Pohjoisessa Suomessa maa on yleensä ollut joulun aikaan valkeana jo pitkään, mutta etelässä lumipeite saattaa vielä puuttua. Miten Suomen luonto pärjää ilman lunta? Monelle eläimelle lumettomuus voi olla kohtalokasta.
Ilmaston lämpeneminen on saanut meidät tekemään havaintoja säästä ja pohtimaan mahdollisia uhkia, jotka aiheutuvat lumettomien talvien yleistyessä.
Kysyimme Luonnovarakeskuksen tutkijoilta, pitääkö talven lumettomuudesta olla huolissaan.
– Luonto on sopeutunut ja sen täytyykin sopeutua vaihteleviin olosuhteisiin, rauhoittelee erikoistutkija Esa Huhta.
Entä jos lumipeite on ennätysmyöhässä?
Vuonna 2018 Suomessa oli ennätyksellisen vähän lunta loppuvuodesta. Ilmatieteen laitoksen digitoidun mittaushistorian mukaan luminen talvi antoi odottaa itseään ennätyskauan.
Erikoistutkija Esa Huhta selvittää, että yleensä viimeistään keskitalven kuukaudet ovat normaaleja talvikuukausia, etelässä muutokset näkyvät kuitenkin jyrkemmin kuin pohjoisessa.
– Huolestuisin vasta, jos ei Pohjois-Suomessa olisi kunnon hankea vielä tammikuussakaan.
Lumi lämmittää ja antaa piilopaikkoja
Monessa metsässä vihertää vielä. Valkoisessa talvipuvussaan lumikot, kärpät, metsäjänikset ja pohjoisempana esimerkiksi riekko erottuvat ympäröivästä maisemasta ja ovat näin helppoa saalista pedoille.
– Eläimillä värin vaihtamisessa ajoitus on tärkeää, ja keskimäärin se onnistuu oikeaan aikaan. Jos väri vaihtuu liian aikaisin, pitää olla ketterät jalat, että pääsee saalistajia pakoon, kuvailee Esa Huhta.
Pikkunisäkkäät kuten myyrät ja hiiret hyötyisivät lumipeitteestä, joka antaa niille piilopaikkoja ja suojaa kylmyyttä vastaan. Lunta kaipaa myös isompi nisäkäs karhu. Nälkäinen tai paleleva kontio ei saa unta.
– Karhu nukkuu koiranunta. Eritoten usein avopesässä nukkuvat urokset hyötyvät lumesta eristeenä. Ensilumen sataminen vaikuttaa siihen, milloin ne menevät talviunille, mutta eläimet saattavat kömpiä maastoon takaisinkin. Havaintoja hereillä olevista karhuista on tehty aivan viime päivinä, kertoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola.
Puunjuuret tarvitsevat suojakseen lunta
Lumenpuute koettelee myös kasvikuntaa. Puut ovat kestäviä ja sopeutuneita lämpötilojen sekä lumipeitteen muutoksiin, mutta ihan kaikkea ne eivät siedä.
Lumettomuuden seurauksena kylmyys saattaa olla puiden juurille vahingollista.
– Pohjois-Suomessa oli kylmää ja satoi runsaasti lunta syksyllä 1986. Lumi suli kuitenkin pois ennen -35 asteen pakkasia. Kun ei ollut lunta, kylmä meni maahan, muistelee erikoistutkija Risto Jalkanen.
– Puiden juurikerroksessa oli jopa -25 astetta eli aivan liian kylmää juuriston kestokyvylle. Kesällä nähtiin sitten seuraukset: osa puista kuoli, kuivien kankaiden männiköt pudottivat neulaset, kasvu taantui ja koko maassa taimistot kärsivät pahoja tuhoja.
Routa ja lumi pitävät ravinteet pelloilla
Routa pitää puut pystyssä syys- ja talvimyrskyissä, mutta roudan ja lumen puuttuminen aiheuttavat ongelmia vesistöille.
Normaalisti routa tekee pelloilla ilmaista maanparannustyötä, mutta Etelä-Suomessa joudutaan paikoin käyttämään maanparannusaineita, jolloin kemikaalikuormitus kasvaa ravinteiden valuessa paljailta pelloilta aina Itämereen asti.
Lumettomuus voi koitua saimaannorpan kohtaloksi
Lumettomuus on jo nyt vakava uhka ja voi aiheuttaa kuoliniskun ainakin yhdelle eläinlajille milloin tahansa.
Erittäin uhanalaisen saimaannorpan pesintä vaarantuu, jos lunta ei sada ajoissa. Paljaalle jäälle tai rannalle syntyessään kuutit ovat suojattomia petoja vastaan, ja siksi esimerkiksi Saimaalla on useana talvena kolattu lunta apukinoksiksi, joissa saimaannorppa voi pesiä.
Lunta ja jäätä tarvitsevat myös itämerennorppa sekä harmaahylje eli halli.
Lumettomuus lyhentää karhun talviunta
Luonto kiittää lumesta, mutta mitä jos tulevaisuuden talvet muuttuvat pysyvämmin lumettomiksi? Karhujen kohdalla muutos voi tarkoittaa karhun vuosirytmin muuttumista eli talviunen lyhenemistä.
– Esimerkiksi Etelä-Euroopassa karhut nukkuvat nyt paljon lyhyemmän aikaa kuin Pohjolassa. Muutos tulee kuitenkin olemaan hidas ja vie useiden karhusukupolvien ajan, pohtii tutkimusprofessori Ilpo Kojola.
Myös eläinten suojaväreihin tulee todennäköisesti pitkän ajan kuluessa evolutiivisia muutoksia.
– Lumettomuuden vaikutuksia eri eliöryhmille ei ole syvällisemmin vielä tutkittu, huomauttaa erikoistutkija Esa Huhta.
Lumeton maisema on väritön
Vaikka alkutalven lämpötiloissa tai lumitilanteessa tapahtuisi suuriakin muutoksia, valolla on niitäkin suurempi merkitys eläimille ja kasveille. Erikoistutkija Risto Jalkanen muistuttaa, ettei päivän pituus muutu, vaikka talvi ajallisesti lyhenisi.
– Valo määrää luonnon vuosirytmin säästä riippumatta. Valo säätelee esimerkiksi puiden valmistautumista talveen.
Lumettomuus vaikuttaa myös meihin ihmisiin. Tiedetään, että valolla on merkitystä mielialalle ja jaksamiselle.
Talvi tuntuu erityisen pimeältä ja synkältä silloin, kun lunta ei ole ja aurinkokin paistaa – silloin kun paistaa – matalalta. Vesi ja räntä eivät valaise maisemaa, josta katoavat värit.
Tässäkin mielessä lumi on Suomen luonnolle ja suomalaisille mittaamattoman arvokas valkoinen kansallisaarre.
Lue lisää
Kärpän lentomatka ja taistelevat ilvekset – lumijäljet kertovat monta tarinaa
Miltä lumi kuulostaa?
EDIT: Artikkeli päivitetty 17.12.2019/Tiina Jensen
