Hyppää pääsisältöön

Miten käy Kjell Westöltä rock’n’roll?

Kirjailija Kjell Westö
Kirjailija Kjell Westö. Kirjailija Kjell Westö Kuva: Yle / Laura Joutsi Kjell Westö,kirjailijat

Jos Kjell Westön kanssa alkaa keskustella kirjallisuudesta, politiikasta tai vaikka hänen suosikkiurheilulajistaan jalkapallosta, niin hyvin todennäköisesti hän päätyy puhumaan musiikista.

"Musiikki on se mulle kaikkein läheisin", sanoo Kjell Westö (s. 1961), joka joutui tekemisiin musiikin kanssa jo perhetaustansakin takia. Hänen isänsä John-Eric Westö teki suurimman osan työurastaan levy-yhtiössä.

Suomalainen iskelmä soi kotona, Carolan ja Joukon ja Kostin musiikki tuli tutuksi.

Suhtautuminen oli ristiriitaista. Westö sanoo inhonneensa esimerkiksi Pasi Kauniston Sanat eivät riiitä kertomaan -kappaletta, mutta huomasi aikuisena, että se oli kuitenkin osa hänen sielunmaisemaansa. Laulu oli – niin kuin Westö sanoo – salakolahtanut.

Tietenkin tärkein musiikki ei ole hiipinyt tajuntaan salakavalasti kuin vieraan vallan agentti. Se on vallannut mielen välittömästi.

"Jotkut kappaleet, joidenkin säveltäjien käyttämät sävelkulut, rytmit, harmoniat vain sointuvat sillä tavalla, että heti kun niitä kuulee, tajuaa, että tämä on minua", sanoo Westö.

Hieno runo on mulle romaanikirjailijana raivostuttava.

Musiikki on mukana myös Kjell Westöstä tehdyssä Ammatti: kirjailija -dokumentissa, sen yhtenä säikeenä on Älä käy yöhön yksin -kappale, jonka tarina on mielenkiintoinen. Fiktiivisen, vuonna 2009 ilmestyneessä samannimisessä romaanissa kuvatun laulun teki yksi sen keskushahmoista, Ariel Wahl, seitsemäntoistavuotiaana.

Kappaleen levytys vuonna 1966 on kirjattu tarkkaan 11-sivuiseen jaksoon, jonka Westö on sijoittanut fiktiiviseen Sonovox-studioon Pitäjänmäessä.

Lähes neljän tunnin työskentelyn jälkeen kaikki tuhkakupit olivat täynnä ja studion ilma oli tupakansavusta myrkynsininen, paksu savupilvi roikkui läsnäolijoiden päällä kuin aromaattinen matalapaine.

Toinen Älä käy yöhön yksin-kappale syntyi kahdeksan vuotta romaanin ilmestymisen jälkeen. Westö teki laulun sanat kesällä 2017, Mikko Joensuu sävelsi sen. Dokumentissa nähdään, miten biisi soi sekä Savoy-teatterin lavalla että Finnvox-studiossa, Pitäjänmäessä.

Westö myöntää tietynlaisen kateuden, mikä romaanikirjailijalla on lyhyen muodon tekijöihin, esimerkiksi lauluntekijöihin tai runoilijoihin. Pariminuuttinen ja muutaman säkeen mittainen teos voi uurtaa tekijälle pitkäksi ajaksi paikan kuulijoiden tai lukijoiden tunnemuistiin.

Eikö se ole raivostuttavaa?

"On se vähän raivostuttavaa samalla tavalla kuin hieno runo on mulle romaanikirjailijana raivostuttava, kun olen tehnyt jotain romaania 3–4 vuotta", sanoo Westö.

”Kun lähetän valmiin tekstin, näen että siinä on 800 600–863 957 merkkiä. Ja sitten mä luen jonkun taitavan hienon runoilijan kuuden rivin tai kymmenen rivin runon ja siinä on kaikki."

Pilaamme hyvät hetkemme niin nopeasti.

Westön romaaneista Isän nimeen risteilee pitkin 1900-lukua, Finlandia-voittaja Missä kuljimme kerran tapahtuu aikahaarukassa 1905–1938. Pohjoismaiden Neuvoston palkinnon saanut Kangastus ‘38 tapahtuu kahdeksana kuukautena Helsingissä vuonna 1938. Leijat Helsingin yllä yltää 1960-luvulta 1990-luvulle, Älä käy yöhön yksin käsittelee samaa ajanjaksoa, mutta ulottuu 2000-luvulle saakka.

Viimeisin romaani Rikinkeltainen taivas sijoittuu aikaväliin 1969–2016.

Mikä ajanjakso Westötä kiinnostaa eniten, missä hän olisi halunnut olla mukana?

"Sanotaan vuodet 1961–68. Vuosikymmenen loppu, se on mun mielestä ihmiskunnan tragedioita. Pilaamme hyvät hetkemme niin nopeasti. Kun siirrytään 1960-luvulta 1970-luvulle, siinä on leikillisesti sanottuna hasis vaihtunut heroiiniksi. Iloinen pop on muuttunut aika rikkinäiseksi musiikiksi. Sinne on tullut hyvin nopeasti synkkiä sävyjä. Mutta kyllä mä olisin halunnut siinä murroksessa olla mukana."

Isot liikahdukset ajassa ovat aina kiinnostaneet Westötä. Tällaiset siirtymät saattavat näkyä siinä, mikä musiikki milloinkin on suosittua. Yksi esimerkki on Beatlesin läpimurto Yhdysvalloissa heti Kennedyn murhan jälkeen.

"On se mielestäni jotenkin loogista, että lamaannuttavan kollektiivisen surun keskelle tulee sellaista, joka tuo energiaa ja lupauksen paremmasta. On itsestään selvää, että semmoiselle on tilaus."

"Tiedän, että vertauskuva on tosi kaukaa haettu, mutta rupesin miettimään punkin syntyä 15 vuotta myöhemmin. 1970-luvulla oli ollut öljykriisi, Suomessa pidettiin jotain 6–7 prosentin työttömyyttä ihan katastrofina, oli ollut Martti Miettusen hätätilahallitus, koska meillä oli paljon työttömyyttä. Maaseutukin jatkoi tyhjenemistään. Mikä on sen Mikko Alatalon albumin nimi, Murheellisten laulujen maa, vai…?" (Yhdentoista virran maa – Lauluja siirtomaa-Suomesta)

Isot mullistukset olisivat mahdottomia, ellei löytyisi yksittäisiä ihmisiä.

Kiinnostavaa Westöstä on niin ikään se, miten yksittäisten ihmisten teot voivat vastoin odotuksia nostattaa globaalia liikehdintää.

"Kun katsoo historian mullistuksia, niin Lenin tuskin tiesi puhuessaan siellä kuorma-auton lavalla, että tämä tulee vaikuttamaan 70–80 vuoden ajan syvästi Euroopan historiaan. Mulle tuli metoo-liikehdintä mieleen. Onhan se mahdollista somenkin aikakaudella, että ihan yhtäkkiä syntyy valtava kulttuurinen liike. Se näyttelijä, joka ensimmäiseksi laittoi Harvey Weinsteinin nalkkiin, tuskin tiesi mitä tästä kaikesta kasvaa."

"Isot mullistukset olisivat mahdottomia, ellei löytyisi yksittäisiä ihmisiä. Ei välttämättä aina yksi, se voi myös olla pieni ryhmä. Pieni yhteisö ottaa riskin, joka on aina iso. Voi olla ihan elämän ja kuoleman kysymys, tai ainakin oman uran kannalta sataprosenttinen riski."

Westötä kiehtovana aikakautena kuusikymmenluvulla, eli hänen lapsuusvuosikymmenellään, suomalaista kulttuuria myllättiin uudenlaisiin asentoihin. Arvot liberalisoituivat, mutta yhteiskunnallinen liikenne pysyi kontrollissa. Kekkonen integroi vasemmiston kapinahenget valtakoneistoon. Sittemmin eurooppalainen järjestys sementoitiin ETYK-kesänä 1975.

Kun kuusikymmenluvun utopia jo vuoden 1968 jälkeen happani, Suomeen syntyi soppaa hämmentämään kiehtova underground-yhtye Suomen Talvisota 1939–1940. Löyhässä, monitaiteellisessa kollektiivissa olivat mukana esimerkiksi M.A. Numminen, Jarkko Laine, Markku Into ja Rauli Badding Somerjoki.

Ryhmän niukan levytetyn tuotannon helmiin kuuluu Underground-Rock -levyltä löytyvä alle kaksiminuuttinen kappale Kekkonen-rock. Kekkonen hiihtää, Kekkonen kalastaa/Kekkonen hiihtää, Kekkonen kalastaa/Kekkonen juoksee, Kekkonen matkustaa.

Baddingin tulkitsema esitys huipentuu toistuvasti Jarkko Laineen muotoilemaan kysymykseen: Mutta miten käy Kekkoselta rock 'n roll?

Ammatti: kirjailija -dokumentissa Kjell Westö kalastaa, juoksee pallon perässä (hiihtäminen ei valitettavasti päätynyt mukaan), matkustaa Meksikoon ja Ruotsiin ja, toisin kuin Kekkonen, myös soittaa rock’n’rollia, tai sen sukuista musiikkia.

Älä käy yöhön yksin, ethän voi tietää kenen vangiksi jäät.

Ammatti: kirjailija. Kjell Westö. Ohjaus Laura Joutsi, toimittajat JP Pulkkinen ja Laura Joutsi, tuottaja Marjaana Mykkänen. Ensiesitys Kjell Westölle omistetussa Teemalauantaissa 15.12.2018 klo 21, Areenassa toistaiseksi.

Kjell Westön tuotanto:

Runokokoelmat

  • Tango Orange 1986
  • Epitaf över Mr. Nacht 1988
  • Avig-Bön (nimellä Anders Hed) 1989

Novellikokoelmat

  • Utslag och andra noveller 1989 (Merkitty ja muita novelleja, 1990, suom. Jaana Koistinen)
  • Fallet Bruus: Tre berättelser 1992 (Tapaus Bruus ja muita kertomuksia, 1993, suom. Jaana Koistinen)
  • Lugna favoriter 2004 (Rennot suosikit: Kertomuksia 1989–2002, suom. Jaana Koistinen ja Katriina Savolainen)
  • Sprickor: Valda texter 1986-2011 (Halkeamia: Valikoituja tekstejä 1986-2011, suom. Katriina Huttunen)

Romaanit

  • Drakarna över Helsingfors 1996 (Leijat Helsingin yllä, suom. Arja Tuomari)
  • Vådan av att vara Skrake 2000 (Isän nimeen, suom. Katriina Savolainen)
  • Lang 2002 (suom. Katriina Savolainen)
  • Där vi en gång gått 2006 (Missä kuljimme kerran, suom. Katriina Savolainen)
  • Gå inte ensam ut i natten 2009 (Älä käy yöhön yksin, suom. Katriina Huttunen)
  • Hägring 38 2013 (Kangastus 38, suom. Liisa Ryömä)
  • Den svavelgula himlen 2017 (Rikinkeltainen taivas, suom. Laura Beck)
Kommentit
  • Avaruusromua: Ne oli suunniteltu muuttuvaan maailmaan

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi.

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi. Niiden ei ollut tarkoitus olla ikuisia, vaan niiden rooli oli väistyä, kun tilalle tulisi jotakin uudempaa ja ehkä parempaa. Ne ovat värikkäitä ja sulavasti muotoiltuja tuoleja 1960-luvun alusta. Punainen, keltainen ja sininen. Edessä matala pöytä. Värikkäiden huonekalujen yläpuolella kuvassa lukee suurilla valkoisilla kirjaimilla: Optimistic Modernism. Optimistista modernismia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Asterix opettaa latinaa

    Asterix-kirjoja lukemalla voi suorastaan sivistyä.

    Asterix seikkailee -sarjakuvat perustuvat löyhästi Julius Caesarin jo ennen ajanlaskua kirjoittamiin Gallian sota -teoksien tapahtumiin.

  • Miksi opettelisin ranskaa?

    Ranskan kielen osaamisesta on paljon hyötyä ja iloa.

    Kaksikielisessä Suomessa saattaa tuntua ylivoimaiselta, että pitäisi vielä jaksaa opiskella useampia vieraita kieliä. Ranskalla on vaikean kielen maine. Ja mihin sitä edes nykyään tarvitsee? Englanti vaikuttaa välttämättömältä yleiskieleltä, jota kaikkien pitää osata, ja jolla pärjää missä vaan.

  • Avaruusromua: Mene ulos ja etsi hevosvaunut!

    Etsi hevosvaunujen ajaja! Miksi? Mihin tämä liittyy?

    Näin neuvottiin nuorta kirjailijanalkua 1800-luvun Pariisissa. Guy De Maupassant kysyi vanhemmalta kirjailijakollegalta neuvoa kirjoittamiseen. Miten minusta tulisi kirjailija? Miten opin kirjoittamaan? Kirjoittamaan niin, että se kiinnostaa lukijoita? Mene ulos. Mene Pariisin kaduille. Etsi hevosvaunujen ajaja, neuvoi vanhempi kirjailija. Miksi? Mihin tämä liittyy? Avaruusromussa uutta suomalaista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri