Hyppää pääsisältöön

En halua, että vanhana muistan elämäni kännykän ruudun kautta koettuna

Kännykän näytössä näkyy useita somesovellusten kuvakkeita.
Kännykän näytössä näkyy useita somesovellusten kuvakkeita. Kuva: Unsplash Kännykkä,matkapuhelimet,sosiaalinen media,Some

Joulukuun alussa kirjauduin ulos.

Lopetin tilini kaikista käyttämistäni sosiaalisen median palveluista ja poistin applikaatiot puhelimestani. Taakse jäivät Facebook, Instagram, Twitter, Snapchat ja LinkedIn.

Kyse ei ole somepaastosta, vaan toistaiseksi voimassa olevasta valinnasta.

En ole kieltänyt itseltäni paluuta, mutta olen asettanut riman tietoisesti korkealle. Jos palaan someen, teen sen vain siinä tapauksessa, että sen hyvät puolet osoittautuvat ajan mittaan niin hyviksi, että elämä ilman tuntuu jotenkin huonommalta.

Karkeasti ajatellen olen viettänyt lähes neljäsosan elämästäni somessa.

Karkeasti ajatellen olen viettänyt lähes neljäsosan elämästäni somessa. Ensimmäinen somepalveluni oli Facebook, johon liityin syyskuussa 2007.

Jäin koukkuun heti. Alusta asti käytin palvelua päivittäin. En ole ikinä kertonut somessa kaikkea itsestäni, mutta jaoin kuitenkin hyvin avoimesti elämäni arkea ja juhlaa, iloja ja suruja.

Häntä heiluttaa koiraa

Some toi elämääni paljon hyvää.

Löysin sitä kautta ihmisiä, joihin olin vuosien varrella syystä tai toisesta kadottanut yhteyden. Se toi seuraa aikana, jolloin olin hyvin yksinäinen.

Somen ansiosta olen myös joutunut pohtimaan omaa mielipidettäni moniin maailmanmenoon liittyviin kysymyksiin, ja löytänyt sisältöjä, jotka olisivat muuten jääneet huomaamatta.

Suurimmilta osin some on kuitenkin ollut ajanvietettä. Se on täyttänyt päivieni suvantohetket, ja myönnettävä on, että hyvin usein se on vienyt aikaa muulta, oikeasti tärkeämmältä tekemiseltä.

Kun on aktiivinen somessa, se tuo tiettyä painetta säännölliseen julkaisemiseen. Ajan mittaan harkinta julkaisemiseen pienenee, minkä seurauksena kuvien, päivitysten ja muiden asioiden kertomista somessa ei tule enää kyseenalaistaneeksi.

Someen tallentuneet reaktiot eivät korvaa menetettyjä kokemuksia.

Lopulta huomasin toistuvasti eri tilanteissa päällimmäisen ajatukseni olevan, että mitä julkaisisin tästä someen. Elämäni hienoista hetkistä iso osa meni siihen, että näpyttelin kännykkään uutisia muille ihmisille sen sijaan, että olisin keskittynyt itse nauttimaan kokemastani.

Julkaisemisen jälkeen jatkoin hienon hetken tuhlaamista siihen, että kävin jatkuvasti katsomassa, oliko joku tykännyt tai kommentoinut sitä mitä olin juuri kertonut.

Se harmittaa nyt. Someen tallentuneet reaktiot eivät korvaa menetettyjä kokemuksia.

Siinä vaiheessa kun häntä heiluttaa koiraa, on syytä huolestua. En halua, että vanhana muistan elämäni vain kännykän ruudun läpi koettuna.

En myöskään halua, että elämäni on viihdettä toisille.

Onko puhelimen katsominen valinta vai refleksi?

Ensimmäisenä somettomana aamuna tartuin yöpöydällä olleeseen puhelimeeni. Klikkasin sen auki, ja havahduin vasta, kun tajusin, että siellä ei ole enää kuvakkeita, jotka olin aiemmin painanut auki täysin vaistomaisesti.

Tajusin, että somen seuraaminen ei ollut enää pitkään aikaan ollut minulle aktiivinen valinta. Älypuhelimen applikaatioiden klikkailu ja sosiaalisten medioiden selailu oli muuttunut refleksiksi, jonka toteutin automaattisesti monta kertaa päivässä, halusin tai en.

Parin ensimmäisen päivän ajan löysin itseni toistuvasti avaamasta puhelinta ja sen jälkeen hämmästelemästä, että mitä olinkaan etsimässä.

Omituista oli myös se, että ennakko-odotuksistani huolimatta en kaivannut lainkaan toisten päivityksiä. Ymmärsin, että kroonisesta tarpeesta selata somekanavia oli tullut minulle tärkeämpää kuin kanavien varsinaisesta sisällöstä. Olin käyttänyt ison osan päivistäni puhelimen näpräämiseen, vaikka anti jäi usein sangen köyhäksi.

Älypuhelimen applikaatioiden klikkailu ja somen selailu oli muuttunut refleksiksi, jonka toteutin automaattisesti monta kertaa päivässä, halusin tai en.

Joidenkin päivien kuluttua selailurefleksi alkoi hellittää otettaan. Päiviin tuli suvantohetkiä, jotka tunnistin kaukaisesta menneisyydestä.

Elämä alkoi nopeasti tuntua rauhallisemmalta. Jotenkin terveellä tavalla tavallisemmalta.

Kun kerroin tuttavilleni luopuneeni somesta, yllättävän moni kysyi perusteluja ratkaisulleni. Vielä joitakin vuosia sitten someen menemistä piti perustella. Nyt pitää perustella sitä jos siellä ei ole. Virtuaalielämästä on tullut yleinen perusoletus ja siitä poikkeaminen on vastavirtaan kulkemista.

Miten yhteyttä pidetään, kun ei olla somessa?

Kun on roikkunut sosiaalisessa mediassa yli vuosikymmenen, viikko ilman ei vielä kerro läheskään kaikkea. Varsinaiset vaikutukset selvinnevät minulle vasta paljon myöhemmin; siinä vaiheessa, kun somettomuudesta on tullut uusi perusasetus poikkeustilan sijaan.

Minua kiinnostaa nähdä, kuinka moni ystävistäni ja tuttavistani kysyy kuulumisiani jatkossa suoraan minulta. Vähän jännittää, jäänkö jostain ulkopuoliseksi. Unohdetaanko minut?

Ainakin ensimmäisen viikon jälkeen olo on positiivinen. Olen jo ehtinyt tavata ystävän, jonka kanssa emme olleet nähneet pitkään aikaan, ja kahden muun kanssa meillä on tärskyt suunnitteilla.

Haluaisin uskoa, että hyvät ystävät pysyvät ilman someakin. Muunlaiset eivät ystäviä olekaan. Eivät minun kuulumiseni kuulu heille, jotka ovat seuranneet niitä silkkaa uteliaisuuttaan. Läheisimpien ihmisteni kanssa some ei ole koskaan ollutkaan ensisijainen yhteydenpitokanava.

Somettomuus on haaste omalle kyvylleni pitää yhteyttä.

Somettomuus on haaste myös omalle kyvylleni pitää yhteyttä. Tähän asti tuttavapiirin elämä on ollut skrollailtavissa kännykän ruudulla. Nyt minun pitää opetella uudelleen järjestämään tapaamisia, soittelemaan ja lähettämään tekstiviestejä. Toivon,että kahdenkeskiset tapaamiset ystävien kanssa lisääntyisivät.

Jo viikossa olen huomannut nauttivani uudenlaisesta yksityisyydestä. Jos kerron tekemisistäni tai ajatuksistani jollekulle, teen sen siksi, että oikeasti haluan kertoa sen juuri tälle tietylle ihmiselle. Tuntuu, että näin sen kuuluukin olla. Olen fyysinen olento enkä vain virtuaalinen kuvake.

Puhelimen akku kestää nyt paljon kauemmin kuin ennen. Samaa toivon sisäiselle akulleni.

Uusimmat sisällöt - Yle Radio Suomi