Hyppää pääsisältöön

Perusohjelmiston levyttämisen motiivit haussa

Tukottuneilla markkinoilla voi erottua vain olemalla paras tai erilainen. Erilaista olisi jos unkarilainen etnotrio palauttaisi Dumky-trion juurilleen tai sinfoniaorkesteri esittäisi siitä turboversion. Mutta Tetzlaffit ja Vogt pysyttelevät romanttisen kamarimusiikin perinteessä kiinni jopa tukevammin kuin 2010-luvun kamarimuusikot yleensä.

Tetzlaff, Tetzlaff & Vogt / Dvorak
Tetzlaff, Tetzlaff & Vogt / Dvorak Uudet levyt

Ovatko he sitten parhaita? Saattavat olla, mutta esimerkiksi Dumky-tulkinnoista venäläiseen makuun sopii Oistrahin tuhdimpi versio, pehmeän vintagen ystävät vannovat 50-luvun levytysten nimiin ja keskivertoparhaus kiteytyy Beaux Arts -trion levytyksessä. Tetzlaffit ja Vogt soittavat laajalla ilmaisuskaalalla, äänen kvaliteetti ja puhtaus ovat ensiluokkaisia, rytminkäsittely hoituu elastisesti mutta modernin napakkuuden rajoissa, ajoittain Vogtin pianotekstuureissa kimmeltää hippunen taikaa, ja Dumky-trion kolmannen osan alku on herkkyydessään ylivertainen. Vaan siinäpä se.

Levyn hissipuhe on kätketty levyvihkosen haastatteluun, jossa Christian Tetzlaff kertoo kuunnelleensa Dumky-triosta paljon levytyksiä, joissa hitaat osat soitetaan liian hitaasti ja nopeat osat liian nopeasti, mikä riistää teokselta sekä rakenteellisen yhtenäisyyden että tunteellisen kompleksisuuden. Tämän levytyksen pitäisi olla siinä suhteessa yhtenäisempi ja vähemmän mustavalkoinen. Kun tarkistin eri tulkintojen kestoja, ei tämä levytys juuri poikennut joukosta, mutta täytyy myöntää, että dumka-balladeista lainattu, melankoliaa ja tanssijaksoja vuorotteleva rakenne saa levyllä ehkä astetta syvällisemmän tulkinnan - ja samalla astetta tasaisemman.

Nämä Dvorakin triot eivät siis taianomaisesti raivaa markkinoilta tilaa itselleen, eikä tällaisilla levyillä luultavasti pelasteta taidemusiikkilevyteollisuutta. Ei vaikka musiikki ja sen tulkinta ovat kuinka korkeatasoisia.

Antonín Dvorák: Pianotriot nro 3 f-molli ja 4 e-molli "Dumky". - Christian Tetzlaff, viulu, Tanja Tetzlaff, sello, ja Lars Vogt, piano. (Ondine, ODE 1316-2)

Kuuntele Uudet levyt 4.12.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Poikkeuksellisen hyvä amatöörikuoro johdattaa paastoon

    Levyarvostelu

    Renessanssin vokaalipolyfonian meditatiivinen kirkkaus sopii paastonaikaan - myös silloin kun teksti olisi tarkoitettu muuhun yhteyteen. Asturialaisen El Leon de Oro -kuoron uutuuslevy toteuttaa tätä näkemystä yhdistämällä valitusvirsiä ja paastotekstejä Maria-antifoneihin ja kiitosvirsiin, säveltäjinä Lasso, Cardoso, Victoria, Palestrina ja muut mestarit. Lisäksi levy ensiesittelee yhden maailman parhaista amatöörikuoroista.

  • Susanne Kujala innostaa säveltäjiä

    Levyarvostelu

    Urkuri Susanne Kujala soittaa monenlaista musiikkia monenlaisilla uruilla, mutta uuden musiikin keinoihin hän on perehtynyt syvällisimmin. Tämä kuuluu Kujalan uutuuslevyllä, joka sisältää riemastuttavan värikkään valikoiman 2000-luvun kotimaista urkumusiikkia.

  • Syyskesän bassohehkua

    Levyarvostelu

    Sami Luttinen on kokenut ja Keski-Euroopan oopperalavoilla arvostettu basso, mutta soololevyllä hänen äänensä syvyyttä ei vielä ole päässyt mittailemaan. Tilanne korjautuu Alban uutuuslevyllä, jolla Luttinen yhdessä pianisti Tuula Hällströmin kanssa esittää Mikko Heiniön laulusarjan Syyskesän laulu Lassi Nummen runoihin sekä Yrjö Kilpisen Reflexer Pär Lagerkvistin runoihin.

  • Isserlis ja Mustonen ne yhteen sopii

    Levyarvostelu

    Sellotähti Steven Isserlis tunnetaan suolikielistä ja kiharoista, pianotähti Olli Mustonen elohopeana pisaroivasta kosketuksesta. Yhdessä he ovat soittaneet jo vuosikymmeniä, pääasiassa 1900-luvun materiaalia. Kokemus kuuluu kaksikon uutuuslevyllä, jonka ytimenä ovat Shostakovitshin ja Kabalevskin sellosonaatit.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua