäjät tietysti kaipasivat. Niinpä Darmstadtissa yökerhossa oli vilkasta elämää.

– Minulle oli elämys nähdä ihmeellinen pimeä kellari, missä katosta roikkui lintuhäkki ilman lintua ja oli muuta tällaista kreisiä. Viinipulloihin oli ihan vaan isketty kynttilät, niin että siellä oli salaperäinen valo. Mutta ei siellä suinkaan juopoteltu, vaan keskustelut kävivät kuumana.

– Minulla oli huonetoverina brasilialainen pianisti, todellinen kaunotar Maria Angélica dos Santos Bahia. Maria Angélicasta oli sellainen ilo, että minne hän meni, hän herätti huomiota ja hänen ympärilleen kerääntyi ihmisiä. Näin me sitten pääsimme kellariravintolassa lähelle kuuluisia säveltäjiä, Stockhausenia ja Nonoa.

Väliotsikko: Darmstadtin suomalaiset
Väliotsikko: Darmstadtin suomalaiset kuvitus

Meri matkusti Darmstadtiin Wienistä, missä hän oli täydentämässä piano-opintojaan Richard Hauserin johdolla. Nykymusiikkikurssille osallistui myös muita suomalaisia.

Meri Louhos, Martti Vuorenjuuri, Seppo Heikinheimo ja Ilkka Kuusisto Darmstadtissa 1957.
Meri, Martti Vuorenjuuri, Seppo Heikinheimo ja Ilkka Kuusisto Darmstadtissa 1957. Meri Louhos, Martti Vuorenjuuri, Seppo Heikinheimo ja Ilkka Kuusisto Darmstadtissa 1957. Kuva: Meri Louhoksen kotialbumi Meri Louhos

– Darmstadtiin ilmestyi hyvin nuori, virkeä säveltäjä Ilkka Kuusisto vaimonsa Marjan kanssa. He ajelivat Suomesta kodikkaasti Volkkarilla ja taisivat nukkuakin siinä autossa.

– Sitten sinne tuli nuori musiikkitoimittaja Seppo Heikinheimo, pitkä kaveri, joka oli aina nälissään. Seppo odotti, että olisiko vielä joku extra-annos jossain. Hän oli hyvin utelias ja valpas.

– Seppo keksi ihmeellisen pelin, jota pelattiin olutalustoilla. Hän pelasi sitä Martti Vuorenjuuren kanssa läimäytellen alustoja pöytään. Ne alustat olivat tavallaan sellaista bitcoineja. En tiedä kuinka monta tuhatta he olivat loppujen lopuksi toiselleen velkaa.

– Siellä oli siis myös Martti Vuorenjuuri, joka siihen aikaan oli kuvioissa mukana ja kirjoitti lehtiin.

– Se osallistuminen Darmstadtin nykymusiikkikurssiin oli sellainen huippu. Sen jälkeen saatoin sanoa, että olen Darmstadtin kävijä - olin niin kuin luokkaa ylempänä muita.

Tarina jatkuu! Lue seuraavaksi Merin muistoja opintomatkoista Wieniin 1950-1960 -lukujen vaihteessa.

Kuvitusta
Kuvitusta kuvitus,Meri Louhos

Lue myös - yle.fi:stä poimittua