Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Nosteessa pääkuva

YleX Nosteessa: Took tekee kevyen leikkisää "Disney-indiepoppia", joka kuulostaa onnelliselta

Viiksekäs mies hymyilee seinän edessä, auringonsäde osuu kasvoille.
Viiksekäs mies hymyilee seinän edessä, auringonsäde osuu kasvoille. Kuva: Promokuva Nosteessa (YleX)

Uuden musiikin X -ohjelman Anne Lainto ja Ida Karimaa valitsevat viikoittain soittoon yhden bändin tai artistin, jolla ei ole vielä levytyssopimusta, tai jonka on sopimus pienen levy-yhtiön tai julkaisijan kanssa. Tällä viikolla vuorossa on Took.

Took tekee kevyen leikkisää indiepoppia.

Uuden musiikin X:n toimittajat Ida Karimaa ja Anne Lainto kommentoivat:
– Indiemuusikko Tookin maailma kuulostaa onnelliselta. Kevyen raikkaat äänimaisemat maalaavat kuvaa leikkisästä ja kokeilunhaluisesta popparista, joka on inspiroitunut 2000-luvun isoimpien, sadunomaiseen soundimaailmaan luottavien indiebändien lisäksi muun muassa itämaisista sävelistä.

– Vertauksia kotimaiseen indiesuuruus Rubikiin tai vaikkapa tanskalaiseen Mewiin on mahdotonta välttää, mutta Tookilla on selkeästi myös vahva oma ääni, jolla kertoa albuminsa tarinoita ihmissuhteista ja henkisestä kasvamisesta. Debyyttialbuminsa Captain Says juuri julkaissut Took soi YleX:llä jo viime vuoden puolella kauniilla Running-sinkullaan.

Mikä sai sinut aloittamaan musiikin tekemisen?
– Ekojen biisien tekeminen on lähtenyt vanhoista bändeistäni. Bändit tarvitsivat biisejä ja olin usein se, joka niitä lähti tekemään. Took syntyi erilaisista lähtökohdista irtautuen vanhoista bändikuvioista ja tietystä vanhasta rock-painoitteisuudesta.

– Tapasin 2014 armeijassa Captain Says -levyni tuottajan ja nykyisen todella hyvän ystäväni Julius Alamäen eli Kæsarin, joka silloin inspiroi ja kannusti minua tekemään musiikkia ihan yksin. Hommasin äänikortin ja syntikan vanhojen soittimieni rinnalle ja aloin luoda intuition varassa jotain. Silloin tekemästäni musiikista tuli ensi kertaa todella henkilökohtaista ja omaa, mikä innosti minua aivan uudella tavalla ja intensiteetillä.

Minkälainen musiikillinen menneisyys sinulla on?
– Isä on soittanut aina vinyyleitään ja levyjään, joten altistuminen musiikille on tapahtunut jo lapsena. Innostuin itse kunnolla 6. luokan bändikurssilla, jonka jälkeen olen seilannut ympäriinsä erilaisissa yhtyeissä Naantalissa ja Turussa. Matkan varrella alun kitaran ohelle ovat kerääntyneet basso, syna, laulaminen ja itse biisien kirjoittaminen sekä tuottaminen.

Miten kuvailet musiikkiasi?
– Jossain sessioissa naureskelimme, että tämä on vähän sellaista Disney-indiepoppia. En ole itse kauhean synkkä tai melankolinen tyyppi, joten biiseissänikin kuuluvat edellä mainituille vastakkaiset piirteet. Pyrin korostamaan elämän onnellisia ja hyviä hetkiä sekä etsimään surun keskeltä tietynlaista lohtua. Musiikissani yleisemmin olen tykännyt tietystä spontaaniudesta, rohkeasta fiilistelystä ja kokeilusta. Kaikille syntyneille ideoille musiikkia tehdessä annetaan mahdollisuus!

Mitkä ovat tähänastisen uran suurimmat saavutukset?
– Kyllä tällä hetkellä ylipäätään Captain Says -levyn valmistuminen. Olen valtavan onnellinen ja positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon albumi on jo nyt saanut huomiota ja hyvää palautetta. Melkein heti julkaisun jälkeen radiosoitto Suomessa YleX:llä ja Berliinissä Radio Fritzillä olivat todella mahtavia hetkiä.

Mitä keikkaa jännitit eniten?
–Pidin levyjulkkarikeikan omassa kämpässä, siten että soitin makuuhuoneesta keikan kavereille, jotka istuivat olohuoneessa noin metrin päässä. Tilanne oli jotenkin todella intensiivinen ja se jännitti ihan sikana!

Mitä ilman et keikkaile?
– Hyviä sukkia, vettä, Carmolis-pastilleja ja viiksivahaa.

Mitä bändiä tai artistia haluaisit päästä lämppäämään?
– Olisi todella siistiä päästä lämppäämään vaikkapa Møta, Tame Impalaa, Sigridiä, Mewiä tai Pariisin Kevättä!

Mistä sanoituksesta olet erityisen ylpeä ja miksi?
– Levyltä yksi suosikeistani on Southern Passage -biisin ensimmäisen säkeistön lopussa:

Shared thoughts,
heart shaped forms,
a little hopeless.
Let's keep our heads in the clouds,
and there is no place in this world
that we can't get to
― Took – Southern Passage

– Mun mielestä siinä tiivistyy hyvin sellanen autuas, yhteinen, unelmien täyteinen onnellisuuden ja rakkauden tunnetila ilman huolia.

Jos Hollow soisi elokuvassa, mitä kohtauksessa tapahtuisi?
– Ehdottomasti joku montaasityyppinen flashback, jossa joku tyyppi ajaa pyörällä ja muistelee, miten häntä ei ehkä ennen arvostettu tai hyväksytty ja hänet jotenkin jätettiin porukasta pois. Nyt hänellä olisi jotain uusia tuulia ja juttuja tulossa, ja hän on valmis jättämään menneet taakse. Tyyppi hymyilee vähän ja pyörä kulkee kauheaa vauhtia horisonttia kohti. Dramaattisuuden kannalta voisi sataa tihkuttaen ja aurinko paistaa tihkuttaen.

Miten kappale syntyi?
– Biisi itsessään on syntynyt jo varmaan vuonna 2016 yhdessä Kæsarin kanssa, minkä jälkeen se on muuttanut muotoaan ja hioutunut tämän levyn teon varrella. Teksti syntyi bussimatkalla kotiin ja muistan, että olin aiemmin selittänyt Naantalissa kotona pitkään tästä alkaneesta sooloprojektistani ja kaikesta siististä, mitä olimme tehneet. Ymmärrettävästi kotona oli sen sijaan lähinnä kiinnostanut kysymykset kuten miten koulussa menee tai onko minulla rahaa.

– Yhtä aikaa olin tosi onnellinen musan tekemisestä, mutta samalla taas tajusin, että eihän ketään voikaan vielä kiinnostaa nämä jutut. Sillä hetkellä oli jotenkin tyhjä olo, joka toimi inspiraationa biisin tekstille.

Minkälaisia tulevaisuuden haaveita ja suunnitelmia sinulla on?
– Haluan vetää paljon keikkoja ja tehdä paljon uutta musiikkia. Olisi mahtavaa päästä tekemään monipuolisesti yhteistyötä muiden artistien kanssa. Näin jalat maassa olisi aluksi mahtava päästä esiintymään laajasti ympäri Suomen klubeja, mutta unelmissa korkealla ovat myös festarit. Jos haaveiden huippua haetaan, niin kansainvälinen näkyvyys ja keikkailu Euroopassa ovat tällä hetkellä unelmien kärkisijoilla.

Onko sinusta Nosteessa-artistiksi? Lähetä demo musatoimittajille täältä!