Sirpa Jegorow
Yle
Millaista elämä on, kun läheinen lyö? Miten siitä voi selvitä ja mistä väkivallan uhri saa voimaa jatkaa elämäänsä? Tuhansissa suomalaisissa perheissä käytetään väkivaltaa, ja lyöjänä on yleensä mies, uhrina nainen. Artikkelissa olevissa ohjelmissa pohditaan, miksi ja milloin rakkaus muuttui hakkaamiseksi.
Vuonna 2014 viranomaisten tietoon tulleissa pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa oli lähes 7 000 uhria, joista 69 prosenttia oli naisia. Tilastokeskuksen mukaan kuitenkin niin avo- tai aviopuolisoiden välisessä väkivallassa nainen oli uhrina noin 80 prosentissa tapauksista.
Miksi joku lyö ja miten se vaikuttaa hänen uhriinsa? Voidaanko väkivaltaista henkilöä auttaa ja miten toimii viranomaisjärjestelmä uhrin kannalta? Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia A-raportin Hakkaustarinoissa (1995), Mediakomppanian Vaarallisessa rakkaudessa (1993), radiodokumentissa Nurinkäännetty nainen (2014) ja Inhimillisessä tekijässä (2016) sekä Puheen Aamussa (2018).
Hakkaustarinoissa perehdytään parisuhteessa väkivaltaisten miesten kertomuksiin sekä tutustutaan Lyömättömään Linjaan, joka on lähisuhde- ja perheväkivaltaan erikoistunut toimintamuoto miehille. Ohjelmassa esitellään myös erityinen Jussi-projekti, jossa pureudutaan miesten harjoittamaan väkivaltaan ja sen syihin. Projektin työntekijä Matti Pennanen sanoo tavoitteena olevan se, että mies oppisi elämään itsensä kanssa niin, ettei hän käyttäisi enää väkivaltaa. Samalla pyritään myös tarjoamaan miehistä toveruutta toiselle miehelle vaikkapa saunomisen tai ulkoilun merkeissä, hän jatkaa.
Vaarallisessa rakkaudessa väkivallan uhrit kertovat, millaista väkivalta oli ja millaiset tilanteet johtivat väkivaltaan. Pelko uusista iskuista täytti lopulta elämän. Varuillaan olo ja toisen alituinen tulkinta vaikkapa eleistä ja äänensävyistä oli jokapäiväistä. Toisinaan oli oltava kotona kengät jalassa ja laukku pakattuna siltä varalta, että pääsisi väkivaltaa nopeasti pakoon, kuvailee Alice Havu elämäänsä väkivaltaisen miehen kanssa. Yleinen seuraus väkivallasta onkin tunne avuttomuudesta ja toivottomuudesta, jotka puolestaan voivat aiheuttaa masennusta.
Nurinkäännetty nainen käsittelee muun muassa häpeäntunnetta, joka aiheutui väkivallasta ja erityisesti siitä, miksi uhri jäi väkivaltaiseen suhteeseen. Todellisten kokemusten kautta pohditaan sitäkin, miksi väkivaltaisuuden merkkejä ei huomattu tai miksi uhri ei uskonut muiden kertomaa väkivallasta?
Inhimillisessä tekijässä (2016) pohditaanko muun muassa sitä, miten voi selvitä väkivaltaisesta parisuhteesta. Kulttuurivaikuttajanakin tunnettu Aiju von Schöneman kuvaa avioliittoaan väkivaltaisen miehen kanssa. Pienten lasten äitinä hän joutui ensin sairaalloisen mustasukkaisuuden kohteeksi ja lopulta raa'an fyysisen väkivallan kohteeksi ja se jätti häneen pysyviä jälkiä. Irtaantuminen oli vaikeaa, sillä ympäristön mielestä hän oli "hullu, jos jättää ylilääkäri-puolisonsa".
Puheen Aamun vieraana ollut kirjailija Laura Manninen kirjoitti parisuhdeväkivaltaa kuvaavan esikoisromaaninsa "Kaikki anteeksi" (2018) omien kokemustensa pohjalta. Hänen mukaansa viranomaisten suhtautumisessa parisuhdeväkivaltaan on paljon korjattavaa. Toisinaan poliisin suhtautuminen perheväkivaltaan voi uhrin näkökulmasta olla vähättelevää. Haasteita syntyy myös siitä, että Mannisen mukaan auttamisjärjestelmässä on ongelmia. Kuitenkin hän sai apua turvakotien avopalveluiden kautta.
Lähteet: Tilastokeskus: Rikos- ja pakkokeinotilasto; Väestöliitto: parisuhdeväkivalta; Mielenterveysseura: Väkivalta tuo pelon perheeseen
