Hyppää pääsisältöön

Jollei jouluna ole lunta? Luonto pärjää ilmankin, mutta monelle eläimelle lumettomuus voi koitua kohtaloksi

kärppä talvipuvussaan
Kärppä saa olla kärppänä, jos se vaihtaa talviturkin ennen lumentuloa. kärppä talvipuvussaan Kuva: Bitschnau Rainer kärppä

Lumeton alkutalvi 2018 jää aikakirjoihin erityisesti Lapissa. Vaikka pohjoisessa on nyt maa vihdoin valkeana, suuresta osasta Suomea lumipeite vielä puuttuu. Luonnonystävät ovat ymmällään, pärjääkö Suomen luonto ilman lunta. Monelle eläimelle lumettomuus voi olla kohtalokasta.

Lumettomuus on saanut meidät tekemään havaintoja säästä ja pohtimaan mahdollisia uhkia, jotka aiheutuvat lumettomien talvien yleistyessä.

Kysyimme Luonnovarakeskuksen tutkijoilta, pitääkö tämän talven lumettomuudesta olla huolissaan.

– Luonto on sopeutunut ja sen täytyykin sopeutua vaihteleviin olosuhteisiin, rauhoittelee erikoistutkija Esa Huhta.

Lumipeite on ennätysmyöhässä

Vastikään uutisoitiin, ettei Suomessa ole ollut koskaan näin vähän lunta loppuvuodesta. Ilmatieteen laitoksen digitoidun mittaushistorian mukaan luminen talvi on antanut odottaa itseään ennätyskauan.

Erikoistutkija Esa Huhta muistuttaa, että yleensä viimeistään keskitalven kuukaudet ovat normaaleja talvikuukausia, etelässä muutokset näkyvät kuitenkin jyrkemmin kuin pohjoisessa.

– Tänä talvena huolestuisin vasta, jos ei Pohjois-Suomessa olisi kunnon hankea vielä tammikuussakaan.

Kuurassa oleva köynnoshortensian kukka
Lumen sijaan kasveja koristaa kuura. Kuurassa oleva köynnoshortensian kukka Kuva: Henrietta Hassinen / Yle kuura,Kuura,talvi,marraskuu,Köynnöshortensia,Puutarha (musiikkialbumi),puutarhanhoito,pakkanen,Pakkanen

Lumi lämmittää ja antaa piilopaikkoja

Monessa metsässä vihertää vielä. Valkoisessa talvipuvussaan lumikot, kärpät, metsäjänikset ja pohjoisempana esimerkiksi riekko erottuvat ympäröivästä maisemasta ja ovat näin helppoa saalista pedoille.

– Eläimillä värin vaihtamisessa ajoitus on tärkeää, ja keskimäärin se onnistuu oikeaan aikaan. Jos väri vaihtuu liian aikaisin, pitää olla ketterät jalat, että pääsee saalistajia pakoon, kuvailee Esa Huhta.

valkoinen kärppä kurkistaa kivimuurin kolosta
Talviasuisen kärpän on pysyteltävä alati valppaana. valkoinen kärppä kurkistaa kivimuurin kolosta Kuva: Juha Laaksonen kärppä

Pikkunisäkkäät kuten myyrät ja hiiret hyötyisivät lumipeitteestä, joka antaa niille piilopaikkoja ja suojaa kylmyyttä vastaan. Lunta kaipaa myös isompi nisäkäs karhu. Nälkäinen tai paleleva kontio ei saa unta.

– Karhu nukkuu koiranunta. Eritoten usein avopesässä nukkuvat urokset hyötyvät lumesta eristeenä. Ensilumen sataminen vaikuttaa siihen, milloin ne menevät talviunille, mutta eläimet saattavat kömpiä maastoon takaisinkin. Havaintoja hereillä olevista karhuista on tehty aivan viime päivinä, kertoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola.

björnbspår i hindersby i lappträsk
Lumeton alkutalvi voi valvottaa karhua. björnbspår i hindersby i lappträsk Kuva: Leif Wallén

Puunjuuret tarvitsevat suojakseen lunta

Kasvikuntakaan ei ole immuuni lumenpuutteelle. Puut ovat kestäviä ja sopeutuneita lämpötilojen sekä lumipeitteen muutoksiin, mutta ihan kaikkea ne eivät siedä.

Lumettomuuden seurauksena kylmyys saattaa olla puiden juurille vahingollista, mikä koettiin karvaasti kolmisenkymmentä vuotta sitten.

– Pohjois-Suomessa oli kylmää ja satoi runsaasti lunta syksyllä 1986. Lumi suli kuitenkin pois ennen -35 asteen pakkasia. Kun ei ollut lunta, kylmä meni maahan, muistelee erikoistutkija Risto Jalkanen.

– Puiden juurikerroksessa oli jopa -25 astetta eli aivan liian kylmää juuriston kestokyvylle. Kesällä nähtiin sitten seuraukset: osa puista kuoli, kuivien kankaiden männiköt pudottivat neulaset, kasvu taantui ja koko maassa taimistot kärsivät pahoja tuhoja.

Juurakkoinen metsäpolku
Puunjuuret kaipaavat talvella lunta suojakseen. Juurakkoinen metsäpolku Kuva: Yle / Anna-Kaisa Brenner Polku

Routa ja lumi pitävät ravinteet pelloilla

Routa pitää puut pystyssä syys- ja talvimyrskyissä, mutta roudan ja lumen puuttuminen aiheuttavat ongelmia vesistöille.

Normaalisti routa tekee pelloilla ilmaista maanparannustyötä, mutta Etelä-Suomessa joudutaan paikoin käyttämään maanparannusaineita, jolloin kemikaalikuormitus kasvaa ravinteiden valuessa paljailta pelloilta aina Itämereen asti.

Vinteråker i Pernå
Ravinteet huuhtoutuvat lumettomalta pellolta vesistöihin. Vinteråker i Pernå Kuva: YLE/Stella Brunberg pelto,Savi

Lumettomuus voi koitua saimaannorpan kohtaloksi

Lumettomuus on jo nyt vakava uhka ja voi aiheuttaa kuoliniskun ainakin yhdelle eläinlajille milloin tahansa.

Erittäin uhanalaisen saimaannorpan pesintä vaarantuu, jos lunta ei sada ajoissa. Paljaalle jäälle tai rannalle syntyessään kuutit ovat suojattomia petoja vastaan, ja siksi esimerkiksi Saimaalla on jo useana talvena peräkkäin kolattu lunta apukinoksiksi, joissa saimaannorppa voi pesiä.

Lunta ja jäätä tarvitsevat myös itämerennorppa sekä harmaahylje eli halli, mutta niiden kannat ovat aivan eri lukemissa kuin saimaannorpan.

Nuori harmaahylje.
Lumeton ja jäätön talvi pakottaa harmaahylkeen synnyttämään rannalle Nuori harmaahylje. Kuva: Yle/ Risto Salovaara hylje-eläimet,halli (hylkeet),vesieläimistö

Lumettomyys lyhentää karhun talviunta

Luonto kiittää lumesta, mutta mitä jos tulevaisuuden talvet muuttuvat pysyvämmin lumettomiksi?

Karhujen kohdalla muutos voi tarkoittaa karhun vuosirytmin muuttumista eli talviunen lyhenemistä.

– Esimerkiksi Etelä-Euroopassa karhut nukkuvat nyt paljon lyhyemmän aikaa kuin Pohjolassa. Muutos tulee kuitenkin olemaan hidas ja vie useiden karhusukupolvien ajan, pohtii tutkimusprofessori Ilpo Kojola.

Myös eläinten suojaväreihin tulee todennäköisesti pitkän ajan kuluessa evolutiivisia muutoksia.

– Lumettomuuden vaikutuksia eri eliöryhmille ei ole syvällisemmin vielä tutkittu, huomauttaa erikoistutkija Esa Huhta.

metsäjänis talvipuvussaan
Metsäjänis voi olla talviturkissaan helppo saalis. metsäjänis talvipuvussaan Kuva: Juha Laaksonen metsäjänis
Korkeasaari. Tunturipöllö
Tunturipöllö sulautuu maastoon vain lumisateiden jälkeen. Korkeasaari. Tunturipöllö Kuva: Thomas Hagström / YLE Korkeasaari,tunturipöllö

Lumeton maisema on väritön

Vaikka alkutalven lämpötiloissa tai lumitilanteessa tapahtuisi suuriakin muutoksia, valolla on niitäkin suurempi merkitys eläimille ja kasveille. Erikoistutkija Risto Jalkanen muistuttaa, ettei päivän pituus muutu, vaikka talvi ajallisesti lyhenisi.

– Valo määrää luonnon vuosirytmin säästä riippumatta. Valo säätelee esimerkiksi puiden valmistautumista talveen.

Dimma över åker
Talvi tuli, missä on lumi? Dimma över åker Kuva: Eila Haikarainen/ Yle sumu (sääilmiöt)

Lumettomuus vaikuttaa myös meihin ihmisiin. Tiedetään, että valolla on merkitystä mielialalle ja jaksamiselle.

Talvi tuntuu erityisen pimeältä ja synkältä silloin, kun lunta ei ole ja aurinkokin paistaa – silloin kun paistaa – matalalta. Vesi ja räntä eivät valaise maisemaa, josta katoavat värit.

Tässäkin mielessä lumi on Suomen luonnolle ja suomalaisille mittaamattoman arvokas valkoinen kansallisaarre.

Marraskuinen maisema uimarannalla
Vesistöt jäätyvät, mutta lunta vielä odotellaan. Marraskuinen maisema uimarannalla Kuva: Henrietta Hassinen / Yle kuura,Kuura,talvi,marraskuu,pakkanen,Pakkanen,rantaelämä,uimarannat,Espoo,sää

Lue lisää

Lumi puuttuu lähes koko Suomesta – meteorologi: "En muista uraltani tällaista tilannetta"
Kärpän lentomatka ja taistelevat ilvekset – lumijäljet kertovat monta tarinaa
Miltä lumi kuulostaa?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Suomen kansallisklassikko Tuntematon sotilas kasvaa näyttäväksi tv-sarjaksi Ylen kanavilla

    Viisiosainen sarja sisältää uutta materiaalia.

    Yle julkaisee ensimmäisenä TV1:ssä ja Yle Areenassa viisiosaisen Tuntematon sotilas -sarjan. Väinö Linnan kansallisklassikoksi muodostuneesta teoksesta kuvattu sarja alkaa TV1:n Kotikatsomossa sunnuntaina 30.12. kello 21.05. Loput neljä jaksoa nähdään tammikuussa sunnuntai-iltaisin kello 21.05. Kaikki viisi osaa julkaistaan kerralla katalogina Yle Areenassa 30.12. Tv-sarja laajentaa lokakuussa 2017 ensi-iltansa saaneen Tuntematon sotilas -elokuvan tarinaa.

  • Lista asioista, joita vihaan nykyajassa

    Asioita, joita vihaan nykyajassa

    Joulun alla ihmiset ovat pahalla päällä. Tähän syynä on koko vuoden patoutunut vitutus. Jos haluat helpottaa oloasi ennen jouluaattoa, laadi lista, johon keräät vihaamiasi asioita. Sen tarkoitus ei ole olla ratkaisukeskeinen. Listan ainoa tehtävä on saada olla vihainen. KulttuuriCocktailin Tuomas Karemo laati malliksi oman listansa.

  • Näkymättömästä säestäjästä tuli arvostettu pianopedagogi ja rakastettu musiikkijulkkis

    Meri Louhos kertoo elämästään laajassa artikkelisarjassa.

    Nuoruudessaan Meri Louhos, 91, oli näkymätön pianisti, säestäjä ja improvisoija, jonka nimeä ei aina edes mainittu. Meristä tuli sekä pianotaiteilija, arvostettu pianopedagogi että rakastettu radioääni ja tv-juontaja. Laajassa artikkelisarjassa Meri muistelee pitkää elämäänsä, josta ei seikkailuja puutu.

Luonto

  • Osaatko arvioda tuulen nopeuden? Testaa!

    Tuulen voimakkuuttaa voi arvioida itse ympäristön avulla.

    Tuulen voimakkuutta voi arvioida esimerkiksi puita ja merenpintaa tarkkailemalla. Pystytkö päättelemään kuvista, kuinka voimakkaasti tuuli puhaltaa?

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Punatulkku

    Punatulkuille maistuvat ruokintapaikkojen siemenet.

    Punatulkku on talitiaista isompi ja pulleampi, kuin vailla kaulaa. Nokka on kolmiomainen ja pyrstö pitkähkö. Selkä on vaalean siniharmaa, siipisulat ja päälaki mustat. Koiras on alta helakanpunainen, naaras punertavanharmaa.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuukkeli

    Kuukkeli vierailee syksyllä metsäseutujen pihapiireissä.

    Mustarastasta isompi kuukkeli muistuttaa olemukseltaan ja lento- ja liikkumistavoiltaan närheä. Sillä on pitkä pyrstö ja pienehkö nokka. Yläpuoli on harmaanruskea, alapuoli, siiventaive ja pyrstönsivut oranssit. Yhteysäänet ovat naukuvia, viheltäviä ja rääkyviä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee?

    Lintulaudoilla on talvella tungosta

    Talvi on Suomessa eläville linnuille vaikein vuodenaika lyhyen päivänvalon, pakkasten ja lumipeitteen vuoksi. Jos ruokaa on riittävästi, useimmat linnut kyllä selviävät pakkasista. Ruokinnan tinkimätön ykkössääntö on, että loppusyksyllä aloitettua ruokintaa ei saa talven kuluessa lopettaa.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mennään metsään -kolumni: Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi pitää yksilöiden ja valtion suhtautumista luontoon kaksinaismoralistisina

    "Myös oma metsäsuhteeni on ristiriitainen."

    "Luonnon omistaminen on absudri ajatus 29-vuotiaalle taiteen maisterille." Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi kirjoittaa kolumnissaan luonnosta ja sen omistamisen aiheuttamista ristiriidoista. Ristiriidoista sai alkunsa palkittu 100 Hectares of Understanding -taidekuvasarja, jossa Kahilaniemi on kuvannut perinnöksi saamansa metsän ominaisuuksia.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.