Hyppää pääsisältöön

Syntisen hyvää barokkia nunnaluostareista

Sopraano Kajsa Dahlbäck perusti Earthly Angels -barokkiyhtyeen tohtorikonserttiinsa pari vuotta sitten. Mukaan tuli toinen sopraano Anna Villberg, viulistit Peter Spissky ja Aira Maria Lehtipuu ja komppiin harpisti Andrew Lawrence-King, cembalisti Marianna Henriksson ja luutisti Eero Palviainen. Esikoislevyllään yhtye tekee kunniaa nimelleen esittämällä musiikkia 1600-luvun Italian nunnaluostareista.

Earthly Angels
Earthly Angels Uudet levyt

Barokin aikaan nunnaluostarit olivat käytännöllisiä sijoituspaikkoja ylhäisten perheiden ylimääräisille tyttärille, joille toki piti olla tarjolla ajanvietettä, esimerkiksi musiikkia. Monessa luostarissa laadukas musisointi muodosti tärkeän tulovirran, kun maallikot maksoivat musiikille omistautuneiden nunnien konserteista. Levyn ohjelmisto on sanoituksiltaan näennäisen hengellistä, mutta ilmaisuskaala on yhtä laaja kuin maallisissa kantaateissa, symboliikka yhtä moninaista ja fokus kenties jopa vahvemmin henkilökohtainen. Samoin säveltäjät ovat periaatteessa nunnia mutta heidän musiikillinen merkityksensä ulottui luostarin ulkopuolelle. Tunnetuin levyn säveltäjistä on Chiara Cozzolani, mutta myös Rosa Badallan ja Isabella Leonardan teoksia esitetään silloin tällöin.

Sekä Kajsa Dahlbäckillä että Anna Villbergillä on korkea, kevyt, lyyrinen ja puhdas ääni, mikä sopii loistavasti levyn tematiikkaan. Kumpikin käyttää ääntään ilmaisuvoimaisesti, niin että vain sanoituksista voi päätellä, että palavan intohimon kohde on Jeesus. Aivan villeimpiin koristeltuihin Dahlbäck ja Villberg eivät rohkene heittäytyä ja muutama kuviointi fortessa lipsahtaa ylävireiseksi Badallan vaikeissa, korkeissa kappaleissa, mutta tällaisenaankin laulu todistaa kotimaisen barokkilaulun korkeasta tasosta.

Levyn varsinainen moottori on komppiryhmä. Marianna Henriksson soittaa pääasiassa portatiiviurkua, jonka syvät bassot luovat musiikille uskottavan pohjan, ja sointikuvan loppuosan somistaa harpun ja luutun helmeily. Sointi- tai rytmiakrobatiaa komppiryhmän ei tarvitse tämän ohjelmiston parissa harjoittaa, mutta tyylitaju, yhtenäisyys ja luovuus vakuuttavat.

Levyn kaikkien sävellysten ansioista en ole täysin vakuuttunut, mutta aihepiirin, tunnelman ja tyylin yhdistelmänä levy on viime vuosien etevimpiä kotimaisia periodilevyjä.

"Earthly Angels", musiikkia 1600-luvun nunnaluostareista, säv. Perucona, Leonarda, Rusca, Badalla, Re ja Cozzolani. - Kajsa Dahlbäck ja Anna Villberg, sopraano, Peter Spissky ja Aira Maria Lehtipuu, viulu, Andrew Lawrence-King, harppu, Eero Palviainen, luuttu, ja Marianna Henriksson, cembalo. (Alba, ABCD 426)

Kuuntele Uudet levyt 4.12.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Kokkolalaiset herättävät vanhan amatöörimusiikin eloon - taas

    Levyarvostelu

    1770-luvulla Kokkolan kirkkoherra Anders Chydenius perusti pappilaansa pikkuisen amatööriyhtyeen ja keräsi sille pikkuisen nuottikokoelman. Euroopan mittakaavassa Chydenius oli perifeerinen harrastelija, mutta Suomessa hän oli valistusvisionääri aikaansa edellä. Ei ihme että Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on intoutunut levyttämään kotikaupunkinsa erikoista nuottikokoelmaa, olkoonkin että musiikillisesti kyse on harmittomasta viihteestä harrastelijoille.

  • Karlsons säveltää ryhtiä mystiseen minimalismiin

    Levyarvostelu

    Latvian radiokuoro on melkeinpä maailman paras kuoro, eikä ihme että Ondine julkaisee sen levyjä minkä ehtii. Kuoro on taltioinut perusohjelmistoa ansiokkaasti, mutta viime aikoina sekaan on eksynyt ohuenpuoleista tunnelmamusiikkia Baltiasta. Siksi suhtauduin epäilyksellä uuteen Juris Karlsonsin musiikkia esittelevään levyyn. Mutta tuntematon latvialainen paljastui dynaamiseksi, omaääniseksi säveltäjäksi, joka säveltää jopa mystiseen minimalismiin ryhtiä ja värejä.

  • Varhainen käyrätorvi laulaa kotoisasti

    Levyarvostelu

    Reilu vuosi sitten intoilin luonnontorvitaituri Alec Frank-Gemmillin levystä, jolla hän soitti varhaisia virtuoosikonserttoja käyrätorvelle. Ursula Paludan Monbergin uutuuslevy sisältää hieman myöhäisempää ja melkoisesti helpompaa ohjelmistoa, mutta kuulostaa yhtä aristokraattiselta, ja täydentää oivallisesti kuvaa luonnontorven kehityksestä.

  • Kyykkyviulismia vuonna 2020?

    Levyarvostelu

    Kunnianarvoisalla Deutsche Grammophon -yhtiöllä on pitkät perinteet myös crossover-taidemusiikissa. Sektorin uusin tuote on norjalainen viulisti Mari Samuelsen, jolta DG julkaisi tuplalevyn jo viime vuoden puolella. Minulta on kestänyt hetkisen päästä selville levyn tarkoitusperistä, mutta loppujen lopuksi kyse on vain kyykkyviulismin päivittämisestä 2020-luvun taidemusiikkimuotiin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua