Hyppää pääsisältöön

Heli Vaaranen: Parisuhdeväkivallan uhrin itsetunto on usein niin murskana, ettei hän uskalla lähteä

Moni jää väkivaltaiseen suhteeseen, sillä vaistoaa, että lähteminen voi olla vaarallisempaa kuin jääminen, kirjoittaa psykoterapeutti Heli Vaaranen. Pyysimme Vaarasta katsomaan eräästä erosta kertovan lyhytelokuvan Ne ei tiedä, joka perustuu tositarinaan. Lue millaisia ajatuksia tarina Vaarasessa herätti ja katso video. Oletko samaa mieltä?

Pahat aavistukset nousevat jo Riian ensimmäisen lauseen kohdalla: "Henri tarjosi mulle aivan uuden elämän". Tällaiseen lauseeseen sisältyy aivan suunnaton epätasa-arvo. Ajatus siitä, että Riian uusi elämä uudella paikkakunnalla täytyy tulla jonkun "tarjoamana"? Se on romanttinen, mutta petollinen ajatus. Suhteeseen lähdetään kahdelta eri tasolta, joista Riia on alemmalla tasolla. Hän on se, jolle tarjotaan elämyksiä, avoautolla ajeluita. Jotakin parempaa ja ylevämpää kuin Riia itse. Miksi, Riia-rukka, pidät itseäsi noin mitättömänä?

Suhde luisuu salailuun ja pelkoon. Riia havahtuu liian myöhään Henrin juomiseen ja väkivaltaisiin purkauksiin. Väkivaltaista suhdetta pitävät yllä Riian kunnollisuus ja lupaus, jonka Riia on antanut itselleen: hän olisi parempi ihminen kuin Henrin exä. Moni nainen uhraa itsensä ollakseen parempi kuin joku toinen nainen. Vaikka ainoa ihminen joka tekee sitä vertailua on hän itse, ja ainoa joka siitä antaa itselleen pisteitä on hän itse.

Monet kovan elämänkoulun jo nuorina kokeneet etsivät arvostusta siitä, miten paljon enemmän lyöntejä he kestävät kuin muut. Miten paljon sitkeämmin jäävät suhteeseen kuin muut. Ja miten paljon romanttisemmat anteeksipyynnöt he saavat kuin muut.

Monen itsetunto on niin nujerrettu, että hän uskoo itsekin ansaitsevansa lyönnit.

Mikään näistä ei ole vahvuutta, vaan neuvottomuutta ja tiedon puutetta. Itsearvostusta haetaan väärästä paikasta väärällä tavalla: asettamalla itsensä vaaraan. Moni jää väkivaltaiseen suhteeseen, sillä vaistoaa, että lähteminen voi olla vaarallisempaa kuin jääminen. Moni kuvittelee velvollisuudekseen toisen pelastamisen. Monen itsetunto on niin nujerrettu, että hän uskoo itsekin ansaitsevansa lyönnit.

Totuus on, että väkivallantekijät ovat arvaamattomia. Puoliso ei voi muuttaa heitä. Pelossa elämisellä on seurauksensa: salailu, sulkeutuminen, arjen rutiinien suorittaminen ja häpeä, niin kuin Riia luettelee. Saat saman listan jokaiselta väkivaltaisessa suhteessa elävältä uhrilta.

Fyysiseen väkivaltaan liittyy aina myös psyykkistä väkivaltaa. Pelottelua, ahdistelua, alistamista. Sen vaikutus on musertava ja manipuloiva. Uhri voi silti olla niin kiintynyt tekijään, ettei voi vapautua suhteesta vaikka tietää olevansa vaarassa. Vaaraan tottuu. Usein uhri oppii lukemaan väkivallantekijää niin, että pystyy pitämään lyönnit poissa mahdollisimman pitkään.

Hän omaksuu väkivallantekijän viestin siitä, että hän on syypää, kaiken aiheuttaja ja vääränlainen.

Väkivallan tarkoitus on kontrolloida, hämmentää ja alistaa. Fyysiset vammat ovat yleisiä. Vaikka väkivallantekijä voi olla kumpi tahansa puolisoista, lääkärin hoitoa tarvitsee useammin nainen. Väkivallanteossa kuollut puoliso on useammin nainen.

Väkivallantekijöissä on kahta ryhmää: nopeasti iskevät ”Kobrat” ja hitaasti aggressiota keräävät ”Terrierit”. Molemmat ovat vaarallisia omalla tavallaan.

Erittäin vaarallinen vaihe on mennä ison riidan jälkeen keskustelemaan, "sopimaan asia" kahden kesken.

Miksi lyöty jää lyötäväksi? Tutkimukset kertovat, että väkivallan kohteeksi joutuvat puolisot ovat hyvin sitoutuneita liittoihinsa. Heidän on vaikea päästää irti pysyvän, pitkän parisuhteen ihanteesta. Toiset kokevat esimerkiksi yhteisön tai lapsuudenperheen painostavan heitä. Moni koettaa suojella itseään ja lapsiaan pahemmalta jäämällä liittoon. Ja väkivallan kohteen itsetunto on tavallisimmin niin murskana, että yksikin itsenäinen, itseä suojeleva teko olisi ylivoimainen. Niinpä uhri palaa takaisin väkivallan pelon ilmapiiriin turvakodista, naapureilta, sukulaisilta.

Väkivaltaisesta suhteesta lähtijän vaarallisin irtautumisvaihe on väkivaltaisen puolison jättäminen. Erittäin vaarallinen vaihe on mennä ison riidan jälkeen keskustelemaan, "sopimaan asia" kahden kesken.

Siispä: Älä koskaan mene sopimaan riitoja paikkaan, jossa et saa apua, esimerkiksi toisen kotiin. Väkivallasta vapautumiseksi lähtemisen on oltava selkeää, ehdotonta, lopullista ja kaiken vuorovaikutuksen katkaisevaa. Hakeudu omaan psykoterapeuttiseen hoitoon löytääksesi uskon turvallisiin, väkivallattomiin ihmissuhteisiin ja itseesi. Puhu lääkärille, puhu poliisille, puhu turvakodin työntekijöille ja kerro aivan kaikki. Ajoissa.

Kolumnin kirjoittaja Heli Vaaranen on Väestöliiton psykoterapeutti, jonka erikoisalaa ovat parisuhdeterapia ja eroneuvonta. Lyhytelokuva on osa Ylen Meidän pitää puhua -draamasarjaa, joka perustuu tositarinoihin eroista. Katso myös muut osat Yle Areenasta.

Kommentointi sulkeutuu 20.12.
Kommentit