Kansalaisvaikuttamista ja elämää huippu-urheilu-uran jälkeen. Tästä jutusta löydät YleX:n ja Yle Kioskin tekijöiden FOMO Liven terävimmät havainnot aiheesta.
Vielä muutama vuosi sitten Janni Hussi oli menestynyt fitnessurheilija. Sitten hän joutui lopettamaan uransa, pakon edessä.
Lopettamispäätöksen taustalla olivat työuupumus ja syömishäiriö, jonka kanssa hän oli kamppaillut ensimmäisen kerran jo teini-ikäisenä.
Hussin suhde ruokaan ja syömiseen muuttui pakkomielteiseksi.
– Mä todellakin arvostan heitä, jotka kilpailee fitnessissä. Toisille se sopii, mutta mun tilanne oli se, että kun on jo alla syömishäiriö ja olen suorittajaluonne, niin mun oli vain pakko myöntää, että mä en pysty jatkamaan fitnessiä kilpaurheilumielessä, sanoo Hussi nyt.
Hussi kertoi Alma Hätösen haastattelussa, että kilpaurheilun aikaan hänen maailmankuvansa oli epärealistinen. Treenaaminen ja unelmavartalo vaikuttivat avaimilta onnelliseen elämään.
– Se kilpaurheiluaika oli sellaista ´sitten kun´ -elämää. Ajattelin, että sitten kun mä olen lavalla, nmä olen maailman onnellisin ihminen. Hyvin nopeasti kävi niin, että sitten kun mä olin lavalla, olin kuitenkin tyytymätön. Ajattelin, että olisin voinut olla vähän kireämpi tästä ja tosta. Siitä tuli loputon kierre, hän pohti.
Lopulta tilanne johti siihen, että Hussi uupui. Hän ei jaksanut enää nostaa edes tennispalloa maasta.
Hän päätti lopettaa kilpaurheilun, vaikkei päätös ollut helppo.
– Musta tuntui, että mä petin kaikki, sponsorit ja lähipiirin. Ne oli yrittäneet tsempata, että kyllä sä jaksat. Se oli mulle tosi kova paikka, koska mä en ole ikinä jättänyt mitään kesken, hän pohti.
KATSO JANNI HUSSI ALMAN PÄIKKÄREILLÄ:
MILLAISTA ON ELÄMÄ HUIPPU-URHEILUN JÄLKEEEN, LAURA LEPISTÖ JA VILLE LEINO?
Sotakuvaaja Niklas Meltio Matti Riitakorvelle: ”Elämä on täynnä valintoja”
Yle Kioskin toimittaja Matti Riitakorpi pohti tällä viikolla oman työnsä merkitystä. Voiko toimittaja olla kansalaisvaikuttaja, joka muuttaa maailmaa?
Riitakorpi tapasi Kysyttiinkö tää jo? -sarjassaan palkitun sotavalokuvaaja Niklas Meltion, joka kiertää työkseen maailman kriisipesäkkeitä Syyriasta Irakiin.
Miksi Meltio haluaa mennä sota-alueille ja riskeerata oman turvallisuutensa?
– Se perimmäinen syy, miksi mä lähdin tekemään tätä, oli vaikuttaminen. Irakin sota oli triggeri. Mä ajattelin, että mä voin huutaa täällä kadulla ja olla mitä mieltä tahansa, mutta en tiedä paskaakaan siitä, mitä siellä oikeasti tapahtuu. Mä halusin ymmärtää sen, mistä tässä [sodassa] on kysymys, Meltio kertoi.
– Kun tätä tekee 15 vuotta, niin se vaatii muutakin. Kyllä siitä duunista täytyy digata, hän jatkoi.
Riitakorpi kertoi Meltiolle, että hänkin haluaisi tehdä journalismia, joka vaikuttaa maailmaan. Ongelma on vain se, ettei Riitakorpi vain tiedä, kuinka se on mahdollista.
Meltio tarjosi hänelle vinkin, jonka avulla journalismilla voi vaikuttaa.
– Elämä on täynnä valintoja. Eihän se tarkoita sitä, että vaikuttaakseen täytyy rämpiä frontlainissa [eturintamassa]. Eikä se vaikuttaminen välttämättä ole niin suuren ponnistuksen takana. Saman energian, jolla menee kuvaamaan häitä, voi mennä kuvaamaan jotain, minkä tuntee yhteiskunnassa ongelmalliseksi, Meltio pohti.
KATSO MATIN JA NIKLAKSEN KOHTAAMINEN:
Aktivisti Maryan Abdulkarim FOMO LIVEssä: ”Yhteiskunnan muutoksesta on jo merkkejä”
Suorassa FOMO LIVEssä keskustelu kansalaisvaikuttamisesta jatkui, kun vieraaksi saapuivat kaupunkiaktivisti Jaakko Blomberg ja kirjoittaja Maryan Abdulkarim.
Kioskin Matti Riitakorpi halusi tietää, kuinka heistä on tullut kansalaisvaikuttajia.
– Mä en ole koskaan tehnyt tietoista päätöstä, että ryhdyn aktivistiksi, Abdulkarim aloitti.
– Ehkä siihen vaikutti asiat, jotka tapahtui mun ympärillä. Useasti tuli viestiä siitä, että mun tapa olla ja toimia tässä yhteiskunnassa koetaan vääriksi. Silloin aloin hahmottaa, että on olemassa normisto, johon ihmiset vertaa sitä, mikä on tavallista ja hyväksyttävää, feminismin nimeen vannova Abdulkarim jatkoi.
Blomberg puolestaan kertoi, että hänestä tuli kansalaisvaikuttaja, koska työ ei tarjonnut elämälle merkitystä.
– Mä lähdin tekemään Siivouspäivä-tapahtumaa ja Kallio-liikkeen toimintaan. Huomasin, että tämä on kivaa. Aloin tehdä enemmän juttuja ja siitä tuli työ sekä elämäntapa, Blomberg pohti.
Samalla hän myös totesi, että kansalaisvaikuttaminen ja tapahtumien järjestäminen on välillä raskasta.
– Muistan elävästi Kallio Blockpartyn vuonna 2013, jolloin olin tekemässä sitä vähän liikaa. Mietin, että miksi lähdin tekemään tätä. Mutta sitten kun menin kadulle ja näin ne tuhannet ihmiset, niin kyllä se oli sen kaiken arvoista. Se [kansalaisvaikuttaminen] on palkitsevaa, mutta kyllä se myös vaatii duunia, hän sanoi.
Kaupunkiaktivisti näkee oman työnsä tulokset katukuvassa, mutta milloin kansalaisvaikuttaminen on Abdulkarimin mielestä palkitsevaa?
– Sitten kun feministinen vallankumous on saavutettu, hän vitsaili ja sai studioyleisöltä raikuvat aplodit.
Abdulkarimin mukaan vallankumous on jo alkanut.
– Totta kai siitä muutoksesta näkee merkkejä. Sen näkee omissa muksuissa, ja sen näkee nuorisossa, hän sanoi.
– Kun mä katson tämän päivän nuoria, niin onhan ne paljon fiksumpia kuin ennen. Ei se muutos ole vallankumous, jossa kaikki tuttu ja tunnettu katoaa, vaan sellainen, että me opitaan kohtaamaan toisemme ensisijaisesti ihmisinä.
KATSO HAASTATTELU:
Craftivisti Marianne Niemelä FOMO LIVEssä: ”Käsityöt voivat olla poliittisia”
Yle Kioskin toimittajan Emma Karasjoen vieraaksi FOMO LIVEen saapui tällä viikolla pehmoaktivisteja, joiden käsitöissä on yhteiskuntakriittinen sanoma.
Radikaalit ristipistot -ryhmän Aino Sirje ja Marianne Niemelä esittelivät Karasjoelle töitään, joilla he edistävät naisten asemaa, vastaustavat fasismia ja kritisoivat markkinataloutta.
Mutta mikä oikein on Radikaalit ristipistot -ryhmä?
– Me tehdään craftivismia eli käsityöaktivismia. Me tehdään ristipistoja mutta myös kirjontaa, virkkaamista ja neulontaa. Se radikaalius tulee siitä, että me halutaan näyttää, että käsityö voi olla tosi monipuolista, eikä sen tarvitse olla imeliä sikermiä, vaan se voi olla kantaaottavaa ja poliittista.
Niemelä kertoi, ettei craftivistin tarvitse olla käsistään kätevä ihminen, vaan kuka tahansa voi ryhtyä käsityöaktivistiksi.
– Mä en ole itse käsityöihminen, vaan olen tullut mukaan feministisen aktivismin myötä. Mä näen tämän feminististen ompelukerhojen perinteen jatkajana. Vaikuttamista voi olla tosi monenlaista. Kantaa voi ottaa pehmeästi, ja aktivismin muotoja on monia, hän kertoi.
Niemelällä oli mukanaan ristipistotyö, johon oli kirjailtu söpö kissa ja ”pupuja, ei natseja” -iskulause.
– Mun omissa töissä on tärkeää tällainen mielenosoituskylttien kuvasto, ja sitä kautta nämä työt ottavat kantaa ajankohtaisiin poliittisiin asioihin, Niemelä pohti.
Radikaalit ristipistot tekivät FOMOlle suurikokoisen tilausteoksen, joka ripustettiin toimituksen ikkunaan.
Pari kolme metriä leveässä neulegraffitissa luki isoilla kirjaimilla ”Eat the Rich”.
– Me ajateltiin, että tuodaan tällä pientä kritiikkiä tähän joulunajan kulutuskulttuurin keskelle, Niemelä kertoi teoksesta, jonka tekeminen kesti pari päivää.
