Hyppää pääsisältöön

Heli Vaaranen: Kolmekymppiset ovat jääneet jumiin nuoruuden ja aikuisuuden väliin

Kolmekymppiset ovat jäänet jumiin nuoruuden ja aikuisuuden väliin, kirjoittaa psykoterapeutti Heli Vaaranen kolumnissaan. Pyysimme Vaarasta katsomaan lyhytelokuvan Maailma ei ole täällä, joka perustuu tositarinaan. Lue millaisia ajatuksia tarina Vaarasessa herätti ja katso video. Oletko samaa mieltä?

Ensimmäinen ajatus: näyttelijävalinnoissa on tapahtunut virhe. Tarinan Marin ja Alexin puhe on kahdeksantoistavuotiaan, mutta kroppa kolmekymppisen. Mutta sitten iskee ajatus, jonka jo tiesin työstäni psykoterapeuttina. Tiesin tämän jo tutkijana, aikuisena ja pariterapian ammattilaisena. Nykykolmekymppisen on aivan tavallista ajatella kahdeksantoistavuotiaan tavoin.

Rakastetaan kauheasti, kun ollaan lähdössä.
Sitoutuminen on yksipuolista.
Puhua ei vaan voi. Sitten ei puhuta.
Kun muutetaan yhteen, nainen puunaa ja mies luistaa. Poikkeuksiakin on!
Nuoretkaan parit eivät ole rakastavaisia, vaan kumpikin ajaa omaa agendaa.
Matkustaminen on riskinhallintaa: kun ollaan matkalla, ei ainakaan jouduta kohtaamaan arkea, parisuhdetta ja ympärillä kasvavia vauvamahoja. Siis matkalle!

Me aikuiset olemme antaneet sellaisen mallin aikuisuudesta ja vastuunkannosta, että nuoria ei kiinnosta.

Minusta nuoruus on yliarvostettua. On aivan ihanaa vanheta, saada ikävuosia. Mutta miksi se ei näy nuorille? Kysykää nuoret sitä vanhemmiltanne. – ”Miksi teidän ihana vanhenemisenne ei näyttäydy niin kuin se olisi hyvä juttu?” Me aikuiset olemme antaneet sellaisen mallin aikuisuudesta ja vastuunkannosta, että nuoria ei kiinnosta. Nuoret jäävät jumiin nuoruuden ja aikuisuuden väliin.

Se merkitsee:

– Seurustelua ilman vakavoitumista.
– Tulevaisuudensuunnitelmia, joita vain haudotaan omassa päässä aivan kuin ne kypsyisivät itsestään päätöksiksi. Eivät kypsy.
– Odotat toisen päätöstä suhteen lopettamisesta tajuamatta, että hänkin odottaa sinun päätöstäsi. Mitään ei tapahdu.
– Olemassaolostasi tulee päätöksenteon vaikeutta, sillä päätös merkitsisi sitoutumista. Sitä sinä pelkäät. Lopulta et edes yritä tehdä päätöstä.
– Et uskalla liikahtaa parisuhteessasi suuntaan etkä toiseen, ettei kukaan loukkaantuisi. Tajuamatta miten loukkaavaa on, ettet noudata omaa tahtoasi.
– Kun parisuhteessa olo on hankalaa, elät monia rinnakkaisia ja päällekkäisiä todellisuuksia yhtä aikaa. Deittaat ja tekstailet sinne sun tänne, salaa. Jatkuva läsnäolosi kaikille varmistaa, ettet koskaan ole saatavilla ainutlaatuiseen kohtaamiseen kenenkään kanssa.

Mitä Mari ja Alex voisivat tehdä? Heistä on kirjoitettava erikseen, sillä he elävät erillisiä, rinnakkaisia ja yksinäisiä elämiä.

Peter Pan – poika Alex ei halua aikuistua. Hän on romanttinen, mutta hänellä ei ole aavistustakaan siitä miltä romantiikka voi tuntua pitkässä, sitoutuneessa suhteessa. Uskomattomalta. Korvaamattomalta. Seksikkäältä. Alexilla on ihania asioita edessään, mutta vielä ei ole niiden aika. Alex elää sitoutumattomassa tilassa, koska hän voi.

Jatkuva läsnäolosi kaikille varmistaa, ettet koskaan ole saatavilla ainutlaatuiseen kohtaamiseen kenenkään kanssa.

Nainen antaa hänen tulla ja mennä. Alex ei ole rakastunut, mutta saa Marin rakastumaan itseensä. Seurustelusuhde nojautuu hänen villeyteensä, epäluotettavuuteensa ja hänen epärealistisiin unelmiinsa. Parempi paikka on aina jossakin muualla. Alexilla ei ole rajoja, eikä suhde Mariin anna hänelle rajoja.

Perinteiseen tyttöystävän rooliin kaipaava Mari, nuttura hiuksissaan, huokuu paikalleen asettumisen kaipuuta. Suhteen tasapaino keikkuu alusta asti – Mari ojentaa villiä Alexia sen sijaan että olisi itse villi. Syntyy äiti-poika–suhde, jossa Mari-äiti komentaa ja Alex, tuhma poika pyytelee anteeksi kypsymättömyyttään.

Romantiikka ei vie minnekään – ei ihme, että ranskalaiset letit kiristyvät ja Mari alkaa nähdä suhteen huonot puolet. Oliko kyseessä pitkitetty lomaromanssi ja seurustelusuhde? Marin kannattaisi miettiä suhdettaan luopumiseen. Kun tilanne näyttää toivottomalta, onko luopuminen viisautta vai epäonnistumista? Minusta viisas luopuminen oikealla hetkellä on voitto.

Parisuhteessa Alexia ahdistaa, sillä hän on tämän seurustelun liikkeellepaneva voima. Yksikään idea ei tule Marilta. Ei myöskään ihme että Maria ahdistaa, sillä naisen lisääntymisikkuna on huomattavasti lyhyempi kuin miehen. Jos perhettä haluaa, asialle on jotakin tehtävä mielellään lähempänä kolmeakymmentä. Nainen tunnistaa ajan haaskaamisen, kun itsekin osallistuu siihen.

Alex on todella kiinni toimintamallissaan. Vonkuu sitä samaa tapaamisessa vuosien ja Marin vakavan parisuhteen alkamisen jälkeen. Viisas tyttö, Mari, kävelee ulos. Mari kävelee todelliseen elämään ja Alex, Peter Pan – poika, jää yksin fantasioihinsa. Kun joku hönkäilee ”rakastan sinua aina”, voit vastata, että siihen ei ole tarvetta. Intohimoisella rakkaudella on alku ja loppu.

Kolumnin kirjoittaja Heli Vaaranen on Väestöliiton psykoterapeutti, jonka erikoisalaa ovat parisuhdeterapia ja eroneuvonta. Lyhytelokuva on osa Ylen Meidän pitää puhua -draamasarjaa, joka perustuu tositarinoihin eroista. Katso myös muut osat Yle Areenasta.

Kommentointi sulkeutuu 20.12.
Kommentit